Sain kirjeen vuosikymmenien takaa. Se järkytti ja murehdutti sydäntäni. Olimme kerran 60 luvulla ystäviä.
Asuimme Helsingissä alivuokralaisina ja kämppiksinä. Olimme samassa opinahjossa 3 vuotta ja olimme sielun sisaret. Kun molemmat avioiduimme jouduimme erilleen toisistamme, tapasimme ja soittelimme harvoin. Laitoin hänelle tiedon kun koin herätyksen ja uskonnollisuuteni muuttui uskoksi. Hän ei reagoinut. Tapasimme satunnaisesti taidenäyttelyni avajaisissa tai kirjoitusteni julkistamistilaisuuksissa. Viimeksi tapasimme kun olin eronnut ja juhlin 50 vuotispäiviäni. Nyt hän sairastaa toistamiseen agressiivista syöpää.
Olen toki tiennyt että hän on ateisti, mutta siitä huolimatta en ole voinut vain tyytyä hiljaisuuteen vaan kirjoitin kaksi varovaista kirjettä hänelle, iankaikkisuusnäkökulmasta. Vastaus oli järkytys, ja aikaa lienee vähän. Olen yrittänyt toipua ja uskoa etten voi mitään, rukoillut olen jo pitkään. Mutta Totuus on sanan mukainen ”Usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Jumalan Sanan kautta”. Kun Raamattu on täysin vieras, koskaan ei olla käyty lähelläkään mitään hengellistä tilaisuutta koska ehtoollinen on kannibalismia – mitä voi odottaa. Tämä ja ylpeys tiedonviisaudesta sai minut huomaamaan kuinka käsittämätön on itselleni jo täysin ateistinen elämän katsomus. Ja millaisen toivottomuuden ja avuttomuuden tunteen se saa aikaan. Ovi on kiinni ja sisältäpäin lujasti lukossa.
Sitä kallisarvoisemmaksi huomasin totuuden. Aloin lukea toista korinttilaiskirjettä luku luvulta. Mielessäni uudelleen avautuneena se suunnaton ihme että on saanut syntyä uudesti ylhäältä ja tulla tuntemaan Herran Jeesuksen. Saanut kaiken Hänen kauttaan ja Hänessä. Ja minä ajattelin kuinka huonosti muistaa joka päiväisessä elämässään että siellä missä Herran oma on siellä on myöskin Pyhä. Paavali kirjoittaa 2 luvussa näinkin 14 jae: Kiitos olkoon Jumalalle, joka aina kuljettaa meitä Kristuksen voittosaatossa ja antaa meidän kaikkialla levittää Kristuksen tuntemisen tuoksua! (15) Me olemme Kristuksen tuoksu, joka nousee Jumalan eteen; tämän tuoksun tuntevat sekä ne, jotka pelastuvat, että ne, jotka joutuvat kadotukseen. (16) Se on toisille kuoleman haju, joka tuo kuoleman, toisille elämän tuoksu, joka tuo elämän. Mutta kuka on tähän kelvollinen?.
Itselläni on se kokemus etten arjessani, enkä pyhässänikään, muista että minä olen Kristuksen ansion tähden elämän tuoksu. Että minä edustan Pyhää, koska minussa asuu Pyhä. Jos oikeasti muistaisimme ketä edustamme, että olemme Kristuksen kirje olisimme ehkä, tai ainakin minun pitäisi olla olemuksellani todistukseksi Jumalan Pyhyydestä, ja hyvyydestä. Kuinka suuri armo ja luottamus meille onkaan uskottu tämän maailman ajaksi voidaksemme tuoksua Kristustuoksua. Paavalin kirje on kuitenkin lohdullinen vaikka onkin Tosi. Kun meillä kaikilla on Raamattu, Jumalan ikuisesti muuttumaton Sana, niin en lainaa tähän paljoakaan, mutta olen niin lumoissani, kolmannesta luvusta eteenpäin lukien, kuin en olisi koskaan ennen näitä lukuja lukenut. Sellainen on Herran Sana, sellainen on Kristuksen Kirkkaus kun Hän oikein puhuttelee ja antaa lukea itseään Paavalin sanoin:” Olettehan te selvästi Kristuksen kirje, jonka kirjoittamisen hän uskoi meille. Tätä kirjettä ei ole kirjoitettu musteella vaan elävän Jumalan Hengellä, ei kivitauluihin vaan ihmissydämiin!”
Kun olet päässyt tähän asti omassa Raamatussasi lue edelleen ja vietä juhlaa! Sillä:
3:18 Me kaikki, jotka kasvot peittämättöminä katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kirkkauden kaltaisiksi, kirkkaudesta kirkkauteen. Tämän saa aikaan Herra, joka on Henki.!
Vielä lohdutan itseäni 4 luvulla ja sen alkujakeilla:” Kun meillä Jumalan armosta on tällainen palveluvirka, me emme lannistu. Olemme hyljänneet kaiken salakähmäisen, emme toimi petollisesti emmekä vääristele Jumalan sanaa, vaan tuomme esiin totuuden ja toivomme, että jokainen omassatunnossaan arvioi meidät Jumalan edessä. Jos meidän julistamamme evankeliumi on peitossa, se on peitossa niiltä, jotka joutuvat kadotukseen. Tarkoitan niitä, joiden mielen tämän maailman jumala on sokaissut, niin että he epäuskossaan eivät näe Kristuksen evankeliumin kirkkaudesta säteilevää valoa, Kristuksen, joka on Jumalan kuva.”
Ei kullalla ostettu lunnaita sielun, ei maailman aarteet riittää ne voi. Vaan Jeesuksen risti on kalliopohja ja kuolonsa terveyden mullekin toi!
Ostettu oon – en hintaan kullan enkä maailman aarteiden. Mun osti verellänsä Jeesus, hintaan suuren rakkauden.
Ei kullalla maksettu lunnaita sielun, ei aartehet viedä voi taivaasehen. Vaan Jeesuksen risti on kalliopohja toi kuolonsa mullekin armahduksen.
Ostettu oon – en hintaan kullan, enkä maailman aarteiden. Mun osti verellänsä Jeesus, hintaan suuren rakkauden.
2 Kor.5: 15 Ja Hän on kuollut kaikkien puolesta, jotta ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen vaan Hänelle, joka on kuollut ja noussut kuolleista heidän tähtensä.
Kiitos, ylistys ja kunnia Isälle, Pojalle ja Pyhälle Hengelle. Aamen.
Blogitaivas 
04/04/2015 17:56
Tuulikki
Kirjoituksestasi huokuu, että itse elät syvässä onko se sitten rakkaussuhde, tai parempi ilmaus kai olisi rakastumissuhde – Jumalaan. Se on sinun asiasi ja onnesi joten en siitä sen enempää.
Mitä itseeni tulee, niin minä uskon Jumalaan ja Jeesuksen Kristuksen kautta pääsyn Jumalan yhteyteen, mutta minä uskon kylmästi. Muistat kyllä Raamatusta kylmä-palava-penseä ”kolmiyhteisyyden”.
Mutta tämä kohta kirjoituksessasi ” ateistinen elämän katsomus. Ja millaisen toivottomuuden ja avuttomuuden tunteen se saa aikaan.”
Miten voit olla varma, että ateisti on toivoton ja ahdistunut? Vai onko se vain ajatuksesi, että niin täytyy olla?
Tuo lainaukseni alla ei koske ihmisen Jumalasuhdetta sinänsä, mutta siinä on tuo viimeinen lause!
” Toinen pitää yhden päivän toista parempana, toinen pitää kaikki päivät yhtä hyvinä; kukin olkoon omassa mielessään täysin varma.”
Siunattua Pääsiäistä!
TykkääTykkää
04/04/2015 18:55
Toivo.
Tarkoitin että ateisti, jonka koen kerta kaikkiaan sulkevan pois itseltään kaiken mikä vähänkään liittyisi kristinuskon Jumalaan, herättää minussa, toivottomuuden ja avuttomuuden tunteen. Kun tietää että on olemassa vain kaksi vaihtoehtoa kuoleman jälkeen niin, no, – Paavalikin sanoi että hän soisi olevansa vaikka itse kirottu veljiensä tähden (jos voisi siten ehkä pelastaa jonkun kadotukselta, näin vapaasti ja ulkomuistista)
Ei ateisti ole toivoton, vaan täysin varma ettei mitään ”jeesuksia” ole olemassakaan. Useimmat jotka kieltävät mahdollisuuden Jumalan olemassaololle vetoavat tieteeseen, niin kuin tämäkin ystävä. Hän sanoo olevansa ”Valtaojalainen”. Hän todennäköisesti uskoo että mitään ei ole kuoleman jälkeen ja että maailma on aina ollut ja tulee aina olemaan. Nämäkin asiat kulkevat suvuittain, se on aika kauheaa minun mielestäni.
Kirjoitan intuitiivisesti ja spontaanisti, lauseeni eivät ole etukäteen mietittyjä. Huono juttu.
En ole hyvä näissä konehommissakaan, joten etten hävittäisi pitkiä tekstejäni tumpeloinnin takia, en mene niitä korjailemaan mielelläni, ovat niin kuin ovat 🙂
Mutta kommentointien vastauksissa voin sitten selittää tarkemmin kun saan mahdollisuuden.
Kiitos toivotuksestasi, samoin sinulle.
TykkääLiked by 1 henkilö
04/04/2015 19:21
Niin, Tuulikki!
Ei ateisti välttämättä toivoton ole, vaikka voi uskomaton olla. Eikä kääntäen uskomatonkaan aina ateisti. Eikä täysin toivoton hänkään, vaikka usein hänen ympäristössään näin ajatellaan.
Tästä on elämässä vähän kokemustakin aivan omasta takaa. Sen olen kuitenkin oppinut, että täysin uskomatonta, uskotonta ja toivotonta on uskoontuloaan selittää, jos on tullut uskoon vähän pitemmän ja yleisestä poikkeavan kaavan mukaan.
TykkääTykkää
04/04/2015 19:28
Niilo. Varmasti noinkin. Ja minä luulen ettei kahta täysin samanlaista uskoontulo kertomusta olekaan, olen kuullut niitä paljon 🙂 .
Muuten, Niilo, kun olet itsekin sananikkari, niin tuo yksi lause tulee sitten kai tulkittavaksi noin, tuosta toivottomuudesta, kun Toivokin sen noin käsitti. Yritin sen oikaista edellisessä kommentissani.
TykkääTykkää
04/04/2015 20:06
Niin, Tuulikki!
Ymmärrän kyllä sinunkin toivottomuutesi ateismin edessä, kun seinä sanomalle tuntuu olevan vastassa kaikkialla ja kuitenkin koet sen levittämisen kutsumukseksesi.
Sen verran tästä omasta näkökulmastani toteaisin, että en koskaan mikään ateisti ollut, vaikka en omista lähtökohdistani ja elämäntilanteestanikin johtuen uskonut mihinkään.
TykkääTykkää
05/04/2015 15:05
Niilo.
Nyt kun on uusi päivä ja luin tämän tekstisi päivänvalossa niin tahdon kiittää sinua tuosta ”kutsumus” kommentistasi.
En tiedä onko se juuri tuo, mutta sydämeni halu olisi saada mahdollisimman moni ymmärtämään ettei elämä lopu kuolemaan ja että kaikilla ihmisillä on toivo parhaasta ja mahdollisuus siihen kun vaan ymmärtää, uskoo ja ottaa vastaan.
Sinulle on käynyt hyvin!
TykkääTykkää
04/04/2015 19:59
Tuulikki
Kiitos!
Kukahan vilosohvi se oli, joka sanoi, että jos asiat yleensä voivat mennä pieleen, niin ne myös menevät.
Koetan suomentaa.
Ymmärrän sinun tarkoittaneen olevasi toivoton, koska ateisti on mielestäsi paitsi(ilman) sitä mitä hänellä voisi olla.
Minä luulin sinun tarkoittavan että ateisti on toivoton, koska….!
Minä olin joskus vajaa sata vuotta sitten häpeissäni, koska nimeni oli joku lällykkä ”Toivo”, eikä kunnon nimi, kuten Pekka, Paavo, Jussi….Matti j.n.e.
Nyt olen sitä mieltä, että en ole enää sitä mieltä.
Vielä motto:
Toinen kirjoittaa aidasta, johon toinen vastaa kirjoittamalla kilometritolpasta, joita niitäkään ei enää ole!
TykkääTykkää
04/04/2015 20:10
Kiitos ”Pojat” 🙂 eiköhän nämä nyt tästä, parin päivän päästä viimeistään on jo ainakin 2 blogia tämän päälle 🙂 ! Kierto täällä on nopea ja useimmiten se helpottaa 😉 !
TykkääLiked by 1 henkilö
05/04/2015 10:34
Tämä tekstisi inspiroi minut ajattelemaan kutsumista ja sitä, kuinka Herran tapa tulla tieksi, totuudeksi ja elämäksi on jokaisella se juuri omanlainen kokemus: pitkä prosessi, lyhyt jysäys, kasvukertomus, väläys, rakastuminen tai viharakkauspaini jne. Palasin Paavalin ja Jeesuksen kohtaamisen kertomukseen. Kävikö siinä niin, että Paavali kohtasi autoritäärisen armon, sellaisen , joka vei polville ja teki heikoksi kysyen, miksi vainoat minua, mutta oli armo kuitenkin.
Tuosta ryhdyin miettimään illalla messussa alttarin ristiä katsellessani, kuinka Herra on Raamatun kertomuksissa tullut seuraansa pyytämään myös armollisella armolla, kuten vaikkapa Sakkeusta. Se sai monen vihaiseksi ja kyselemään, miksi olet varkaan ja petollisen talossa aterioimassa.
Osaisinpa olla niin valveilla, niin herkällä sydämellä, että kuulisin Herrani armollisella armolla vastaanitulot, herkistyisin huomaamaan Hänen hyvyytensä kiitollisuudella, kuulisin armollisen armon, Hyvän Paimenen äänen.
Elämänpiirissäni on ateisteja. Kaikille näille minun ateisteilleni on yhteistä se, että heistä kukaan ei käytöksellään kunnioita sitä, että minä uskon. Uskoni nimittäminen milloin miksikin on ihan vapaata riistaa. On varmasti olemassa ateisteja, joilla on käytöstavat kunnioittaa sitä, että toisella ihmisellä voi olla vakaumus, sitä en sano. Näiden omien ateistieni annan levätä rauhassa uskoltani, jos se vain on minusta kiinni, mutta silti he tekevät minusta autuaan pilkaamalla milloin miksikin Jeesuksen nimen tähden eli Vuorisaarnan sanoin Herran hyvällä asialla ovat tietämättään ;). Matt.5:11.
TykkääLiked by 2 people
05/04/2015 14:58
Virpi. Pohdit syvällisiä. Sanassa sanotaan että meille on annettu valinnan vapaus, mutta monessa tapauksessa ei ihan näyttäisi siltä? Kuten tuossa Paavalin ja Jeesuksen kohtaamisessa? Jotkut tulevat niin rajusti yllätetyksi Jumalan kutsulla etteivät oikeastaan voi muuta kuin lähteä seuraamaan Herraa. Vai onko Jumala tehnyt valintansa jonkin oman tarkoituksensa mukaan, (Paavali) ”pehmittänyt” parhaaksi katsomansa maan ja sitten ilmestynyt vastaansanomattomalla tavallaan? Kyllä sitä joutuu ihmettelemään, miksi minä ja miksi ei joku muu?! Mysteeri se on.
Tämä päivä on jälleen ollut Jumalan ihmettä ja hyvyyttä täynnä. Pääsin kappelille ja olipa enkelin siipien havinaa! Ilma oli sakeana Pyhää! Ja monta rohkaisua tuli niin ettei kukaan edes ymmärtänyt puhuvansa näitä asioista joita tässä blogissani olen käsitellyt ja viimeisten vuorokausien aikana miettinyt. Blogeistani ei tiedä kuin 2 henkilöä kappelillamme! Niin että he puhuivat tietämättään. Jumala yllättää heikon kulkijansa mitä ihmeellisimmillä tavoilla.
Kyllä on Jumalan Sana ihana, ottipa sen mistä kohtaa tahansa. Otit tuon Matteus 5. Kyllä se kannattaa lukea pidemmästikkin, täyttä asiaa! Kuinka valoisaa Valo voi ollakin, ja kuinka pilkkopimeää pimeä, en sitä lakkaa ihmettelemästä.
Tuo on kyllä viisasta mitä sanot vapaana riistana olemisesta, ilkkumisesta ja pilkkaamisesta ja että tiedät kenen kanssa et ala edes itseäsi kiusata. Näin on, ei Pyhää koirille silloin kun huomaa ettei siitä seuraa mitään hyvää. Ihminen valitsee itse tiensä. Nämä tieteen epäjumalaa palvovat ovat ylpeitä ja itsetietoisia, vähän niin kuin alkoholistit jotka väittävät voivansa lopettaa juomisensa ihan milloin vain.
Kiitos mukanaolostasi Virpi!
Jeesus elää!
TykkääTykkää
05/04/2015 15:03
Minä ymmärrän tuon Tuulikin tunteen.
Siinä on sama ajatus kuin raamatussa; ”Jerusalem, Jerusalem, sinä, joka
tapat profeetat ja kivität ne, jotka ovat sinun tykösi lähetetyt,
kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niinkuin kana kokoaa
poikansa siipiensä alle! Mutta te ette tahtoneet” Matteus 23:37
Tämä on ihan Jumalista murhetta. Tuo kohta jatkuu että Katso teidän huoneenne
on jäävä hyljätyksi. Minulllekkin on käynyt niin, että kun jatkan uskosta puhumista, osa ystävistäni
ovat poistuneet elämästäni. Annan heidän olla, koska Jumalakin kerran, kahdesti tai jopa kolmasti kutsuu jokaista ja ellei kutsu kelpa, Hänkin jättää asian silleen ja antaa olla.
Me emme tiedä sitä, kuka ottaa sanan vastaan ja kuka torjuu sen pois luotaan. Me julistamme siitä syystä evankeliumia kaikille luoduille alkaen Jerusalemista aina maan ääriin asti, jotta ”valitut” saisivat pelastuksen. 2Tim.2:10 Muut eivät sitä saa, sillä ”usko ei ole jokamiehen” eivätkä kaikki kutsutut kuulu valittujen joukkoon. Matt.22:14; 2Tess.3:2 Jumala on nähnyt edeltä pelastuneiden piskuisen lauman ja vain Jumalan edeltätuntemat ja tietämät ihmiset saavuttavat lopullisen pelastuksen. Vaikka nurjille ja pahoille ihmisille julistettaisiin evankeliumia kuinka paljon tahansa, niin he eivät usko sitä, ellei heidän nimensä ole Karitsan elämän kirjassa sinä päivänä, kun kirjat avataan ja tuomiot luetaan. Pelastuminen on mahdollista vain valituille, niille, jotka Jumala on edeltätuntenut ja tiennyt, että he ottavat sanan halukkaasti vastaan ja pysyvät uskossa loppuun saakka. Apt.13:48; 17:11; Kol.1:21-23
Sinä olet kuitenkin sielusi pelastanut, Hesekiel 3: 17-19
TykkääTykkää
05/04/2015 15:28
Kiitos Katri!
Kaikesta huolimatta sydän itkee niiden puolesta jotka sulkevat Jeesuksen pois elämästään, niin totta kuin onkin ettei usko ole jokamiehen. Järkyttävää on ajatellakin. Hyväksyttävä kuitenkin. Laittaa ajattelemaan omaakin vaellusta ja kiittämään siitä ihmeestä jonka on Jumalan lahjana saanut!!! Voi, kunpa ihmiset tietäisivät kuinka autuasta on saada kuulua Herran omiin nyt ja iankaikkisesti!
Ole siunattu Jeesuksen kalliissa nimessä ja veressä. Sopiiko sinulle sanoa näin?
TykkääLiked by 1 henkilö
06/04/2015 19:26
Tuulikki, ehdin tämän äärelle vasta nyt, ihanan ”raskaan” ja ramaisevan puutarhapäivän jälkeen – ja kuten itse edellä sanot, vauhti täällä on nopea!
Olen kanssasi samaa mieltä: Pyhä Henki oli sunnuntaina kappelilla todella vahvasti läsnä ja kosketti ihmeellisesti monia paikallaolijoista. Miten voikin enkelin sanat lausunut nuori nainen olla itse juuri kuin enkeli!
Mutta tuo mitä Katri edellä sanoo, on ahdistanut minua pitkään – siitähän olemme monesti keskustelleetkin. Että vain harvat kutsutuista kuuluisivat valittuihin.
Kävimme ennen pääsiäistä Kalajärvellä läpi Galatalaiskirjettä – ja sen yhteydessä tätä samaa kysymystä. Siellä tultiin siihen tulokseen, että noin sanoo LAKI, mutta meillä on armon evankeliumi!
Siihen haluan uskoa! Että ne kutsutut, jotka ottavat Sanan vastaan, kuitenkin armahdetaan, vaikka eivät ”osaakaan” elää ”oikein”.
Ateisteista on hyvinkin läheistä kokemusta – sain taas reilu viikko sitten oikein kunnon ryöpytyksen vanhemmalta pojaltani. Kuten Virpi edellä osuvasti toteaa, hänelle – joka muuten on fiksu, älykäs, monella tapaa kultainen ihminen – on ominaista juuri se, että hän ei kunnioita minun uskoani ja maailmankatsomustani, vaan katsoo oikeudekseen tuomita ja ryöpyttää lähes herkeämättömällä kiivaudella. Hän provosoituu jo pelkästä ajatuksesta.
En enää pitkään aikaan ole vastannut hänelle, vaan antanut vain purkautua – ja jos en pysty sitä kuuntelemaan, menen toiseen huoneeseen. Tosin hän seuraa!
En tiedä, häpeääkö hän minua, kun en pelkää puhua uskosta, jos siitä tulee puhe. Hänestä tuntuu, että hänen äidistään on tullut ”hullu lahkolainen” – vaikka en millään tavoin yritä häntä käännyttää, käynpähän vain 3-5 kertaa viikossa erilaisissa piireissä tai kirkossa.
Viisas mieheni löysi asiaan erinomaisen lääkkeen toteamalla, että eiväthän ne fariseukset ja kirjanoppineetkaan aikanaan tykänneet ”lahkolaisista”. 🙂
Ajattelen myös niin, että kiivaus johtuu siitä, että asia kuitenkin koskettaa häntä – hän suree sitä, että meidän uskontomme tuomitsee helvettiin heidät, jotka eivät usko. Ja kun hän ei tieteellisesti VOI uskoa…
Ehkä hänkin vielä saa sen lahjan.
Siunattua viikkoa sinulle!
Ai niin – tuo nimimerkki… Minna perusti sen syksyllä. Mutta some-tumpelona en osaa sitä muuttaa. Palataan siihen!
TykkääTykkää
06/04/2015 21:27
Hei !
Olipa kiva yllätys! En edes olettanut että ehtisit ja jaksaisit tulla kommentoimaan! Ajattelin ainoastaan että saattaisit käväistä lukemassa kun näistä(kin) asioista on ollut puhetta….
Tuo valinta on vaikea asia, en ainakaan minä maallikkona pysty siihen vastaamaan. Uskon sanomaan:” Niin on Jumala maailmaa rakastanut että antoi ainoan Poikansa ettei yksikään, joka Häneen uskoo, joutuisi kadotukseen vaan saisi iankaikkisen elämän”.
Joka Häneen uskoo!
Monen moni kipeä asia jää arvailujen ja tulkintojen varaan. Ihminen ei koskaan voi Jumalaa täysin ymmärtää. Mutta kaiken voimme jättää hyvällä rauhallisin mielin Herran haltuun sanoen ”Tapahtukoon Sinun Tahtosi” silloin kaikki menee oikein eikä meidän tarvitse kantaa sellaisia kuormia joita emme jaksa, emmekä osaa.
Moni ihmissuhde on todella vaikea ja sitä vaikeampi mitä läheisemmästä ihmisestä on kysymys. Vanhempien ja lasten suhteet ovat sellaisia. Avioliittokin voi olla, mutta siinä on kuitenkin kaksi alun alkaen toisilleen vierasta ihmistä jotka pahimmissa tapauksissa voivat erota. Vaikka se ei olekaan, kaikissa tapauksissa, Jumalan tahto.
Viisautta on olla hiljaa silloin kun toista ihmistä uskon asiat ärsyttävät. Minä olin uskonasioista puhumatta neljännesvuosisadan uskoen että Jumalan ihme tapahtuisi, niin ei lopultakaan käynyt. Mutta poikanne suhteen tilanteet voivat muuttua!
Ei ole liian myöhäistä, hän ei ole vielä kovin vanha! Hän reagoi, koska asia koskettaa tavalla tai toisella. Lohduttakoon sinua se tieto että monet rukoilevat poikienne puolesta, kantavat teitä sydämellään Jumalan eteen! Se on tuki silloinkin kun et itse jaksa. Jeesus tuntee kipua kanssasi ja hänkin rukoilee Ja Jumala kuulee. Niin uskon!
Ole siunattu Herramme Jeesuksen nimessä ❤ !
TykkääLiked by 1 henkilö
07/04/2015 09:49
Illalla väsyneenä vastasin viimeisimpään kommenttiin ja ajattelin että korjaan ainakin yhden asian! – Jumalan tahto ei koskaan ole avioero. Hän sanoo vihaavansa hylkäämistä, mutta Hän sallii sen joissain tapauksissa, ymmärtäen ihmisten heikkouden. Yksi näistä syistä on uskottomuus ja uskoisin myös väkivalta. Toinen asia, Usko tosin tulee kuulemisesta ja kuuleminen Jumalan sanan kautta, mutta puhumattakin voi elämällään todistaa, ja jos sopiva tilaisuus tulee voi lempeästi kertoa miksi uskoo ja mihin, ketään pakottamatta ajattelemaan samoin. Koskaan ei tarvitse eikä kannata edes ajatella luopuvansa omasta Jumala suhteestaan/uskostaan jonkun toisen ihmisen takia. Ei koskaan.
Olen itse kokenut että aivan ääritilanteissakin Jumalan Voima ja viisaus ja Jeesuksen osallisuus kärsimyksissä, auttaa kestämään ja säilymään uskossa. Eikä toivoa pidä menettää koskaan. Jumalan huoleksi ja tiedoksi jää kenet hän on nähnyt ”valituksi” sitä me emme voi koskaan tietää, voimme vain jättää ne, jotka tuottavat meille tuskaa todellakin Herramme kannettaviksi. Rukoilla sen verran kuin jaksamme ja luottaa siihen että meitä tyhminä pitävät , eivät ymmärrä että he sotivat itse Jumalaa vastaan!
Mikä sattuu minuun ja sinuun se sattuu myös Jeesukseen. Jotka meitä pilkkaavat, pilkkaavatkin Häntä ja aina vaan uudelleen hänet ristiinnaulitsevat. Kipu siis menee meiltä ohi ja kohdistuu Jeesukseen. Kalleimpaamme, rakkaimpaamme mitä meillä koskaan on! Olkaa toivossa väkevät! Jeesus on Herra.
TykkääTykkää