Nukkusin huonosti. Sitten menin ja kirjoitin tämmöttis. Tai en mennyt mihinkään, vaan kylkiasennossa näpyttelin tekstiviestiluonnoksiin. Näin siis ajatukset piirtyi, kun isän rakkautta tuumailin:
Täydellinen isän rakkaus rakastaa lapsiaan pyyteettä. Pyyteetön rakkaus on vapaa näkemään lapsensa yksilöinä. Se osaa kutsua esiin jokaisesta lapsesta tämän erityispiirteet jättämättä ketään heitteille.
Ihmisen kyky rakastaa on vajavainen. Rakastaminen voi jäädä kiinni menetelmään, jonka itse on kokenut turvallisena ja tuttuna. Keskeneräinen rakkaus saattaa unohtua katsomaan yksilöitä muotin läpi, jonka ulkopuolelle voivat jäädä persoonallisuuden hienot erityispiirteet. Joskus sinne voivat jäädä lahjat, kehittymättömät käsitykset turvallisuudesta, lepo ja luottamus.
Isän rakkauden tarkoitus on pysähtyä katsomaan silmiin ja tavoittaa juuri se osa sisimmästä, jonka pieni peloissaan on halunnut kätkeä. Isän rakkaus puhuu luottamusta, voimaa ja rohkaisua. Isän rakkaus sanoo: voit kertoa minulle kaiken, käärin sinut rakkauteen ja tuen sinua. Saat mennä ja palata, etsiä ja kompastua, sulkea korvasi ja kääntyä puoleeni. Olen aina sinua varten. Minä rakastan sinua iankaikkisella rakkaudella. Niinäkin hetkinä, jolloin maailman pahuus valehtelee jotain muuta, minä olen sinun puolellasi. On hetkiä, jolloin joudut odottamaan, et näe eteenpäin, mutta minä en sinua hylkää enkä sinua jätä. Saat luottaa että kaikenlaiset asiat kääntyvät hyväksi minun kanssani.
Isän rakkaus vakuuttaa: Tässä minä olen, sinun kanssasi. Minun läsnäoloni rakkaus suojelee sinun sisintäsi kaikenlaisten tilanteiden keskellä. Saat ammentaa elävästä rauhani virrasta.
Sitten nukkusin taas.
Blogitaivas 
29/03/2015 13:31
Marianne, kiitos upeasta tekstistä. Tuossa oli puhutteleva kohta: ”Keskeneräinen rakkaus saattaa unohtua katsomaan yksilöitä muotin läpi, jonka ulkopuolelle voivat jäädä persoonallisuuden hienot erityispiirteet” Tuo herätti minussa pohdintaa suuntaan ja toiseen.
Tämä tekstisi osui Jesaja 44 kohtaan, jonka etsin tänään esiin. Siinä on tuo Herran omana oleminen myös.
Näin sanoo Herra, sinun Luojasi, joka on valmistanut sinut hamasta äidin kohdusta, joka sinua auttaa: Älä pelkää, minun palvelijani Jaakob, sinä Jesurun, jonka minä olen valinnut.
3. Sillä minä vuodatan vedet janoavaisen päälle ja virrat kuivan maan päälle. Minä vuodatan Henkeni sinun siemenesi päälle ja siunaukseni sinun vesojesi päälle,
4. niin että ne kasvavat nurmikossa kuin pajut vesipurojen partaalla.
5. Mikä sanoo: ”Minä olen Herran oma”, mikä nimittää itsensä Jaakobin nimellä, mikä piirtää käteensä: ”Herran oma”, ja ottaa Israelin kunnianimeksensä.
6. Näin sanoo Herra, Israelin kuningas, ja sen lunastaja, Herra Sebaot: Minä olen ensimmäinen, ja minä olen viimeinen, ja paitsi minua ei ole yhtäkään Jumalaa.
TykkääLiked by 3 people
30/03/2015 12:03
Kiitos Virpi, tuo poimimasi sitaatti tekstistäni oikeastaan oli koko kipupisteen ydin, jonka ympäriltä oma pohdiskelu liikkeelle.
Ja kiitos Jesajan kohdasta. ”Kasvavat nurmikossa…” Sieltä ne lähtee, pienet alut. Rukouksissa on että kaikenlaisten asioiden pienet alut saisi lopulta kasvaa julistamaan ”Minä olen Herran oma”. Että kaikki mikä painaa ja kietoo kasvua erilleen elämän antajasta, saisi kuihtua pois Jumalan armon ja totuuden valossa.
TykkääLiked by 2 people
29/03/2015 16:25
Marianne! Harvoin mutta priimaa! Tämä täytyy taas lukea useampaan kertaan, kiitos.
TykkääLiked by 3 people
30/03/2015 12:04
Kiitos Tuulikki, kaikenlaisesta rohkaisusta. Jeesus meissä on priimaa 🙂
TykkääLiked by 1 henkilö
29/03/2015 21:48
Totta että me ihmiset näemme vain ulkokuoren,
mutta Jumala katsoo sydämeen.
Ihminen usein hakeutuu vain niiden piiriin,
jotka täyttävät meidän ulkoiset kriteerimme.
Taas kerran tulee mieleen paljonko yllätyksiä niiissä,
monissa asuinsijoissa tulee olemaan joita jeesus lähti valmistamaan.
Kauniisti kirjoitat Isän rakkaudesta, minulle kun on enimmäkseen opetettu se pelottava puoli.
TykkääLiked by 3 people
30/03/2015 12:14
Minulle tämä Isän rakkauden ymmärtäminen on joissain sisimmän sopukoissa vasta matkalla syvempään ymmärrykseen. Omat tekstit (silloin harvoin kun niitä kirjoitan) piirtää kiintopistettä itsellekin horisonttiin.
Katri, tämä pelottava puoli vanhemmuudesta on jotain minkä kanssa aika moni joutuu kamppailemaan. Kuka mitenkin syvistä kokemuksista. Vain Jumala tosiaankin näkee sydämen oikeassa valossa.
TykkääLiked by 2 people
30/03/2015 03:36
❤ Ihanasti kuvaat Isän rakkautta. Juuri noin se toimii. Minä, joka pelkäsin rakkauden olevan syyttävä sormi ja vihasin Paavalin jatkuvia höpinöitä rakkaudesta, sain kokea, että Isä ei ainoastaan rakasta minua, vaan Hän on Rakkaus. Ei siirappisen tahmeaa lätinää, vaan ehjäksi tekevää läsnäoloa. Hän katsoi, ja näki, mitä peloissani piilotin. Osoitti sitä hellästi ja kuiskasi; "saanko parantaa tämän?" .
Ihailen sitä, mitä rakkaus saa aikaan. Kiukuttelevan lapseni kanssa pysähdyn samalla tavoin katsomaan, mitä siellä pienen sydämessä on. Rakkauden silmälaseilla pystyn näkemään hänen todellisen tarpeensa. "Rakasta minua eniten silloin, kun sitä vähiten ansaitsen". Isä toimii niin. Aina.
TykkääLiked by 5 people
30/03/2015 12:15
Ihanan aidosti kuvaat, Susanna, Jumalan ehjäksi tekevää läsnäoloa.
TykkääLiked by 1 henkilö
30/03/2015 17:31
Lohduttava ja rohkaiseva kirjoitus Isän turvallinen rakkaus on pienelle lapselle tärkeää, koska se antaa suuntaviivoja ymmärtää Jumalan rakkautta Minulla oli ”yli ankara” isä jonka kuritus menetelmä vammautti niin etten aikuisiälläkään uskaltanut luottaa Jumalaan. Monien vuosien aikana Jumalan rakkaus sai sijaa minussa ja aloin käsittää että Taivaallinen Isä ei menettele samoin lastaan kohtaan kuin maallinen isä tekee. Aikuisiällä olin hyvin katkera omalle isälleni siitä miten hän minua ”kuritti”, sekin oli yksi asia jota täytyi työstää jotta voin antaa anteeksi isälleni joka oli jo silloin kuollut, – rukouksessa Jumalan kasvojen edessä annoin anteeksi ja siitä lähti sisäinen eheytyminen Kiitos Jumalalle
TykkääLiked by 3 people
31/03/2015 08:06
Kiitos, Marja-Liisa. Anteeksianto tosiaan on niin tärkeä avain eteenpäinmenoon. Siinä jotenkin luopuu vallankahvasta, jota ei kuitenkaan lopulta itse pysty kääntämään. Se ei tarkoita, että olisi samaa mieltä itseään satuttaneiden kanssa, vaan että päästää irti. Jumalan suoja on aina enemmän.
Joskus on vaikea luottaa Jumalaan, vaikea luottaa siihen että oman itsen ulkopuolella on ketään/mitään luotettavaa. Elämänkokemukset ovat jättäneet tällaiset jäljet. Vaikka voi kuulostaa tyhjältä ja keksityltä kaavalta, on Jeesuksen Pyhä henki kuitenkin meidän sisimmässämme. Hän on meissä Jeesuksen työn ja hänelle luovuttautumisen kautta. Pyhä henki opettaa luottamaan ja valtaamaan sisimpää enemmän ja enemmän näkemään että Jumala on hyvä. ”Hiljainen luottamus on teidän voimanne.” Jos on tottunut hätäilemään, kannattaa silti luottaa siihen että pienten alkujen kautta voi oppia rauhoittumaan Jumalan läsnäolossa. Hän vie eteenpäin.
Tämä jäkimmäinen kappale ei ollut, Marja-Liisa, oletus sinun tilanteista. Oma pohdinta vain nousi kun mainitsit tuon anteeksiannon:)
TykkääLiked by 1 henkilö
31/03/2015 08:25
Rohkaisee ja ilahduttaa tämä anteeksi Annon pohdinnan jatkuminen tässä Mariannenkin kommenttiosuudessa. Kävimmehän pitkän keskusteluketjun asiasta blogissani ”Koulussa 2” :). En voinut olla laittamatta tähän, jos joku haluaisi vielä käydä lukemassa mitä siellä anteeksiannosta keskusteltiin? 🙂
Anteeksianto, pyytämättäkin, on ihmiselle todellakin tie eheytymiseen ja sopuun itsensä, Herransa ja koko elämänsä kanssa. Taakat jäävät tienposkeen!
Kokemusta on myös siitä että on joutunut/ Saanut antaa anteeksi jo tästä elämästä lähteneillekin. Jumala on hyvä, Hän tekee tervehdyttävää työtään meissä omissaan jatkuvasti Pyhän Henkensä kautta! Kiitos Jumalalle.
Ja kiitos Marianne näistä lohdullisista ja kannustavista blogeistasi <3, siunattu Sinä.
TykkääLiked by 1 henkilö
03/04/2015 10:52
Kiitos, Tuulikki<3 Minä kun olen huono viipymään netin äärellä, niin en ollut kunnolla lukenut tätä johon viittasit. Hieno teksti ja antoisaa pohdintaa jatkuu kommenteissakin:
https://blogitaivas.fi/2015/03/21/koulussa-2/
Ja Niilolle myös kiitos allaolevista kommenteista. Tärkeitä huomioita niissä…
TykkääLiked by 1 henkilö
03/04/2015 15:59
Kiitos itsellesi Marianne!
Usein kommenteissa tulee asia monipuolisemminkin esille kuin itse blogissa. Olen itse hidas tajuamaan edes omia tekstejäni, saati toisten muutoin kuin kypsyttelemällä ja sen takia mahdollisuus keskusteluunkin, kommenttien kautta, on mielestäni erittäin antoisaa ja tärkeää, tulee laajempaa näkökulmaa.
Luen teidän muiden blogistienkin tekstit useampaan kertaa oikein sisäistääkseni mitä niissä sanotaan. 🙂 ja voi olla että niitä mietiskellessäni vasta tajuan sanoman? 🙂
TykkääTykkää
31/03/2015 15:47
Jaa-jaa. Mietin vain mitä isän rakkaus on ja mitä siitä jää vailla äidin rakkautta, joka ei ole aina sekään mikään itsestäänselvyys.
TykkääLiked by 1 henkilö
31/03/2015 17:13
Isänä mietin vielä tuota isän rakkautta äidistä riippumatta. Rakkautta jota on isältä saanut, on luontevaa isänä jakaa edelleen.
TykkääLiked by 1 henkilö