Kirkonkellot soittivat virttä. Aloittivat surullisen melodian jo neljättä kertaa. Aloin ihmetellä, että montako kertaa vielä? Sitten oivalsin. Ihan sama. Tässä ollaan siunaamassa miestä viimeiselle matkalle. Kenelläkään ei pitäisi olla kiire.
En lopulta laskenut, montako kertaa sävelmä soi Olarin räntäsateisessa maisemassa. Väkeä oli paljon. Arkku miltei peittyi kukkiin.
Mies oli ollut työtuttuni. Samoissa palavereissa oltiin viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana säännöllisen harvakseltaan. Hiljainen kaveri. Kun puhui, repliikki oli perusteltu. Kun lupasi jotain tehdä, teki viimeisen päälle.
Pappi puhui pitkään ja kauniisti. Oli vainajan tuttuja. Papilla oli kädessään vainajan vihko, kansakoulun alaluokilta peräisin. Vainaja oli kopioinut vihkoon Aale Tynnin runon Kaarisilta kokonaan.
Kuuntelin ja ihmettelin. Pieni poika on kopioinut niin suuren runon. Jumala antoi sillanrakennusohjeita.
”Sinun sydämesi on lujempi kuin vuorimalmit maan –
pane kappale silta-arkkuun, niin saat sillan kantamaan.
Pane kappale niiden sydämistä, joita rakastat,
he antavat kyllä anteeksi, jos sillan rakennat.”
Arkku otettiin kantoon. Neljä pitkää miestä kantoi lyhyen kaverin arkun jonnekin. Minusta matka jäi jotenkin kesken, kun arkku meni menojaan ja hautajaisväki jäi kirkon aulaan seisomaan; valui siitä sitten syömään kalasoppaa ja muistelemaan vainajaa.
Vasta muistotilaisuudessa ymmärsin, että kokousten hiljainen mutta painavasanainen mies oli ollut painava teoissaan ja sanoissaan myös muissa ympyröissä. Vaikka hän oli lyhyt, hän oli valtakunnallinen vaikuttaja pitkien miesten urheilulajissa. Vaikka hän puhui harvoin sanoin, hän oli tärkeä tekijä suuren kaupungin politiikassa. Sen verran tärkeä mies, että paikalla oli myös puoluejohtaja.
Puoluejohtajan puheesta ilmeni, että häntä ja vainajaa yhdisti myös hengellinen elämä. Heillä olisi yhä yhteinen tulevaisuus.
– Paljon puhuimme. Paljon jäi puhuttavaa vielä rajan tuolle puolen, tiivisti puoluejohtaja.
Siinä oli lähetetty mies viimeiselle matkalle. Kenelläkään ei enää ollut kiire. Muisteltiin ja naurettiin. Välillä oli nenäliinallekin töitä. Minä kuitenkin jouduin lähtemään bussille. Työtuttu heitti minut mutkan kautta bussipysäkille. Espoossa rakenneltiin siltoja Länsiväylän ylitse. Liikennejärjestelyt olivat mutkalliset. Itse olisin ajanut harhaan.
Mielessäni viipyili Kaarisilta.
”Tee silta Jumalan kunniaksi, kaarisilta tee,
joka syvyyden yli lakkaamatta valoa säteilee.”
Vainaja oli ollut todellinen sillanrakentaja. Siltaurakat ovat meidän tärkeimpiä tehtäviämme täällä maan päällä. Kukahan lie se sillanrakentaja, jota Jumala ohjeistaa? Olisiko oma poika?
Blogitaivas 
03/04/2015 10:47
Äärettömän kaunis teksti jälleen sinulta Juha. Kaiken kruununa tuo Kaarisilta, kaikille tuttu.
Täällä on nyt ollut paljon kuolemaa, muistutusta elämän rajallisuudesta. Samasta josta tämäkin päivä muistuttaa, kuitenkin uskon päämäärän, Jumalan Kirkkauden Valtakunnan tulevaisuuden kannalta valaisten.
Ihana on Uskovan ihmisen kotiin pääsyn päivä jälkeenjääneiden murheesta ja ikävästä huolimatta. Vaikka ei tunne, voi ottaa osaa omaisten ja ystävien ikävään ja suruun.
Kiitos Juha tästä.
TykkääLiked by 2 people
03/04/2015 21:14
Kiitos, Tuulikki.
TykkääTykkää
04/04/2015 08:08
Taidollinen muistokirjoitus.
Sinulla on lahja pysyä ihmisen rinnalla.
TykkääLiked by 1 henkilö
04/04/2015 11:53
Kiitos Lena =)
TykkääTykkää
04/04/2015 21:23
Kiitos. Puhuttelee.
TykkääLiked by 1 henkilö
05/04/2015 10:37
Tämä antaa ajattelemisen aihetta siihenkin, kuinka elää. Muistellaanko minua joskus rakentavuuden vai hajottajuuden näkökulmasta,
TykkääLiked by 3 people
05/04/2015 14:17
”Mekin olemme Jumalan tekoa, luotuja Kristuksen Jeesuksen yhteyteen toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut.” (Ef. 2:10)
TykkääLiked by 1 henkilö
05/04/2015 15:12
Virpi. Tästä minäkin olen usein puhunut. Toivonut ja rukoillut että Herra varjelisi kaikelta katkeruudelta ja kaikelta pahalta niin etten muuttuisi sietämättömäksi vaan säilyisin, kuoltuanikin, ihmisten mielissä mieluumminkin hyvänä kuin huonona muistona. Jumala armahtakoon.
TykkääLiked by 1 henkilö
05/04/2015 11:00
Mietin tämän edessä vain, voiko sillanrakentaja ja muurinmurtaja olla yhtä aikaa.
TykkääLiked by 3 people
05/04/2015 13:09
Silta yhdistää ja muuri eristää tai rajaa jotakin pois, joten muurinmurtaja voisi minusta olla sillanrakentajakin.
TykkääLiked by 3 people
05/04/2015 14:16
Niilo, nuo ovat eri hommia. Vähän kuin ruuanlaitto ja tiskaaminen. Voit tehdä kummatkin itse.
TykkääLiked by 1 henkilö
05/04/2015 14:35
Näinhän tuo tavallaan on. Usein on itse muuri murrettava ennenkuin itse sillan rakentaa.
TykkääTykkää
05/04/2015 14:11
Tämä kirjoitus oli äärettömän kaunis.
Tuo runo oli puhutteleva. Tykkäsin myös tuosta Virpin
kysymyksestä, miten minut tullaan muistamaan.
Minusta kahleet ja muurit pitää murtaa,
voidakseen rakentaa siltaa niillä palikoilla.
Sellainen laulu on olemassa, kuin murra kahleeni pois.
Se ei onnistuisi ellei Jeesusta ois phmittämässä ihmisen sydäntä.
TykkääLiked by 3 people
05/04/2015 14:19
TykkääLiked by 1 henkilö