Nuoruudessani olin viikon verran testeissä joissa oli tutkittavana elämäni ja koulutukseni mahdollinen uusi suunta. Eli joko joku toinen ammatti tai korkeampi koulutus joka minulla oli. Testitulos oli hämmästyttävä, olin keskitasoa huomattavasti älykkäämpi ja voisin opiskella vaikka akateemikoksi asti? Hämmästynyt en ollut siitä että testien perusteella olin myös vahvasti luova ja verbaalisesti lahjakas. Mitä sitten tapahtui? Ei mitään erityistä, ei ollut rahaa mihinkään pidempään opiskeluun eikä aika ollut kohdallani enää ajankohtainen. Olin tehnyt elämänvalintoja jotka sitoivat minut silloisiin olosuhteisiini. Minusta ei siis tullut korkeakoulutettua. En puhuisi totta jos se ei olisi myöhempinä vuosina ollut kipeä ja harmittava asia, olen tyhmyydestäni todella kärsinyt. Muita en voi kuitenkaan syyttää kuin lapsellisuuttani ja vääriä valintojani.

Psalmissa, joka nyt on minulle niin ihana että luen sitä joka päivä uudestaan, sanotaan mm. :”Herra on hyvä kaikille, hän armahtaa kaikkia luotujaan”. Jos en saanutkaan tohtorin hattua, sain pitää synnyin lahjana saamani  lapsellisen mielen. Pienen lapsen lailla olen herkästi tuntenut suurta nautintoa kaikesta mikä mielestäni on ollut kaunista ja ihmeellistä. Olen saanut pitää luovan mieleni vaikka vain vähän enää pystyn varsinaista tulosta saavuttamaan. Olen näinä päivinä ajatellut paljon Jumalan lapsilleen antamia lahjoja,  suurella riemulla ja kiitoksella.

Psalmin 145, joka nyt on se ihana, otsikko on ”Ylistäkää Herraa, kaikki luodut!” Kun itselleni luovuus on ollut taivaan lahja ja koitunut pelastukseksi monesta vaikeasta ja ahdistavasta elämän tilanteesta, niin samalla olen nähnyt Luojani uusin silmin. Luovuus on ihana pakko, se ei kysy saako se tulla se vaan tulee. Minä en, aloittaessani jotain tekemään, tiedä mikä on lopputulos ja kaiken aherruksen, jopa viikkoja kestäneen jälkeen, vasta näen mitä tuli.  Sisältö paljastuu sitten pikkuhiljaa ja saan kertoa itselleni mitä kuvasin.

Minulle kaikki taiteenalat ovat ihastuttavia usein liikutuksiin saakka. Samoin luonto ja eläimet herkistävät mieleni ja niin ovat tehneet lapsetkin. Tänään istuin hetken ulkona ja katselin panoraamaa jossa mahtavat moniväriset pilvet liikkuivat nopeasti muotoa ja värejä vaihdellen. Aika ajoin jostain kuviosta tuli taivas näkyviin ja sieltä kultaisen auringon valo. Näky oli kuin elokuvaa ja kuitenkin paljon enemmän kuin ihminen koskaan saa aikaan. Minä liikutuin ja ylistin mielessäni Häntä joka kaiken kauniin ja hyvän on luonut, ja jota edelleenkin ylläpitää meidän ihmisten tuhoyrityksistä huolimatta.

Ja minä ajattelin Jumalaa. Jos minussakin on luomisen syvä tarve ja halu jopa pakko tuloksesta riippumatta, kuinka suuri olikaan Jumalan halu ja pakko kaikesta huolimatta luoda ihminen, luomakunta, taivaat ja maa kaikkineen. Kuitenkin Hän tiesi mitä tuleman pitää mutta niin paljon Hän rakasti että otti riskin. Mutta ei sokeasti vaan tietäen että jonain päivänä Hän palauttaa kaiken alkuperäiseen tilaansa ja saa nauttia kättensä töistä iankaikkisesta iankaikkiseen yhdessä rakkaittensa kanssa. Kuinka Hyvä Hän onkaan! Kuinka suuri Hänen rakkautensa kaikkia luotujaan kohtaan! Kaikki mitä hänestä olen oppinut ymmärtämään, on vielä vähän, mutta silti enemmän kuin välillä jaksaisin kestääkään. Hän todellakin puhuu niin ihmeellisiä, ei välttämättä aina niin kuin kuullaan korvin, vaan sydämellä, silmillä ja kaikella kauniilla jonka ympärilläni aistin. Tämän blogin otsikko on psalmista 45 joka on rakkauslaulu vrt. korkea veisu/laulujen laulu.

Ennen kuin aloin kirjoittaa mieleeni tuli eräs nuoruuteni laulu josta pidin paljon ja pitkään. Kävin googlessa katsomassa vieläkö se elää, ja eläähän se. Laulu on Luis Armstrongin What a wonderful world!
Kaunis on Jumalan taivas ja maa, kaunista kaikki mikä on hänestä lähtöisin sillä kaikki minkä hän on tehnyt, on tehty suurella rakkaudella. Suuremmalla kuin kukaan ihminen voi ymmärtää.

”Minä laulan sinun kunniaasi, Jumalani, kuninkaani! Minä kiitän sinun nimeäsi aina ja ikuisesti. Joka päivä minä sinua kiitän, minä ylistän sinun nimeäsi aina ja ikuisesti. Suuri on Herra, ylistettävä yli kaiken, tutkimaton hänen suuruutensa.” Ps.145:1-3