Kristinusko on täynnä paradokseja. Yksi suurimmista on heikkous, joka tekee vahvaksi. Tähän paradoksiin kiteytyy koko uskon ydin. Se pitää ihmisen lähellä Jumalaa, sitoo ihmisen Jumalaan ja Jumalan pelastussuunnitelmaan. Se karsii ihmisestä ylpeyden ja antaa tilalle moninkerroin enemmän. Armossaan Jumala ottaa Ihmisen luokseen ja tarrautuu häneen mustasukkaisesti.
Armo on mieletön asia. On hurjaa ajatella, että Jumala loi maailmankaikkeuden, jotta ihminen ja koko luomakunta saisi elää täyttä elämää hänen yhteydessään. Jumala otti tietoisen riskin antaessaan tuolle luomakunnalle vapauden kasvaa ja elää vapaasti. Tähän vapauteen kuuluu olennaisena osana mahdollisuus epäonnistua ja silti säilyttää Jumalan lapsen asema. Armo kun ei ole pelkästään tuomion välttämistä vaan se on Jumalan lahjojen saamista ja yhteyttä, joka ilmenee seurakuntana tässä ajassa.
No tuo kaikki on Kristinuskon perusajattelua, jonka kaikki tunnustavat. Mutta näkyykö tämä ajattelu sitten kaikkien hengellisten suuntausten opetuksessa. Vaikuttaa siltä, että kaikenlainen uskossa kasvaminen, aikuistuminen, pyhittyminen ja ponnistelu nousee esille, kun ihminen ryhtyy tulkitsemaan ja ohjaamaan toisia ihmisiä uskon tiellä. Vaatimukset kasvavat kun tavoitellaan entistä läheisempää suhdetta Jumalaan. On vaara, että ihmiset valuvat hitaasti mutta varmasti pois Armon alta, kun paineet pysyä oikeanlaisella uskontiellä kasvavat. Pahinta on kun yhtä-äkkiä Taivas hiljeneekin ja ihminen kokee menettäneensä yhteyden Jumalaan. Romahdus on silloin lähellä.
Silloin on hyvä muistaa, että Jumala ei tarvitse meidän suorittamistamme. On hyvä tajuta, että Jumala ei itse kostu mitään meidän omista ponnisteluistamme. Jumala kun haluaa antaa kaiken mitä me tarvitsemme. Jumalan Armo on todellakin tarkoitettu heikoille ja haavoitetuille. Ihmisille, jotka tulevat Jumalan eteen tyhjin käsin.
Siksi Jumalan Armo on lepäämistä Hyvän paimenen luona. Lepäämistä ja kasvamista Jumalan lahjojen avulla. Kaikki toiminta lähtee levosta, jota me tarvitsemme oman heikkoutemme tähden. Jumala voi täyttää vain astian, joka tyhjä Ja Jumala haluaa pitää tuon astian niin täynnä että se valuu yli. Yhteisö, jossa tämä on mahdollista on kultaakin arvokkaampi. Tällainen seurakunta kasvattaa onnellisia ihmisiä olosuhteista huolimatta. Päivä vain ja hetki kerrallansa
Blogitaivas 
27/01/2015 08:41
Tapio
Tämä kirjoittamasi -”Jumala voi täyttää vain astian, joka tyhjä Ja Jumala haluaa pitää tuon astian niin täynnä että se valuu yli. Yhteisö, jossa tämä on mahdollista on kultaakin arvokkaampi. Tällainen seurakunta kasvattaa onnellisia ihmisiä olosuhteista huolimatta.” – on kaunista ja ihanteellista, mutta maailmassa vallitseviin oloihin suhteutettuna mielestäni epätodellista. Ajatus, johon Jeesuskin vielä maan päällä eläessään suhtautui skeptisesti:
” Minä sanon teille: hän toimittaa heille oikeuden pian. Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?” (Luuk. 18:8)
TykkääTykkää
27/01/2015 12:16
heikon onnea
Jeesuksessa vahvana
uskon ydintä
armo ansiotonta
paimenella levossa
TykkääLiked by 1 henkilö
27/01/2015 15:19
Se on Toivo vähän kiinnii siitä miten määrittelemme seurakunnan. Jos meillä on yhteisö. pienikin, joka elää Armosta ja armahtavaisuudesta ja tunnustaa ihmisen vajavaisuuden niin silloin meillä on tällainen yhteisö ja niitä on olemassa. Mutta pointti on usein siinä että me ihmiset hyvin herkästi oman häpeän tunteemme takia emme lähde mukaan tällaiseen yhteisöön koska pelkäämme toisia ihmisiä ja pelkäämme että kun haavamme tulevat näkyviin meidät hylätään. Häpeä ja hylkäämisen tunteet ovat suurimmat vihollisemme ja siksi Armo on niin vaikea ottaa vastaan. Koska pelkäämme ihmisiä niin siksi erkaannumme Kristuksen ruumiista, seurakunnasta. Viimeaikoina olen miettinyt myös tuon Uskoa sanan sisältöä. Onko se uskoa Jumalaan vai uskoa Jumalan toimintaan? Pietarin veden päällä kävely onnistui niin kauan kun hän uskoi että se on mahdollista hänelle. Jeesuksen vedenpäällä kävelyyn oli pakko uskoa koska se tapahtui hänen silmiensä edessä.
TykkääLiked by 2 people
27/01/2015 16:36
Onkin tarpeen tehdä selväksi mikä, tai KUKA on uskomme kohde! Kun uskon kohde on Kristus voi olla heikko ihmistenkin edessä, sillä Kristus Jeesus, joka on meissä Pyhän Henkensä kautta, antaa voiman ja rohkeuden ja todellakin tahtoo antaa yltäkylläisesti.
Omat elämän haasteet, murheet yms. ainoastaan voi vastustaa tätä yltäkylläisyyttä, eli ”elatuksen murheet”, arkihuolet.
Jos meillä on Kristukseen Jeesukseen katsova uskovien yhteisö kenenkään ei tarvitse pelätä. Sellainen yhteisö ”kasvattaa onnellisia ihmisiä olosuhteista huolimatta.”
Onhan tässä idealismia, niin epätäydellisiä täällä ollaan, mutta jos on sisäinen katse oikeaan suuntaan, voi olla vahva eivätkä ihmisten sanomiset ja asenteet sorra eikä murra.
Mitä pidemmälle on päässyt, Jumalan koulussa, ymmärtämään oman armon tarpeensa, eli riippuvuutensa armosta ja vain siitä, sen laupiaammin voi suhtautua niihin joille tulee antaa anteeksi. Niin kuin Isä meidän rukouksessa rukoillaan.
Todellista vapautta on päästä vapaaksi toistemme arvioimisesta. Ihanaa vapautta ymmärtää henkilökohtaisesti olla suorittamatta, ja vaatimatta keneltäkään oman näkemykseni mukaista uskon kasvua tai oman yhteisöni tavalla Jumalan lapsena elämistä. Pyhä Henki pitää jokaisen vilpittömän Jumalan lapsen henkilökohtaisesta kasvusta täydellisesti huolen sanallaan ja Sanansa kautta!
Kaksi viimeisintä kappaletta tässä blogisi tekstissä Tapio, ovat ydintä, oivalluksen kauneinta ja puhtainta hedelmää!
TykkääLiked by 2 people
27/01/2015 15:57
Niinpä Tapio, tuosta seurakunnasta ja sen määrittelystä. Niitä määritelmiä tai formatoimattomia määritelmätuntemuksia on varmaan ja kenties täsmälleen yhtä monta, kuin on määrittelyn yrittäjiäkin.
On varmaan joukko ihmisiä, jotka ovat joukkoihmisiä ja joukko ihmisiä, jotka ovat yksinäisiä susia. Minä en tunne oloani kotoiseksi missään joukossa, vaikka esim. joulukirkkotunnelma kyllä juhlavaa onkin.
Otan tähän pari tunnettua sanontaa tai paremminkin kai ilmaisua. Ensimmäisen subjekti on yksityinen henkilö, toisen ainakin minulle määrittelemättömäksi jäävä lähde.
1. Juice: ”Ei elämästä selviä hengissä, eikä ainakaan missään jengissä voi elämästä selvitä hengissä!”
2. Lähde?: ”Joukossa tyhmyys tiivistyy”.
3. Voiko edellisen tyhmyys-sanan korvata sanalla usko?
TykkääTykkää
27/01/2015 16:50
Aivan hetki sitten vaimoni huudettua minut lettuja syömään, tuli siinä syödessäni mieleen äitini aikanaan sanoma sanonta ”yksi puu ei pala köyhänkään pesässä”, jonka voi kai ymmärtää tarkoittavan yhteisöllisyyttä-
TykkääLiked by 1 henkilö
27/01/2015 20:03
Hain vähän lisää johtoa, ja koska PP-Elektro oli jo kiinni, turvauduin Raamattuun:
”Heikkouskoista hoivatkaa, rupeamatta väittelemään mielipiteistä. Toinen uskoo saavansa syödä kaikkea, mutta toinen, joka on heikko, syö vihanneksia. Joka syö, älköön halveksiko sitä, joka ei syö; ja joka ei syö, älköön tuomitko sitä, joka syö, sillä Jumala on ottanut hänet hoivaansa. Mikä sinä olet tuomitsemaan toisen palvelijaa? Oman isäntänsä edessä hän seisoo tai kaatuu; mutta hän on pysyvä pystyssä, sillä Herra on voimallinen hänet pystyssä pitämään.” (Room. 14:1-4)
Noin sanoo Paavali ja tuota sanomista voi mielestäni soveltaa tähän Tapion blogiinkin.
Tämä tuossa Paavalin sanomassa minua hieman mietityttää ”…Herra on voimallinen hänet pystyssä pitämään”.
Herra on siis kyllä voimallinen pitämään – mutta pitääkö Hän varmasti kaikki?
TykkääTykkää
27/01/2015 22:12
Jostain syystä minun ajatukseni juontuu aina Saulin ja Daavidin elämän kohtaloihin. Saul menetti Jumalan suosion mutta Daavidin Jumala piti ”pystyssä”. Miksi?
TykkääTykkää
27/01/2015 22:30
Kysmyksesi ”Miks?i” vastaus – ja taas vain minun mielestäni – voisi piillä tässä: ” Mutta Samuel sanoi: ”Mitä tämä lammasten määkiminen sitten on, joka kuuluu minun korviini, ja tämä raavaiden ammuminen, jonka kuulen?” (1. Sam. 15:14)
Oletan sinun tuntevan Raamatun niin hyvin, että tiedät tuon kysymyksen liittyvän Saulin tottelemattomuuteen jättää täysin täyttämättä Herran tuhoamiskäsky. Sen moraalisuus on Herran vastuulla, mutta sitä minä olen ihmetellyt ja miksen ihmettele vieläkin, että miksi Herra yleensä valitsi Saulin Israelin kuninkaaksi, kun Hän kuitenkin tiesi miten tulee käymään!
TykkääTykkää
28/01/2015 07:06
Se on se vapaus mikä luodulla on…siksi Kristitty ei ole fatalisti eikä myöskään Jumala. Olen miettinyt myös sitä että Jumala käytti niitä palikoita joita oli olemassa ja Saul tuossa tilanteessa jossa hänet Kruunattiin oli tarkoituksenmukaisin palanen joka vastasi kansan tarpeita kuin myös pelastushistorian tarpeita. Jumalan puhe on hyvin voimakasta tässä kohtaa Raamatussa ja myös selkeää. Israelin lipussa on Daavidin tähti ei Saulin…
TykkääTykkää
28/01/2015 10:00
Tapio
Tekstissäsi, uskossa kasvaminen, aikuistuminen, pyhitys, ja läheisemmän suhteen tavoittelu Jumalaan, Kristukseen, saa negatiivisen latauksen. Jumalan Sanahan kehoittaa tavoittelemaan noita asioita. Ymmärrän hyvin, että on tärkeää tavoitella noita asioita armosta ja levosta käsin. Jumalan Sananhan meitä tulee ohjailla, eikä ihminen tulkintoineen. Läheinen suhde Kristukseen ohjaa meitä noudattamaan Jumalan tahtoa kiitollisuudesta ja rakkaudesta häntä kohtaan. Jeesuksen työ ristillä vapauttaa meidät lain orjuudesta ja kirouksesta, kun valitsemme elämän Hengessä. Armo on parempi kasvattaja kuin laki. Kun Jeesus ristillä huusi:” Se on täytetty!” Se riittää. Siihen emme voi lisätä piirtoakaan.
TykkääTykkää
28/01/2015 10:24
Niin saivatkin vaikka ne eivät kuitenkaan asiana ole vääriä. Jos nuo asiat pyritään saamaan aikaan väkisin ja ihmisvoimin väsy tulee. Osaksi kirjoitan oman kokemukseni perusteella ja osaksi mitä näen. Kaikki kasvu tulee aina Jumalalta ja meille jää tavallaan läsnäolon ja kuuliaisuuden osa. Hyvin Taisto kirjoitat ja allekirjoitan sanomasi
TykkääTykkää
28/01/2015 10:06
Tuohon voisin sanoa, ”että saatatkos sen selvemmin sanoa”! – Ja vielä, mikä ainakin minua ilahduttaa, myös sinivalkoiset värit!
Aiheesta voisi kirjoittaa pitempäänkin, mutta siitä tulisi liian pitkä kommentiksi – ja lisäksi on jouduttava silmälääkäriin. Varsinkin oikeassa on ikäänkuinn sumuverho. Laserleikkausta veikkaan.
TykkääTykkää
06/02/2015 13:47
Tämän Toivon kommentin monet ja minäkin käsitän siten, että mahtanenko enää löytää uskoa rukouksen voimaan. ” Minä sanon teille: hän toimittaa heille oikeuden pian. Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?” (Luuk. 18:8).
Olisi sopisoinnussa kokonaisteeman kanssa. Suuri joukko kaikista kansakunnista ja kielistä kiittää Ilmestyskirjan mukaan pelastuksesta Jumalaa. Jumalan Henki, Hän Itse ja Jeesus Kristus toimivat loppuun saakka ja vuodattavat ennen loppua lopunkin henkensä maan päälle. Käsitän tämän tarkoittavan ihmiten päälle, jotta kaikki mahdolliset pelastuvat.
Tuli kirjoituksesta mieleen Ilkan sanat: Aina, kun syytät toista voit olla varma itse syyllistyneesi syntiin. Kyllä kun armo viedään pois seurakunnista, niin jäljellä on vain loppuunpalaneita raunioita ja se on ihmiskätten työtä.
TykkääTykkää