Prologi

Jo monta viikkoa sitten minua pyydettiin järjestämään musiikki Kaarinan seurakunnan hengellis-poikkitaiteelliseen Silta-iltaan. No, järjestelyt järjestyivät hiljalleen ja yhdet musatreenitkin pidettiin. Ilta oli tänään perjantaina. Hyvin meni, loppujen lopuksi.

 

Ensimmäinen luku

Pari viikkoa sitten minua pyydettiin puhumaan Pekka Simojoen Majatalo-iltaan. Ilta oli eilen torstaina Liedon komeassa Pietarinkirkossa. Ulkona satoi kylpypyyhkeen kokoisia räntäriekaleita, mutta kirkossa oli lämmintä eikä lainkaan kuivakasta. Pekka kertoili tarinoitaan ja lauloi laulujaan. Minunkin puheenvuoroni tuli. Hyvin meni, loppujen lopuksi.

Osuuteni päättyi ja ojensin mikrofonia Pekalle.

– Tarttetko tätä? kysyin.

– Joo, vastasi Pekka. – Vai haluaisitko sä laulaa?

Neljäsosasekunnin aikana kelasin päässäni kaikki ne laulut, jotka osaisin heittää lonkalta kirkontäydelle yleisölle. Aikaa ei sattuneesta syystä mennyt paljon. Olen aina ollut huono oppimaan piisejä ulkoa.

– Mä laulan huomenna, lupasin Pekalle. – Kaarinan kirkossa kuudelta.

– Selvä! Huomenna sitten kaikki Kaarinan kirkkoon kuuntelemaan, kun Juha laulaa, hihkaisi Pekka kirkkokansalle.

 

Toinen luku

Tuli aamu ja tuli ehtoo. Perjantai ja Silta-ilta. Raahasin bassokamat kirkkoon. Jostain löytyi jatkojohtokin, ettei minun tarvitsisi räpeltää instrumenttiani hämärässä nurkassa. Kytkin vahvistimeen virran. Kuului surinaa ja hyytäviä räsähdyksiä. Sillä siunaamalla hetkellä muistin, miksi en ollut soittanut bassoa edellisessä Silta-illassa. Kirkkosalin kaikki pistorasiat ovat maadoittamattomia. Maadoittamattomuus aiheuttaa sen, että vahvistin hurisee ja päästelee hyvin epäsointuisia ääniä.

Kalloni sopukoissa kuulin oman ääneni sanovan: – Mä laulan huomenna. Kaarinan kirkossa kuudelta.

Ennen Silta-illan alkua piti vielä laittaa kappalejärjestystä uusiksi ja keksiä Viisikielisen syövereistä jokin lisäpiisikin. Soitimme kaikki kappaleet alusta loppuun asti. Se oli tilapäiselle seko-orkesterillemme jo pieni saavutus. Sitä paitsi oli muutenkin oikein mukavaa. Niin, ja kello kuusi se Juha alkoi laulaa Kaarinan kirkossa. Akustinen kitara saapui paikalle puoli seitsemän jälkeen, mutta oikeastaan laulaminen oli kitaran rämpyttämistä mukavampaakin.

 

Loppukaneetti

Sanojen kanssa täytyy olla tarkkana. Taisi olla viime vuoden New Wine -kesäjuhlien keskeisiä opetuksia, että sanat luovat kulttuuria.

Kirkossa sanottujen sanojen kanssa täytyy olla erityisen tarkkana. Ne saattavat toteuttaa itsensä.