Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Hanki sisäsiisti kristillisyys

2 kommenttia

– Se ei elämöi, vaan pitää tunteet kurissa ja käyttäytyy hillitysti, jopa arvokkaasti. – Se on opetettu hyville tavoille, ei korota ääntään ja pysyy sopivasti omissa oloissaan.
– Sen voi turvallisesti ottaa syliinsä ja sitä voi esitellä vieraillekin ilman pelkoa, että se kävisi kenenkään kimppuun tai häiritsisi keskustelua.
– Ulkotiloissa se käyttäytyy käskyjesi mukaan ja on oppinut kulkemaan hihnassa, joten sen kanssa voi hyvin käyskennellä ihmisten ilmoilla, kuten puistoissa,jopa hautausmaalla.
– Se tottelee muutenkin isäntänsä ääntä, on jopa voittanut tottelevaisuuskilpailuissa.
– Ja mikä parasta, se ei silti ole liikkumaton patsas, vaan elää ja ilahduttaa silittäjäänsä heiluttamalla häntäänsä.
– Miten on, laitetaanko yksi sellainen? Ja minkähän rotuinen saisi olla? Meillä on täällä aitoja Lähi-idän rotuja ja sitten on kehittyneempiä malleja eri kulttuureista.
Näyttelyissä kaikki ovat pärjänneet oikein hyvin. Ja taatusti niin sisä- kuin ulkosiistejä. Takuukin on ja vaihto- oikeus. Kaupan päälle vielä panta, jossa signaalin lähettävä seurantalaite siltä varalta, että lemmikkinne pääsee karkuun ja alkaakin mahdollisesti toteuttaa omia juttujaan.

Advertisements

Kirjoittaja: H H Hilvo

pastor, who loves to preach and teach and pray, because God is so good

2 thoughts on “Hanki sisäsiisti kristillisyys

  1. Kuulostaa oikein hyvältä idealta.
    Pietarikin ennen sadattelujaan olisi voinut hankkia tällaisen uskon.
    On hiljaa ei pane hanttiin missään, eikä ärsytä evankelioimisellaan muita.
    Se rakastaa kissojen, koirien, lintupönttöjen ja kukkien kuvia.
    Naamakirja on täynnä vain kaikkea kaunista ja hyvää.

    Tykkää

  2. Osuit, Heikki, naulan kantaan. Kuulostaahan se meistä kaikista järkyttävältä …

    – tuo kristillisyys, joka hillitsee itsensä ja osaa käyttäytyä arvonsa mukaan. Pöyristyttävää, eikö totta?!
    – tuo kristillisyys, joka ei käy kimppuun, ja jonka voi esitellä ilman pelkoa. Kuka muistaa enää noita pitkästytäviä aikoja ilman jalkojenvenytyksiä ja muita tee-se-itse ihmeitä, aikoja, jolloin kristillisyyttä ei tarvinnu pelätä/hävetä. Hirvittävän pitkästyttävää, vai mitä?
    – tuo hengetö kristillisyys, joka osasi käyttäytyä hillitysti jopa hautausmaalla. Nykyään sukulaiset osaavat sentään pelätä meitä, jotka emme välitä vähäisimmistäkään käytöstavoista!
    – tuo kristillisyys, jossa ymmärrys oli tallella, ja jossakin määrin jopa itsehillintä. Ei kai tällaista ”uskonnollisuudn henkeä” enää olekaan?!
    – tuo kristillisyys, joka ilahdutti, ja jota ei perhejuhlissakaan tarvinnut hävetä sen öykkärimäisen käytöksen vuoksi. Onneksi hurma-karismaatisuus on vapauttanut meidät tuollaisista kuolleista perinteistä, eivätkä sukulaisemme ole meitä pitkään aikaan kutsuneetkaan perhejuhliinsa häiriköimään!
    – kuinka ahdistavaa olikaan tuo sisäsiisti kritillisyys, jonka jätöksiä ei paikallisseurakuntien tarvinnut korjailla viikkoja ja kuukausia sen jälkeen, kun se oli paikkakunnalla vieraillut. Nyt me nostame koipemme kenestäkään välittämättä. Parhaita esimerkkejä sitä ovat suuret kampanjamme, jotka suoranaisesti pissivät kintuile, mutta mitäp siitä: aina me osaamme perustella uskonrohkeutemme ja hyväuskoisia maksajia riittää …

    Kuinka suurenmoisen täkeää onkaan, että tuo kaltainen kristillisyys on saatu juurutettua pois lähes täydellisesti edes karismaattisista piireistä. Tässä meidän kennelissämme kun me emme enää häpeä mitään, välitä mistään, kuuntele ketään emmekä kyseenalaista mitään.

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s