Pari aamua sitten heräsin mielessäni soivaan vanhaan virteen. Se liittyy pääsiäiseen ja on ollut lapsesta lähtien minulle erityisen rakas? En tiedä mitä olen siitä ymmärtänyt syvällisemmin, mutta jokin siinä on. Sain isänäidiltäni rippilahjaksi virsikirjan joka on paljossa käytössä kulunut. Virsi on uudemmassakin, mutta hiukan eri sanoin. Tässä siitä vanhemmasta säkeistöjä.
Murhemielin kyynelöiden oppilasta kaksi käy. Mestariaan ikävöiden, Jeesusta ei enää näy. Mutta, katso, kulkeissansa Hän käy heidän rinnallansa, seurassansa vaeltaa. Kohta murhe kaikkoaa.
Usein ahdistusten tiellä hämärissä kuljetaan. Murheisina, niin kuin vielä Jeesus oisi haudassaan. Sielu kulkee yksinänsä. Huokaa epäilyksissänsä, kunnes täyttää sydämen Läsnäolo Jeesuksen.
Kaksi ensimmäistä säkeistöä. Siinä ollaan Emmauksen tiellä, syvässä murheessa ja täysin ymmällä mitä on tapahtunut ja miksi? Kunnes!
Meillä lapsuuskodissani pitkäperjantai oli todellisen murheen päivä, lapsille pitkä. Olenkin joskus ajatellut mitähän mieltä Jeesus olisi siitä että suru ja murhe on niin vahvasti aina läsnä pitkänäperjantaina ja alkaa jo kiirastorstaina?
Raamatun uudemmassa käännöksessä Markuksen mukaan (luku 14) Jeesus rukoillessaan Getsemanessa sanookin opetuslapsilleen vähän eri sanoin kuin vanhemmassa käännöksessä ottaessaan Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen mukaansa mennessään rukoilemaan. Hän sanoi:” Olen tuskan vallassa, kuoleman tuskan. Odottakaa tässä ja valvokaa”! Ensimmäisen kerran kun tämän uudemman käännöksen kohdan luin, se iski kuin moukari tajuntaani. Aikaisempi käännös sanoo sen toisin. Yleensä minun on ollut vaikea sopeutua tähän uudempaan, mutta tässä käännös on koskettavampi.
Lukiessani Kalevi Lehtisen teksteistä koottua pien teosta hän kirjoittaa että Jeesus olisi kuollessaan sanonut lopuksi vain yhden sanan: ”Tetelestai”: Täytetty! Kun ajattelen kuinka rääkätty ja tuskissaan hän oli, minusta tuntuu ettei hän olisi muuta jaksanutkaan. – Ajatellessani ihmisten tuntemia tuskia kaikkina aikoina, olen miettinyt kumpi on suurempi tuska/kipu sielun vai ruumiin? Vai voiko niitä edes erottaa?
Me jotka uskomme, meidän ei tarvitse tuntea hylkäämiseksi tulemisen tuskaa niin kuin Jeesus. Minulla on pala kurkussa kun tätä ajattelen. Jumala ei ihmistä, joka on pannut toivonsa Häneen, koskaan hylkää mutta Poikansa Hän joutui hylkäämään minun ja sinun tähden. Oliko Jeesuksen kipu suurempi sydämessä vai ruumiissa? Uskon että sydämessä. Hänen sydämensä murtui – minun tähteni!- Pyyhin kyyneleet, rauhoitun ja jatkan.
Siitä näen, ettei meitä Jeesus hylkää hätähän, kun käyn ahdistuksen teitä, arvaamatta tulee Hän. Juur´ kun sydän surren kysyy: Miks niin kaukana Hän pysyy? Silloin lähellä jo on Auttajamme verraton.
Uskollisin ystävistä, viivy aina luonani. Mitään mull´ei pelkäämistä, kun vain pääsen turvaasi. Vaikka murheen myrskyt pauhaa, Sulta sieluni saa rauhaa. Seuraani kun Sinut saan, sydän syttyy palamaan.
Mielestäni syvän surun jälkeen ilokin on suurempi. Kipu muistetaan kyllä, mutta se ei kahlitse. Ortodoksit ovat aina osanneet iloita Pääsiäisestä. Pääsiäinen on pääsemistä vapaaksi kuolemasta! Elämä on voittanut, kuolema on kuolemalla voitettu! Voiko suurempaa ihmettä olla, EI!
Kun mua vaivaa suru syvä, Voittos saata mieleeni. Ja Sun ansiosi hyvä, että olen omasi! Rauhaa Jeesukseni , anna. Sanaas suo mun toivo panna: Joka kylvi kyynelin, Riemuin niittää vihdoinkin.
Ja kun alkaa mailleen mennä elinpäivä laskeva, eikä heikko silmä enää missään näe apua. Seiso, Jeesus, rinnallani. Auta viime sodassani, että loppuun kestäisin, Voiton kruunun perisin!
(Markus 16: 1-20)
Enkö siis Herraa Jumalaani riemuvirsin kiittäisi. Enkö suurta auttajaani ylistäisi hartaasti (virsi) 270.
Ylistetty olkoon Herramme ja Vapahtajamme Jeesus Kristus, Hän joka oli, on ja tuleva on!
Blogitaivas 
28/03/2015 12:15
Tuttu virsi Tuulikilla. Vanhoilla sanoilla. Tuo tulevana maanantaina mieleen Jeesuksen Getsemanessa
savuinen päivä
tulella tuskan polte
yksin kuin lintu
tahto juoda maljasi
kuolemalla elämään
TykkääLiked by 3 people
28/03/2015 12:22
Kiitos, kiitos Niilo!
Kaunis on runosi, sydäntäni koskettaa, en estä kyyneleitäkään.
TykkääTykkää
28/03/2015 13:48
Hieno ja koskettava kirjoitus taas, Tuulikki.
Minulle avautui vasta joitakin vuosia sitten, että englannin kielessä pitkäperjantai onkin Good Friday, ja se vaikutti minuun lujasti, sillä pitkäperjantai oli naulattu minuun tosi ikävästi. Nyt olen siitä vapaa. Good Friday!
TykkääLiked by 1 henkilö
28/03/2015 15:04
Kiitos Sonja.
Jeesus ei enää ole haudassaan, Hän elää, se on hyvä uutinen. Vaikka vasta valmistaudummekin muistelemaan Hänen kärsimystään ja kuolemaansa. Haluaisikohan Hän?
Luulen että lapsi ollessani nimenomaan tuo surun vaihtuminen iloksi onkin ollut se ”kovin” juttu. Minua on liikuttanut kun Opetuslapset ikävöivät ja ovat murhemielin kunnes hämmästyen ja riemuiten kohtaavatkin Jeesuksen joka elää.
Hän Elää.
TykkääTykkää
28/03/2015 16:55
Minua aivan erityisesti koskettaa se, että Jeesus ilmestyi ensimmäisenä naisille. Opetuslapset eivät uskoneet naisia. Paitsi Pietari nousi ja juoksi haudalle. Luukaksen evankeliumissa.
TykkääTykkää
28/03/2015 20:51
Katselin muutama päivä sitten sattumalta lasten pyhäkouluohjelman pääsiäisestä. Siinä oli askarreltuna tai rakennettuna hautaluola. Hautaluolan aukolta oli vieritetty iso kivi pois. Tyhjästä luolasta tulvi valoa, Tuo valoelämys oli tehty siten ,että oviaukosta tuli ulos kirkaankeltaista kangasta. Minulla on jouluisin esillä pieni seimiasetelma ja nyt mietinkin, että saisinko aikaiseksi askarrella tuon tyhjän hautaluolan pääsiäisen ajaksi. Kristuksen tie: seimestä kirkastamaan meille Jumalaa, ristin sovitustyön kautta avaamaan meille tien takaisin Isän yhteyteen, haudasta elämään kertomaan, että kuolema on voitto. Ja kuten Sonjakin tuossa mainitsi, Maria kelpasi, käärmeen pää oli poljettu.
TykkääLiked by 1 henkilö
29/03/2015 09:28
Virpi. Askarteluistasi tuli mieleeni edelleenkin lapsuus….
– Ja Sonjalle sen verran että Jeesus rakasti ja huolehti myös myös lapsista ja asetti lapset esikuviksi meille aikuisillekin.
Aloitin pääsiäisaiheen aikaisin, mutta kun tuo virsi niin pyöri mielessäni, niin ajattelin haitanneeko tuo?
– Sanotaan että vanhemmiten tulevat lapsuudessa koetut asiat mieleen, ja niin tuntuu olevan. Tänä aamuna soi toinenkin lapsuuteni virsi mielessäni, ”Oi Jumala et hylkää pientä lasta, vaan katsot puoleheni taivahasta. Jo lapsena suo tulla luoksesi, tää kuule nyt mun rukoukseni”. Muistin ulkoa, mutta kun katsoin uusimmasta virsikirjasta sanat olivat jälleen muutetut, mutta olin iloisesti yllättynyt että tuokin virsi vielä eli elämäänsä!
Varhaislapsuuteni turvana ovat olleet nuo virret ja syvä rakkaus Hyvään Paimeneen aina kun jouduin olemaan kaukana kotiväestäni. Kiitos Jumalalle että Hän on ollut uskollinen, tosi ja läheinen. Kaikkein parhain lohtuni ja apuni kaikissa vaiheissani.
Pääsiäinen on minulle vuoden merkittävin juhla ja muistutus elämäni tärkeimmästä persoonasta, Jeesuksesta Kristuksesta, Isästä Jumalasta ja ihmeistä suurimmasta jonka ihminen voi saada osakseen, Pyhästä Hengestä! Tästä armosta riittää ylistyksen, kiitoksen ja kunnioituksen aihetta, ei ainoastaan tämän elämän ajaksi vaan ikuisesti!
Jumalan Valtakunnassa ei ylistys lopu, eikä sitä voi myöskään olla kuulematta avaruuksien avaruuksissa kun aika täyttyy! Siinä haluan olla mukana. Toivottavasti sinäkin joka tätä, mahdollisesti, luet?
TykkääLiked by 1 henkilö
29/03/2015 11:37
Kiitos Tuulikki. Ihana muistutus ihmiskunnan historian merkittävimmästä tapahtumasta. Ja Jeesuksen rakkauden luonteesta. Ja nämä kommentit ja keskustelut. Kuin naiset haudalla, näkivät ja tunnistivat – Herrani on ylösnoussut.
TykkääLiked by 2 people
29/03/2015 11:50
Marianne! 🙂
Kiitos itsellesi, hyvä nähdä sinua täällä todistamassa ”ihmiskunnan historian merkittävimmästä tapahtumasta” omalla kannanotollasi! Herramme on ylösnoussut. Totisesti ylösnoussut. Kuolemalla kuoleman voitti ja haudoissa oleville elämän antoi!
Ja siitä on aikaa jo n. 2000 vuotta ja armoa on riittänyt.
Ole, Marianne sisaremme, suuresti siunattu sinä ja perhekuntasi tänäkin pääsiäisenä!
TykkääLiked by 2 people
29/03/2015 20:33
Luin tämän heti kun se ilmestyi,
mutta teksti oli niin täydellinen etten osannut vastata mitään.
Minä kyllä ymmärrän tuon Pääsiäiseen liittyvän surun ja pidän sitä toisaalta hyvänäkin.
Minä ainakin itse tänään jo samoin itku silmässä ajattelin munkälainen elämä Jeesuksella
oli meidän, minunkin pahuuteni tähden. Hän tosiaan ”Kärsi” kaiken täyttäen.
Siinä, että hänen elämänkaarensa oli tuollainen ei ole minusta mitään iloittavaa.
Siinä nousee itsellekkin katumus ja se on ihan hyväksi ihmiselle muistaa miksi näin kävi.
Se on tietenkin iloisesti liikuttavaa, että hän tosiaankin lunasti meidät ja Saatana sai
kolmannen häviön ja lopullinen odottaa vielä.
Minäkin olen oppinut sen niin, että hän huuri ristillä ainoastaan ” Se on täytetty” ja
on loogisempaa uskoa, että sanat olivat vain tuo. Hän tuli tehtäväänsä varten ja mikä
riemu on mahtanut taivaassa syttyä samantien kun tämä lause kuului. Ihmiset ymmärsivät
sen asian vasta paljon myöhemmin ja jotkut eivät vieläkään.
Kyllä minäkin sellainen itkupilli näissä asioissa olen, että päätin kopsata sinulle tuon laulun.
TykkääLiked by 1 henkilö
29/03/2015 21:01
Voi rakas Katri.
Kiitos tuosta virrestä, alkoi heti itkettää mutta silti yritin laulaa mukana.
Tuosta pitkästä perjantaista vielä, kyllä sitä tarvitaan ja etenkin tänä päivänä, ehdottomasti! Mutta lapsuudessani se oli niin kauhean surullinen päivä että minä vieläkin ko. päivänä vajoan johonkin masennuksen ja suuren surun syövereihin enkä meinaa päästä sieltä pois. Harjoittelen sitä kyllä. Ja toisaalta hyvä on ihmisiä muistuttaa, meitäkin jotka sen todeksi uskomme.
Kuinka ihanasti kirjoitatkaan taivaan riemusta samantien kun kuulivat Jeesuksen sanovan Tetelestai Täytetty! Alkukielellä siinä kuulemma on vain tuo yksi sana, mutta käännettynähän se voidaan kai paremmin ilmaista pitempänä. Mitäpä väliä kun se on tehty, saatettu loppuun Täytetty. Tehtävä jolla meidät lunastettiin vapaaksi kadotukselta Kristuksemme kärsimysten hinnalla. Uskotko että minuakin itketti kun tätä blogiani kirjoitin. Kai tänne maailmaan ja tähän blogitaivaaseen muutama itkuiikkakin mahtuu 🙂 !
Itketään vaan Katri, puhdistaahan se sielua ja sitten iloitaan sitä voimallisemmin ja kiitetään Jumalaa oikein sydämestämme ylistämällä. Siunausta Pääsiäiseesi! ❤
Jeesus rakastaa meitä!
TykkääLiked by 2 people