Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Uskovien kova maailma

32 kommenttia

Jos en jo olisi uskova, niin uskaltaisinko tulla uskovaksi. Minulla on vuosikymmenien raudanluja kokemus uskovaisuudesta ja papin ammattitaito uskon maailman kanssa, mutta silti yhä törmään kylmääviin kokemuksiin. Miten ihmeessä pärjää vasta uskontielle noussut, herkkä ihminen? Sitä sietää uskovien ihan tosissaan pohtia. Kovuus pelottaa!

Kirjoitan paljon uskosta. Huomaan kuitenkin usein riittämättömyyteni. Kun kirjoitan lyhyesti jonkin korostetun pointin, niin vängällä jotain jää sanomatta, pariin lauseeseen ei pysty ymppäämään koko Raamattua. Esim.kun kirjoitan armosta, niin jo ihmetellään, mihin jäivät pyhyys, laki, tuomio.

Sanat kirkko ja pappi ovat jollekulle punainen vaate, sillä kirkkohan voi tarkoittaa rakennusta ja papit pakanatemppeleiden palvelijoita. Pitää käyttää sanoja seurakunta ja pappi-sanan kiertoilmaisuja, kuten julistaja. Jos kirjoittaa Taivaan Isää tarkoittavan isän pienellä alkukirjaimella, niin siitä tulee sanomista. Samoin hän tulisi kirjoittaa isolla hoolla,jos tarkoitetaan Jumalaa.

Apua! Koko ajan saa olla varuillaan, ettei tee virheitä ja huomaamattaan pilkkaa Jumalaa tai vääristä Raamattua. Facebook on niitä kavalimpia paikkoja astua miinakentälle johtuen juuri lyhyistä ja nopeista postauksista, jolloin tulkinnoille jää tilaa. Välillä poistankin tai korjailen kirjoitelmiani. Ahdistuneena!

Mutta se, mikä minua pelottaa ja masentaa, on se kova asennemaailma, joka löytyy kommenttien takaa. Ja jos minä, pinttynyt ammattiuskova pelkään, miten sitten juuri uskon ensiaskeleita ottava tai uskoa etsivä ihninen? Vikoilemalla ja pelottelemalla saamme arkoja käännynnäisiä, emme Jeesusta rakastavia opetuslapsia.

Armo kasvattaa, armo näkee kirjoitus- ja sanavirheittemme taakse, sydämeen asti. Armo antaa voimaa muutokseen. Armo on Jumalan luonteessa ja tulee myös Häneen uskovien luonteesen.

Advertisements

Kirjoittaja: H H Hilvo

pastor, who loves to preach and teach and pray, because God is so good

32 thoughts on “Uskovien kova maailma

  1. Heikki. Samassa veneessä, mutta en aivan noin kovana meitä uskovia näe enkä koe.
    Siis meitä/niitä jotka vaeltavat jeesuksen opetuslapsina ja Pyhän Hengen läsnäolon tunnossa, jos näin asiaa kuvaisin? Kaikki termit joilla me tai muut itseämme ja toinen toisiamme määrittelemme ovat vaikeita, totta tosiaan. Mutta uskon, mitä lähempänä Jeesusta ja mitä enemmän armoa tarvitseva on omalla kohdallaan, sen armollisemmin voi suhtautua toisiinkin, koin sen tänään viimeksi.
    Mutta minullahan onkin tämä oma hiljainen ja tapahtumista kaukana oleva elämäni, näen ja koen vain omalla tavallani, aika rajoitetusti jo nykyään.
    Tuo viimeinen lauseesi on timanttia :) ! Oikeastaan ei olisi muuta tarvittukaan? Kiitos Jumalalle armostaan!
    Joulurauhaa joulunaikaasi Heikki!

    Liked by 3 people

  2. Noni tuli Jeesus pienellä, näetkö nyt että et ole yksin asiasi kanssa!

    Liked by 2 people

  3. Minä ajattelen tuon niin, että ilman uskoa on mahdoton olla Jumalalle otollinen
    ja kukaan ei voi tulla Isän luokse ellei Isä häntä vedä. Pyhän hengen uudistama ihminen
    on Jumalan tuote. Malli siitä miten ei väellä eikä voimalla, vaan hänen hengellään.

    Tästä syystä uskallan julistaa myös sinulle Heikki, että kuulut armon piiriin.
    Mikäli jonkun uskon idoliksi minä edes ajattelisin tulla, siitä luomuksesta tulisi
    luultavasti täysi susi.

    Jeesushan vain käski opettaa kaikkea mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa.
    Vain Jumala antaaa kylvölle kasvun. tässä on minusta suurempi ongelma,
    ettei julisteta sitä sanomaa mitä raamattu ilmoittaa, vaan kansan raamattuseurat
    ovat muuttuneet kansan Filosofian seuroiksi. Ei Jumala määrästä ole yhtä kiinnostunut,
    kuin laadusta mikäli vain hän antaa kasvun. Hän päättää myös määrän.

    Ellei ihminen kestä totuutta, hänessä ei totuutta ole. So simple is that. Siunausta.

    Liked by 3 people

  4. Tässä sana pisteen jälkeen isolla. Ongelman jälkeen voisi myös olla piste. Laadusta jälkeen voisi myös alkaa uusi lause. Että ihan normaali suomalaista rataa meni tämä äidinkielen koe. Rimaa hipoen keskiverto.

    Liked by 2 people

  5. Heikki, evankelistoja tarvitaan, siis sellaisia, jotka rakkaudellisesti ja houkuttelevat eksynteitä ja pelästyneitä lampaita luokseen Kristuksen pariin. Jos sinulla on näky, pidä siitä kiinni, pidä kiinni kutsumuksestasi. Näin minä ajattelen.

    Olen itse ollut mukana kokoamassa poroja kun apuna on käytetty koiraa. Porot eivät tykkää koirista, eivätkä varsinkaan koiran haukunnasta. Ihmisistä ja ihmismetelöinnistä kesyyntyneimmät porot eivät välitä, mutta kun kehiin heitetään porokoira, niin alkaa tapahtumaan. Porot tietävät silloin missä on maaston korkein paikka. Näin paimen saa porot kokoon.

    Ennen vanhaan kun vielä poroja paimennettiin ympäri vuoden, sudet olivat ongelma. Poromies hiihti laumansa ympäri ja lauloi laulujaan. Porot tunsivat omistajan äänestä ja tiesivät mistä turva oli saatavissa, sudet taas pahimman esteensä. Viesti kulki kahteen suuntaan.

    Siunatuksi lopuksi, maailma on kova paikka. Kovuutta ei tarvitse valita itse, ei tilata tai haluta. Kovuus tulee ja on kutsumatta ihmisten elämässä. Minusta uskovan eräs vapauden edellytys on että tunnustamme tosiasiat, uskonelämä ei ole helppoa. Minulla on ollut uskonelämässäni jaksoja, jolloin en juuri levon tai ilon hetkeä ole kokenut, ja jos minä olisin käsittänyt uskon olevan samaa kuin helppous olisin jättänyt leikin moneen kertaan kesken. Ei meidän tarvitse pakonomaisesti löytää hyvää ja helppoa uskoa ja elämää. Sen tavoitteleminen pettymyksineen voi olla vielä rankempaa.

    Liked by 6 people

  6. Heikki, rakkautta ja lämpöä ei ole koskaan liikaa, jos kohteena ovat rikkinäiset ihmiset. Minusta näiden haavojen hoitaminen on hyvä ja siunattu missio. Jumala Heikki sinun työtä runsaasti siunatkoon!

    Jospa minäkin saisin sitä Hengen paloa, joka hohkaisi lämpöä haavoitetuille.

    Liked by 1 henkilö

  7. Jaa-jaa. Mitenkään vastarannan kiiski en halua olla, mutta onko se maailma uskoville sen kovempi kuin uskomattomille. Omaa melko myöhäsyntyistä uskoontuloani en tässä kuvaa, mutta orastava usko voi herättää elämässä epävarmuutta, jossa uskontunnustus jopa itselle voi tuntua vaikealta ja ihmisten suhtautuminen siihen kovaltakin.

    Oma uskoontuloni oli oraana rajaton riemu kuin rock. Kun Jeesus sanoi: seuraa minua, se oli heti menoa, joka myöhemmin tosin tasaantui, mutta suunta säilyi. Paimeneksi ei Herra ole minua koskaan kutsunut, seuraajaksi vain. En siis ota tässä laumassa Che Guevaran murheita, kun en ole ”komentaja Che”. En myöskään ole toivottamassa toisinajattelevia helvettiin – niinkuin vielä nykyisinkin oikeimminuskovien keskuudessa toivotetaan.

    Tykkää

  8. Totta puhut. Samalta tuntuu usein, kun uskovien keskustelupalstoja selailee. Uskovien pahin uhka on uskonnollisuus, joka näkyy juuri tollasena oikeaoppisuuden ja virheettömyyden vaatimuksena. Ja se vaanii meitä jokaista. Olen oman lapsuuteni vuoksi todella kyllästynyt ja väsynyt sellaiseen oikeaoppisuuteen. Se tuhoaa aitouden uskovan elämästä ja estää Pyhän Hengen toimintaa. Aidon uskon salakavalin vihollinen on uskonnollisuus.

    Liked by 1 henkilö

  9. Erinomainen kirjoitus, Heikki. Valitettavasti niin totta. Meistä tulisi tuoksua Kristuksen tuoksu, joka vetoaa ja herättää kiinnostusta. Meidät tulisi tuntea myös keskinäisestä rakkaudesta. –Jumalan armo on niin käsittämätön asia, että tajuamme siitä vain rahtusen. Uskon, että voimme muuttua vain viettämällä paljon aikaa Herran seurassa, so.Hänen sanansa ja rukouksen parissa. Herra armahda ! ”Grace of God is the only cure for any kind of sin”

    Liked by 2 people

  10. CQ CQ CQ eli -.- . –.- -.-. –.- -.-. –.- eli yleinen kutsu yleinen kutsu yleinen kutsu ….

    Ja että mihin?

    No tuohon uskomismetodiin ja tarkemmin sen ilmaantumiseen.

    Tuleeko ihminen uskoon vai tuleeko usko ihmiseen, vaiko molemmin?

    Otan kuvaannollisen esimerkin subjektina minä itse.

    Ensimmäinen tapaus, tulen uskoon.
    Tässä tapauksessa kuvatkoon uskoa kirkko, siis ihan kirkkorakennus. Päätän mennä uskoon. Ajan kirkonvieren parkkipaikalle. Otan keppini ja könkkään kirkkoon. Siis itse asiassa menen, kirkossa eli uskossa olevien kannalta tulen, uskoon.
    Seurauksena, että uskossa jo olevat kenties kääntyvä katsomaan – mitähän tuokin täällä tekee!

    Toinen tapaus, usko tulee minuun.
    Istun järven rannalla. Järvelle on nousemassa yhä tihenevä sumu, joka kuvatkoon nyt uskoa.
    Uskopilvi lähenee rantaa ja samalla minua, kunnes se ympäröi minut kokonaan ja menee myös minun sisääni hengittäessäni. Siis usko tuli minuun. Tämä tapaus on minun mielestäni aidomman tuntuista.

    Ja vielä, voiko olla uskovainen tuntematta mitään uskon tuntemuksia.
    Raamatussa sanotaan näin:” Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä palava; oi, jospa olisit kylmä tai palava!” (Ilm.3:15)

    Ja kun sovellan tätä itseeni, niin minä uskon, mutta kylmän asiallsesti, en ole kokenut mitään sellaista mielenkuohuntaa, mistä olen kyllä lukenut näilläkin sivuilla ja kuullut mm. televisiosta myöskin suorana huutona, joka ei kyllä vakuuta – ainakaan minua.

    Liked by 1 henkilö

  11. Niin eikö olisi vain helpointa olla suojelematta uskovien ”mainetta” ja kertoa suoraan heti alkuun että ”uskovissa on sitten myös paljon kovasydämisiä kusipäisiä puusilmiä, jotka eivät ole antaneet Jumalan rakkauden pehmittää sydäntään.. Ja nämä sortuvat tekopyhyyteen, tuomitsemiseen ja pilkunviilaukseen yms käytökseen. Varo heitä ja kun kohtaat ja tulet loukatuksi, opettele antamaan anteeksi, niin et muutu heidän kaltaisekseen vaan päinvastoin”. Rehellinen puhe toimii aina.

    Liked by 2 people

    • Jarzi. Olet pannut aika suorasukaisen tekstin lainausmerkkeihin, mistä olet sen lainannut?

      Me kaikki ”uskovat” olemme yksilöitä ja ”uskoon tultuamme” olemme vastasyntyneitä, me kasvamme ajan ja kokemuksen myötä, mutta kaikki me teemme virheitä.
      Ei ole ollut kuin yksi virheetön maan päällä, ihminen ja Jumala, Jeesus Kristus. Se on hyvä muistaa.

      Toden kuitenkin sanot kommenttisi lopussa ”- opettele antamaan anteeksi…” Se on pakko oppia jos todella seuraamme Herraa ja annamme Pyhälle Hengelle sijan sydämessämme. Kun emme vastaa pahaan pahalla ja suostumme myös kärsimyksiin, me voimme muuttua. Se ei ole oma ansiomme emmekä sitä itsessämme omin voimin aikaan saa, kuten tuossa, vähän kiertoilmaisten, sinäkin esität.

      Nuo luettelemasi ikävät ominaisuudet ovat oikeasti ja todellisesti vastenmielisiä ja vahingoksi kaikille, sitä en kiellä, mutta annetaan aikaa kasvulle, omalle ja muiden. Kyllä Jumala pitää huolen kasvusta niiden kohdalla jotka vilpittömästi häneen uskonsa, toivonsa ja rakkautensa laittavat.

      Jäljelle jää kyllä sitten niitäkin jotka eivät syntisyyttään tunnusta/tunnista. Eikä tässä ole ihmiseen katsomista. Voi olla pappi, joku syrjäytynytkin, tai sitten omavanhurskaasti kasteeseensa/omaan hyvyyteensä ihmisenä luottava jonka ei tarvitse parannusta tehdä.
      Sellaiset jotka eivät tiedosta tarvitsevansa armoa, eivätkä myöskään armahda lähimmäisiään. Mutta jokainen vastaa itse itsestään Jumalan edessä. Jumala on ainoa oikea ja vanhurskas tuomari, Hän joka näkee mitä tekoa kukin on.

      Tärkeä blogi Heikiltä, erittäin tärkeä. Kiitos Heikki!

      Tykkää

      • Tuulikki.. en tiedä miksi laitoin ne lainausmerkkeihin, varmaan siksi että lainasin itseäni.. eli noin minä puhun. Tämä minun kommenttini oli suora vastaus ja oikeassa kontekstissa suhteessa kirjoittajan huoleen.. ”miten uskon esiaskeleita ottava ihminen reagoi kovuuteen”. Itse en ole rehellisellä puheella saanut koskaan huonoa tulosta, mutta kaunistelemalla totuutta olen :) Uskovissa on narsisteja ja muitakin luonnehäiriöisiä yksilöitä jotka voivat olla tuhoisia, aivan samalla tavalla kuin ei uskovissa. Kaikki tarvii armoa ja armo riittää, mutta puhutaan asioista niiden nimillä, ihmiset on sen ansainneet :)

        Liked by 2 people

        • Jarzi. Kyllä minunkin arvoasteikossani rehellisyys ja vilpittömyys ovat aivan ensimmäisinä. Totuutta Jumalakin meistä tahtoo ja halaa salatuimpaan saakka. Minulla vaan alkaa olla tätä ikää ja omanlaistani kokemusta ja näkemystä, mutta ei sen tarvitse kenenkään muun olla.

          Narsistisen luonnevian tunnen erittäin läheltä ja lähes 30 vuoden aikajaksolta. ”Kaikki tarvii armoa ja armo riittää”. On totta, hyvää jatkoa sinulle!

          Liked by 1 henkilö

  12. Tässä, Heikki, olet papimmillasi. Ihan kuin paimen kokoaisi laumaansa suojaan.

    Liked by 2 people

  13. Lena, kivasti sanottu, papimmillasi. Kiitos! Tuossa täytyisi pysyä, maailma on niin kova paikka.

    Liked by 1 henkilö

  14. H. H., minä tästä rukoilen, että saat tuntea työssäsi onnistumista myös tässä asiassa. Riittämättömyyden tunne on varmasti osa papin työtä. Kokemukseni mukaan se on osa helpompiakin töitä.

    Jarzin suorasukaisuuttakin arvostan. Minäkin olen nähnyt uskon ja rakkauden kaapuun puettua kovuutta ja alistamista. Nyt ymmärrän, että kyse oli tuoreen uskoontulon aiheuttamasta hurmiosta, joka pääsi sotkemaan suhteellisuudentajun tai tuntuman toisten ihmisten arkeen ja elämään.

    Arvelen, että jonkinlainen keskitie on paras ratkaisu. Rehellinen pitää olla, mutta ei liene tarpeen ruveta osoittelemaan vasta uskoon tulleille tai uskoa etsiville, että tässä meillä on narsisti, tuo taas on alkoholisti ja juo edelleen; tuo taas tarkoittaa varmaankin hyvää, mutta pyrkii päsmäröimään toisten elämää kohtuuttomasti.

    Puhumme uudesti syntymisestä ja näemme, kuinka usko muuttaa ihmisiä syvällisesti. Minä olen nähnyt myös sen, kuinka uskoontuloa edeltävät paheet palaavat elämään vähin erin. Joillekin, kenties onnekkaille, uskoon tuleminen on järisyttävä kokemus, elämän mullistava tunne-elämys. Olisiko kuitenkin tarpeen muistuttaa, että uskovalla on elettävänä arki ja sen myötä kontaktit ihmisiin, jotka voivat olla hyvinkin uskon vastaisia? Heidänkin kanssaan pitää pyrkiä elämään sovinnossa ja sortumatta kiistelyyn. Ja että monilla on raastavia epäilyksen aikoja. Tai että papit arkkipiispaa myöten ovat tavallisia ihmisiä ja että seurakunta on yhteisö, jossa on samat ongelmat kuin muissa ihmisyhteisöissä.

    Mitä tulee armoon, minäkin olen vasta aikuisena tajunnut, että se ei ole pelkästään suuri uskonelämään liittyvä käsite, joka koskisi vain jotakin valtaisia abstrakteja asioita. Se koskee juuri niitä asioita, joita jotkut ovat kiihkeästi tuomitsemassa. Armo koskee myös niitä päivittäisiä paheita, joista kenties toivoisimme pääsevämme eroon, mutta emme ainakaan vielä ole päässeet. Armo koskee pahimpiakin rikollisia, ehkä jopa ilman että se heille tietoisesti kelpaisi. Ja armo koskee varmaan minuakin, koska puhumalla pahimmista rikollisista pidän yksiä ihmisiä tietyllä tavalla toisia huonompina.

    Uskon pääsisältö on Kristuksen pelastustyö. Ehkä juuri armon korostaminen tekee kristillisestä moraalista erityisen. Meillähän on paljon aatteita, jotka kyllä tavoittelevat hyvää. Mutta onko armo ominaista poliittisille aatteille, vapaamuurariudelle, partioideologialle, vakaumukselliselle ateismille tai isänmaallisuudelle – joitakin mainitakseni?

    Liked by 1 henkilö

    • Tutkimattomat ovat Herran tiet. Myös armoon. Tähän uskooni viitoitti tieni vakaumuksellinen ateisti. Hänen mielestään minun oli uskottava johonkin, uskomaton kun olin ja elämän umpikujista oli päästävä eteenpäin. Hänen saappaissaan se ei kuulema minulle olisi onnistunut. Oli muuten hengellisin ihminen, mitä olen koskaan tavannut. Todellinen lähimmäisen rakastaja.

      Liked by 1 henkilö

  15. Haluan ymmärtää Heikin sanoman myönteisessä valossa, eikä se ole edes vaikeaa. ”Miten ihmeessä pärjää vasta uskontielle noussut, herkkä ihminen?”

    Niin, ei seurakunta ole perillepäässeitten ja valmiiden pyhien joukko. Kaikki olemme matkalla ja vasta saavuttamassa jotain oleellista. Uskomme kyllä ja olemme vanhurskaita, mutta siis kuitenkin vanhurskaita vain uskossa, emme nähtävällä ja todennettavalla tavalla. Meitä määrittää keskeneräisyys monella tavalla. Keskeneräisyys voi ilmetä alkutaipaleella olevan kohdalla herkkyytenä, tai myös kovuutena. Itse en juuri ole joutunut kyseistä kovuutta alkutaipaleellani kokemaan, mutta ehkä monet muut kyllä. Kovuus koettuna pärjäämisen esteenä on tosin yksi uskonelämän haitta tai jopa vaaratekijä. Joku on voinut kokea päinvastaista, vastenmielistä liehittelyä ja houkuttelua luopumaan hyvästä ja oikeasta tai ristin- ja kärsimysten tiestä helpompaan ihmislähtöiseen evankeliumiin.

    Kokemus voi olla aivan oikea, kuten kovuus tai inhimillinen liehittely voivat olla todellisia. Suora tie on hyvä ratkaisu. Jumalassa on sekä pyhyys että laupeus, eikä kumpikaan ilmennä kovuutta tai liehittelyä. Jumalan sana ei ole kovuutta, kun se julistaa sekä lakia että evankeliumia, Jumalan pyhyyttä ja rakkautta. Pappi, joka niitä julistaa ei edes edusta omia henkilökohtaisia ominaisuuksiaan vaan ylhäältä annettua tehtävää. Sanoman sisältö on laadultaan senkaltainen että, se inhimillisille kyvyille on mahdoton tehtävä, sitä ilmentää sen saama vstustus kaikkialla minne Jumalan ilmoitus julistetaan, sen nihkeä vastaanotto ja harvojen suostumus lähteä viemään sanomaa eteenpäin. Sen sijaan inhimillinen kovuus ja liehittely on saanut maailmalaajuisen vastaanoton ja innokkaan viestinviejäjoukon erilaisissa aatteellisissa suuntauksissa.

    Kristityn asenne Jumalan ”kovuuteen”, kuten käskyihin on usko, ei välitön näkeminen tai myönteinen kokeminen. Me uskomme Jumalan tahtovan kaikessa ilmoituksessa meille vain ja yksinomaa hyvää, tuntui miltä tuntui.

    Liked by 2 people

    • Jaa-jaa, Janne. Kun näyt olevan elämänkokemuksellasi tässäkin asiassa minua pätevämpi, kerropa lyhyesti, mitä semmoinen ihmislähtöinen evankeliumi on ja sen missä siihen voi perehtyä. Jeesus toki oli maan päällä ihmisenä ja jonkinlainen vaikututus Hänelläkin oli evankeliumeihin.

      Tutustuisin kuitenkin johdollasi varsinaiseen ihmislähtöiseen evankeliumiin, jos et Jeesusta tarkoita.

      Tykkää

  16. Pätevyydestä en tiedä, Niilo. Ollaan nyt vain matkalla kumpikin ja uskomme mukaan yksin Jumalan armosta oikeaan suuntaan. Oppilaita me olemme, kerjäläisinä pysymme.

    Ihmislähtöinen on sellainen, joka ei ole Jumalasta. Kun Jumala armahtaa, se on armoa sitten. Mutta ihmislähtöinen armahdus ja rakkaus on aina ehdollistettua.

    En tiedä selvittikö tämä asiaa mitenkään.

    Liked by 1 henkilö

    • Jaa-jaa, Janne. Ei tuo mitenkään selvittänyt. Ylimielinen huitaisu vain. Mutta jos jotenkin arvioisin, ihmislähtöinen evankeliumi lienee näitä seksimessumiesten hommia.

      Tykkää

  17. Keskeneräisyydestä vielä. On muuten meille kritityille haasteellista pitää ovi auki keskeneräisille, siis jopa sellaisille, joille uskon asia ei ole vielä kirkastunut, mutta jotka tahtovat silti pysyä mukana seurakunnan rakkaassa seurassa etsimässä ja oppimassa.

    Jos havittelemme puhdasta uskovaisten seurakuntaa nousee kysymykseksi uusien ihmisten tavoittaminen ja houkuttelu Kristuksen seuraan. Miten epäuskoinen pääsee kontaktiin Kristuksen kanssa ellei hän saa olla uskovien seurassa ja kokoontua kuulemaan ilosanomaa Vapahtajan armahtavasta rakkaudesta tai kenties oppimaan itsensätuntemista paremmin? Tämä on kovan luokan kysymys.

    Muistan nuorempana osallistuneeni seurakokouksiin ja en kyllä rehellisyyden nimissä ollut mikään uskovainen. Mutta eivät kristityt minua osoitelleet sormella ja erottaneet joukosta vaan kohtelivat minua todella puhuttelevalla rakkaudella. Tuo ihmisläheinen kohtelu puhutteli kaikkein voimakkaimmin. Ihmettelin, miten he saattoivat olla kiinnostuneita minun arvottoman ihmisen elämästä.

    Tarkoitetaankohan epäuskoisten ja uskovien erottelulla ehkä jotain muuta kuin mitä esimerkiksi minun kohdallani on tapahtunut? Niitä, jotka tahtovat tulla Jeesuksen luo ei saa estellä, niinhän Jeesus itse opetti. Jumala kutsuu ihmisiä valkeuteensa monella tavalla ja olisihan se ihmeellistä jos kutsutun kohdalla sanottaisiin, että ei saa tulla, koska et ole uskomassa. No missä sitä sitten uskovaiseksi tullaan? Sana ja sen julistus kyllä sitten tekee tarpeelliset erotteluhommat ajan kanssa.

    Liked by 4 people

    • Totisesti ja Aamen tälle Jannen tekstille!!! Tässä toteutuu Raamatun sanoma. Kiitos Janne ja siunatkoon sinua Kaikkivaltias Jumala!

      Tykkää

    • ” Miten epäuskoinen pääsee kontaktiin Kristuksen kanssa ellei hän saa olla uskovien seurassa ja kokoontua kuulemaan ilosanomaa Vapahtajan armahtavasta rakkaudesta tai kenties oppimaan itsensätuntemista paremmin? T ä m ä o n k o v a n l u o k a n k y s y m y s.”

      Niin, Janne, todellakin on. Mutta on myös niin, että noissa uskovien kokouksissa on myös joukkopsykoosin tai joukkohypnoosin vaara. Näin ainakin minä asian näen. On myös sanonta, joka pitää paikkansa. ”Joukossa tyhmyys tiivistyy”. Esimerkiksi riittänee natsien joukkohysteriakokoukset!

      Tähän hätään en ainakaan muista Jeesuksen mainostaneen mitään joukkohysteriaa, vaan Hän sanoo Raamatun mukaan mm. ” Jeesus sanoi hänelle: ”Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.” (Joh. 14:6)

      Paavali toki kehottaa: ” älkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme, niinkuin muutamien on tapana, vaan kehoittakaamme toisiamme, sitä enemmän, kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän.” (Hebr. 10:25)

      Suora kysymys: Riittääkö se, että uskoo itsekseen, vaan pitääkö siitä tehdä numero? Sitähän se mm. näille sivuille kirjoitteleminenkin tietenkin kyllä on.

      Tykkää

  18. Toivo, näinhän me jossain toisessa yhteydessä juteltiin, että joukossa tyhmyys tiivistyy. Joukkohypnoosi, sellaista on vaikkapa jääkiekko-ottelussa tai rock-konsertissa, ja miksei myös tunnevaltaisessa karismaattisessa kokouksessa. Tyhmyys voi lähteä lapasesta jo siitäkin syystä, että ihminen on rakennettu elämyksiä kokevaksi olennoksi.

    Olen ollut mukan hyvin monissa kristillisissä kokouksissa ja tilaisuuksissa enkä ole huomannut joukkopsykoosia, tyhmyyttä ehkä enemmänkin. Tyhmyys lienee tarttuvampaa laatua. Onneksi on kuitenkin myös positiivisia kokemuksia hyvistä ja terveistä kokoontumisista, enkä pidä yltiöoptimistisena niiden löytämistä tänä päivänä luterilaisen herätyskristillisyyden keskuudesta. Jeesus sanoi noin Joh 14:6, mutta toisaalta hän sanoi myös, että Jumalan valtakunta on teidän keskuudessanne (tai teissä), siis seurakunnan pyhien yhteydessä. Kristittyjen uskon yhteydessä, ja heidän yhteydessä pyhiin sakramentteihin. Pyhitys kreikan kielessä tarkoittaa erottamista epäpyhästä (omaksi uloskutsuttujen joukoksi), hebrean kielessä pyhien asioiden joukkoon siirtämistä. Siten ja siellä Jumala pyhittää syntiset Jumalan pyhäksi kansaksi, johdattamalla kutsutut saatanan valtakunnasta Jumalan valtakuntaan.

    Arkikielellä seurakunnan osuutta on kuvattu yhden halon palamiseen. Yksinäinen puu palaa huonosti. Samoin jos pöydästä puuttuu yksi jalka, seurakuntayhteys, kahvittelu ja muu työskentely voi olla vaikeaa. Kirkon alkuajoista lähtien on opetettu ettei kirkon ulkopuolella ole pelastusta. Käsittää sen, että kirkko on pelastuksen yhteisö, jonka kautta Jumala maailmalle puhuu tänä päivänä. Halpoja, heikkoja ja monella tavalla vajavaisia Jumala käyttää onnistuneesti omissa tehtävissään, mikä on varsin ihmeellinen aikaansaannos. Siinä Jumalan kunnia ilmestyy, että Jumala tulee asumaan syntisten sydämille ja vieläpä saa rikotusta saviastiasta käyttökelpoisen ja pyhä astian omaan käyttöön. Kirkkomme vanha katekismus opetti, että ”Tässä kristikunnassa hän joka päivä antaa minulle ja jokaiselle uskovalle rajattomasti kaikki synnit anteeksi, herättää minut ja kaikki kuolleet viimeisenä päivänä sekä lahjoittaa minulle ja kaikille uskoville iankaikkisen elämän Kristuksessa. Tämä on varmasti totta.”

    Tämän ihmeellisen Jumalan armotyön tulisi lämmittää jokaista ihmistä halulla tulemaan sinne, missä Jumala niin avosydämisesti tarjoaa rakkauttaan ja armoaan torjumatta ketään, joka hänen luokseen tahtoo tulla lohtua, turvaa ja rohkaisua hakemaan.

    Liked by 1 henkilö

    • Janne

      Yksi puu ei pala köyhänkään pesässä, sanoi jo edesmennyt äitini aikoinaan. Tämä kirjoittamasi on hyvä, etten sanoisi peräti erinomaisen hyvä, rauhallinen ja tasapainoinen, pelkkiä +argumentteja sisältävä. Kehuisin enemmänkin ja perusteellisemmin, mutta nyt on lähdettävä viemään Moona-mopsiamme tohtorisedän luo, on se niin rakastettava suurine silmineen, siis Moona, ja millä innolla se tuleekaan iltapissareissulta saamaan pissapalkkionsa – puolikkaan Pedikree tangon puolikkaan. Menköön mainokseksi, jospa vaikka provision antaisivvat, jos lukisivat! Hyvää Joulun aikaa!

      Tykkää

  19. Janne, jatkoa.

    Nyt on lääkärireissu tehty ja ilta on jo pitkälle kulunut. Yritän vielä vähän hämmentää ”uskovien kova maailma” teemaa tuon viimeisimmän kappaleesi lähinnä sitä kohtaa, ” missä Jumala niin avosydämisesti tarjoaa rakkauttaan ja armoaan torjumatta ketään, joka hänen luokseen tahtoo tulla….”.

    Missä se kohta olisi, jossa Jumala tuota mainitsemaasi armoa ja rakkautta tarjoaa ja jonne ihmisen pitäisi mennä sitä saamaan?

    Yleisen käsityksen mukaan kun joku julistaa tarjoavansa jollekin jotakin, hän samalla ilmoittaa paikan, jossa se tapahtuu.

    Jumalan osalta se paikka kai on Hänen asuinsijansa. Mutta missä siis on Jumalan asuinsija, jonne meidän itse kunkin pitäisi mennä Jumalaa kohtaamaan.
    Sanookohan Jumala itse mitään siitä? Tutkitaan ainakin muutamaa kohtaa.
    ” Näin sanoo Herra: Taivas on minun valtaistuimeni, ja maa on minun jalkojeni astinlauta. Mikä olisi huone, jonka te minulle rakentaisitte, mikä paikka olisi minun leposijani? Minun käteni on kaikki nämä tehnyt, ja niin ovat kaikki nämä syntyneet, sanoo Herra. Mutta minä katson sen puoleen, joka on nöyrä, jolla on särjetty henki ja arka tunto minun sanani edessä.” (Jes. 66:1-2)

    ” Mutta Salomo hänelle huoneen rakensi. Korkein ei kuitenkaan asu käsillä tehdyissä huoneissa; sillä näin sanoo profeetta: ’Taivas on minun valtaistuimeni ja maa minun jalkojeni astinlauta; minkäkaltaisen huoneen te minulle rakentaisitte, sanoo Herra, tai mikä paikka olisi minun leposijani? Eikö minun käteni ole tätä kaikkea tehnyt?’ ” (Ap.t. 7:47-50)

    Jesajan kirjassa olevassa kohdassa Jumala mielestäni osoittaa sarkastista huumoria ihmisten mahdollisia Hänelle valmistamia asuinsijoja kohtaan.
    Sillä ei Jumala jätä ihmistä epävarmuuteen siitä, missä hän on, jottei ihmisen tarvitsisi sännätä päätä pahkaa sinne sun tänne Häntä etsien, sillä Hän sanoo itse: ” Sillä näin sanoo Korkea ja Ylhäinen, jonka asumus on iankaikkinen ja jonka nimi on Pyhä: Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä ja n i i t t e n t y k ö n ä, joilla on särjetty ja nöyrä henki, että minä virvoittaisin nöyrien hengen ja saattaisin särjettyjen sydämet eläviksi.” (Jes. 57:15)

    Olisikohan tästä ohjeeksi tarpeettoman hössötyksen sijasta?:

    ”Anna tiesi Herran haltuun ja turvaa häneen, kyllä hän sen tekee. Ja hän antaa sinun vanhurskautesi nousta niinkuin valkeuden ja sinun oikeutesi niinkuin keskipäivän. Hiljenny Herran edessä ja odota häntä…..”(Ps. 37:5-7;osa)

    Tykkää

  20. Toivo, tämä oli hyvä kohta: Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä ja n i i t t e n t y k ö n ä, joilla on särjetty ja nöyrä henki, että minä virvoittaisin nöyrien hengen ja saattaisin särjettyjen sydämet eläviksi.” (Jes. 57:15)

    Alkukirkossa kristittyjä kutsuttiin niiksi, jotka huutavat Herraa avuksi. Varmaankin juuri särjetyllä sydämellä. Sinne vain muiden särjettyjen joukkoon, lasarettiin eli syntisten sairaalaan.

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s