Eilen ja tänään on kirkostamme eronnut arkkipiispan sanojen takia tuhansia ihmisiä. Se on heidän oikeutensa ja ratkaisunsa. Kuitenkin arkkipiispan mielipiteet eivät ole radikaalisti muuttuneet aikaisemmasta. On muistettava että emme ole kirkossa piispojen tai pappien takia vaan seurakunnan takia.

Jos nostamme Seurakunnan keskiöön näyttää kirkko aivan toisenlaiselta. Seurakunta on se paikallinen Kristuksen ruumis joka toimii yhteisön hyväksi. Sen pää on Kristus joka on Isän Jumalan tykönä. Seurakunnan voimana ja oppaana on Pyhä henki. Siihen ei Mikään tämän maailman voima, laki tai ihminen pysty vaikuttamaan.

Ei ole seurakunnan heikkoutta että olemme tässä tilassa vaan heikkous on ihminen joka ei kykene kuulemaan Jumalan ääntä ja rakentamaan seurakuntaa seuraamalla Jeesusta. On parannuksen teon paikka. On mentävä polvilleen ja kaduttava Jumalan kasvojen edessä omaa kyvyttömyyttämme ja pelkuruuttamme siinä että olemme hylänneet oman paikallisen seurakuntamme omien intohimojemme ja mieltymystemme takia. Olemme valikoineet seuran johon menemme ja lähteneet muualle. Olemme menneet ihmisten perässä kuka tuohtuneena, kuka kauniisiin sanoihin ja hyvään voiteluun lumoutuneena! Olemme jättäneet oman paikkakuntamme ihmiset ilman paimenen ääntä joka puhuu meidän kauttamme.

Nyt jos koskaan on mentävä seurakuntaan ja annettava oma panoksemme sen toimintaan. On etsittävä oma kutsumuksemme ja sukellettava rohkeasti elämän virtaan. Pyhä henki on valmiina tekemään oman osansa ja odottaa rukouksiamme. Vapauttakaa siis Hänet uudistamaan sydämemme. Vain näin voi valkeus syttyä pimeään. Pienikin valo voittaa sen. Jos nyt puheemme rakkaudesta muuttuu vihaksi ja otamme Jumalalta hänen kiivautensa itsellemme poltamme kaiken lopullisesti.