Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Olipa kerran uskovainen,

12 kommenttia

joka ei pitänyt urkumusiikista, saati ylipäätään rauhallisista virsistä ja hartaasta istumisesta kirkon penkissä, eikä myöskään vuodesta ja pyhästä toiseen toistuvista messukaavoista. Mutta ei ole enää. Häntä ei kukaan ymmärtänyt ja niinpä hän vähitellen jäi pois kirkollisista menoista. Ja koskapa sai ymmärtää, että uskovaisuuteen kuuluu pitää uskonnollisista eli hartaista harrastuksista, niin hän myös luopui uskostaan.

Ja kerran oli sellainen uskovainen, joka innostui Raamatun pohjalta käyttämään ihmeellisiä lahjoja. Rukoili oudoilla kielillä. Julisti terveyttä sairaitten elämään. Kertoi sanomia, jotka koki saaneensa Jumalalta. Mutta ei ole enää. Hänelle näet sanottiin, että sellaiset lahjat olivat ja menivät, ettei niitä enää tarvita, kun on Raamatut ja kaikki. Jopa varoitettiin harhaopeista ja vääristä hengistä, itse paholaisesta. Niinpä hän luopui uskostaan.

Sitten oli sellainen uskovainen, iloluonteinen ja sosiaalinen, joka ujuttautui politiikkaan ja vaikutusvaltaisille paikoille haluten olla valona ja suolana vähän siellä ja täällä. Samainen tyyppi nautti taiteesta sen eri muodoissaan ja näki niissä Jumalan suurta luovuutta ja elämän kauneutta. Eipä ole enää. Hänet tuomittiin liian maailmallisena; olisi pitänyt istua vain uskovaisten seurassa, eikä sekaantua maailman asioihin. Hänkin luopui uskosta.

Olisi niitä muitakin varmaan, niitä uskosta luopuneita, ihmisten takia Jumalasta luopuneita.

Surullista! Pirullista suorastaan.

Sitä kyselen, miten olla aidosti uskovainen olematta uskonnollinen. Ja miten olla lähellä Jeesusta ja samalla ihmistä, jota Jeesus niin hurjasti rakastaa, että antoi henkensä hänen puolestaan. Taitaa olla aika lukea evankeliumit hiukan tarkemmin.

Mainokset

Kirjoittaja: H H Hilvo

pastor, who loves to preach and teach and pray, because God is so good

12 thoughts on “Olipa kerran uskovainen,

  1. Kiitos. Tämä postauksesi oli sanasta sanaan rukousvastaus minulle. Ihmeellinen Neuvontuoja on puhunut.

    Tykkää

  2. Jaa-jaa. Olisiko evankeliumeistakaan apua. Nehän kirjoitettiin niin myöhään kristinuskon syntymisen jälkeen.

    Tykkää

  3. Mutta jospa he eivät kuitenkaan ole luopuneet uskosta vaan, vaan ”uskonnollisista” kavereistaan. Mulla pari tosi hyvää ystävää, jotka ovat todella elävässä uskossa, herkkiä henkilöitä, jotka erotettiin srk:sta ilman todellista syytä, mikä mun mielestä oli tosi törkeästi tehty. Ja kun tuo srk:asta erottaminen (ainakin hell.srk:issa) on vuosikymmeniä ollut, ei Raamatun mukaista, vaan omien mielihalujen mukaista, valitettavasti.

    Liked by 2 people

  4. Olipas Heikki riemastuttava kirjoitus ja ajoituskin vielä aivan täydellinen ;)

    Liked by 2 people

  5. joku on sanonut jossain, että ”jokainen syy luopua uskosta, on tekosyy” :) kyllä virta aina uomansa löytää

    Tykkää

  6. Ihan tuttua toimintaa vuosien varrella nähtyä ja koettua.
    Ihminen hallitsee toista ihmistä hänen turmiokseen myös uskonnon saralla.
    Ei siis mitään uutta auringon alla, muuta kuin joskus mä väsyn ihan kokonaan,
    Mut aivan tällaisena Herra, mä luokses tulla saan.

    Itsekin syyllistyn tuohon tuomintaan tämän tästä, mutta sitä on alkanut hillitsemään
    yksi Raamatun lause: ” Sillä tuomiolla millä te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan”.
    On pistänyt ainakin puolet hiljaisemmaksi asian suhteen, en enää olisikaan ihan
    niin varma, että olen oikeassa. Kolikolla on kaksi puolta. Kruuna ja Klaava.

    Mielipide-erojen vuoksi myönnän vain että nyt minulle tuli kruuna tai tähän klaava.

    Liked by 2 people

  7. Augustinuksella oli hyvä ohje: ”Olennaisissa asioissa yhteyttä, sivuasioissa erilaisuutta ja vapautta, kaikissa asioissa rakkautta”

    Liked by 2 people

  8. Parasta varmaan, vain kuolla muiden sanomisille ja tehdä kuten Jumala sua ohjaa. Jos arvostat ihmisen mielipiteitä, silloin vähättelee Jumaln mielipidettä , päätä itse kumpi on oikea.

    Liked by 2 people

  9. ”Uskonnollisuus” on sana, jota käyttävät toisten ihmisten tuomitsemiseen ne, joilla mielestään oikea näkemys siitä, kuinka uskossa pitää elää. Kauneimmat joululaulut tai kirkkohäät ovat esimerkkejä uskonnollisena pidetyistä asioista. Eikö pikemminkin pitäisi iloita siitä, että nekin, jotka eivät tavallisesti tule kirkkoon, poikkeavat edes juhlapyhien alla tai elämän merkittävimmissä tilanteissa?

    Itse en tiedä, mistä syystä käyn niin nihkeästi seurakunnan riennoissa. En kuitenkaan ole läheskään aina tuntenut oloani erityisen kotoisaksi. Täällä porukan laitamilla kuitenkin yhä ollaan!

    Liked by 1 henkilö

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s