Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Minun Jumalani – runontapailua Osa 2/2

3 kommenttia

Minun Jumalani
on jumala
jota ei tarvitse takoa
lepytellä tai loitsia esiin
Hän on jumala joka
pysyy lähelläni
virheistäni huolimatta
jos vain tahdon
Hän on jumala
joka eli ihmisen elämän
tuntien ja kokien koko
elämän kirjon

Jos käännän katseeni pois
jos käännän sydämeni pois
jos alan paeta ja piiloutua
Hän kunnioittaa tahtoani

Mutta hän ei lakkaa rakastamasta
Hän tietää missä olen
tuntee tieni ja tietää piilopaikkani
Hän etsii rauha askelissaan,
käyskentelee huhuillen
sillä hän toivoo
minun vastaavan kutsuun
Sillä rakkaus elää vuorovaikutuksessa
ja vapaudessa

Yksi ainoa, jota hän omiltaan pyytää
on että me valitsemme rakastaa
Kaiken hän on antanut ja valmistanut
meidän puolestamme iankaikkisuutta varten
Hänen Poikansa henki
asuu sydämissämme
jos vain tahdomme

Kaikki maailman taakat, houkutukset
ja valheet voivat työntää pois
ikiaikojen Jumalan rakkauden
Voimme asettaa sydämemme tiukasti lukkoon
ettei hän pääsisi asumaan meissä
Jotkut lukot ovat varhaisia ja ehkä muiden lyömiä

Mutta uskon Jumalaan jonka
ihmeellinen Pyhä Henki voi soljua
pienimmästäkin uomasta, ohi ruosteisten lukkojen
ja alkaa puhua sydämelle rauhaa ja rakkautta
ihmeellinen Pyhä Henki
ylösnousemuksen Henki

3 thoughts on “Minun Jumalani – runontapailua Osa 2/2

  1. Psalmi 139.
    Tekstisikin on kuin psalmi. Henkeä ja sielua ravitseva! Kiitos siis tästäkin!

    Liked by 2 people

  2. Runontapailua2/2 :sta Tuulikki tunsi psalmin kuvausta Jumalan rakkaudesta. Minulle tuli tuoksuna nyös Tuhlaajapoika-kertomuksen armon Jumala, odottava Jumala. Aamunavausruno tänään.

    Liked by 2 people

  3. Tämä oli niin kaunista että jaan omaan ryhmääni iltahartaudeksi.

    Tykkää

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.