Istuttiin kuopuksen kanssa saunassa ja tehtiin justiinsa sitä mitä miehet saunassa tekevät. Heittävät löylyä ja puhuvat kaikkein tärkeimmistä asioista. Aiheena oli viheltäminen. Kuopukselle on käynyt niin kuin minulle ammoin. Oppi ensin viheltämään sisäänpäin, vetäen ilmaa huulien välistä suuhun. Saunassa oli aikaa miettiä, miten huulet ovat, kun vihelletään sisäänpäin, ja miten ne ovat, kun vihelletään ulospäin. Testailin asiaa lauteilla. Huulet tuntuivat olevan samassa asennossa.
– Kieli ainakin on ihan vähän eri tavalla, huomasin.
Siinä me istuttiin ja huijuutettiin vihellyksiä koko pienen sähkösaunan täydeltä. Sitten kuopus alkoi asetella käsiään sellaiseen asentoon, jossa yhteen liitettyjen kämmenten sisään puhaltamalla pystyy vislaamaan.
– Tota mä en ole koskaan oppinut, tunnustin.
Kuopus selitti perinpohjaisesti, millä tavalla kädet laitetaan ja mihin puhalletaan, että vislaus onnistuu. Tein ohjeiden mukaan. Ei onnistunut. Varioin hiukan. Onnistui!
Käsistäni irtosi lyhyt mutta läpitunkeva vislaus. Kuopus oli minut opettanut.
Mutta!
Kävi ilmi, että vaikka olin saanut nuoreltamieheltä hyvät neuvot, hän ei itse osannut vislata opettamallaan tavalla. Eipä kuopus kuitenkaan näyttänyt murehtivan asiaintilaa.
Minä jäin miettimään tapahtunutta. Uskonpa, että ihminen on ainoa otus luomakunnassa, joka voi opettaa lajitoverilleen asioita, joita ei itse osaa.
Se on aikamoinen vahvuus.
Ja riski.
Ja mahdollisuus.
Myös hengellisessä elämässä.
28/07/2015 15:05
🙂 Tosi herttaista, isä ja poika!
Meidän 7 henkinen perhe asui kahteen otteeseen isän työsuhdeasunnoissa. Petäjävedellä Imatran Voiman talorivistössä jossa oli paljon lapsia ja Hämeenkylän Tiilitehtaalla, nykyisessä Vantaan Petikossa. Sielläkin oli paljon lapsia.
Lasten vanhemmilla oli erilaisia tapoja huudella tai vihellellä tai jotenkin aikaan saada, toisistaan erottuva ”kotiinkutsuääni” lapsilleen jotka olivat ties missä.
Meidän isällä oli juuri tuo käsiin puhaltaminen 🙂 ! Kyllä me lapsetkin sitä opeteltiin, muutkin kuin meidän.
Minäkin sen jotenkin opin, eikä ole kauaa aikaa kun siitä tuli juttua mökillä ja yritin saada aikaan sen vihellyksen. Ei ottanut onnistuakseen, Ja sitten tein juuri noin kuin tässäkin tarinassa. Kysyin avustajaltani kokeilisiko hän? Ei antanut periksi ennen kuin sai jonkinlaisen äänen aikaan 🙂 !
Pitääpä vielä harjoitella 🙂
TykkääLiked by 1 henkilö
28/07/2015 16:12
… herrat, narrit, eivät he vihellä lain …
Helsingin katupoikien laulusta
TykkääTykkää
28/07/2015 19:22
Niilo. En tiedä millainen tuo laulu on, mutta isäni ei koskaan viheltänyt, tuota lasten kotiin kutsua hän sanoi vislaamiseksi. Hänestä vihelteleminen ei kuulunut hyviin tapoihin varmaankin juuri siksi että niin kuin slangi oli vihellyskin katupoikien hommaa.
TykkääTykkää
28/07/2015 20:28
Joo, viheltämistä pidettiin syntinä.
Sanottiin myös esimerkiksi, että viheltäminen houkuttelee torakoita. 😀
TykkääTykkää
28/07/2015 20:36
Juha. Ihan totta, niin pidettiin, en vain rohjennut sanoa sitä niin oudolta se nyt tuntuu. Tuota torakka juttua en ole kuullutkaan?
TykkääLiked by 1 henkilö
28/07/2015 20:41
Niin muistaisin kuulleeni. Tai luteita. Tai jotain epämiellyttäviä kavereita kumminkin.
Muistan viheltelyn syntisyyden aina, kun epähuomiossa viheltelen kirkossa (yleensä Mikaelin-). Kesken messun tosin en usein viheltele, mutta kirkossa kumminkin. Onkohan taivaspaikkani sen takia katkolla.
TykkääLiked by 1 henkilö
29/07/2015 07:35
Juha 🙂 no ei, voisi olla päinvastoinkin 🙂 iloasihan se vaan kuvastaa ja musikaalisuuttasi ja eikös ne juuri ole myös Jumalan lahjoja :)! .
Vasta aikuisena minullekin selvisi tuo syntisyyden osuus, mutta ei meillä kotona siitä puhuttu. Joku vanha jäänne varmaan isän suvusta, mutta viheltämistä ei kuitenkaan sallittu?
Jos hengellistetään tuo ”kotiinkutsuääni” niin näinhän Jumala meitä kaikkia herättelee ja kutsuu. Jokaista sillä omalla äänellään, eli tavallaan. Juuri niin kuin itse kullekin sopii, eli mikä parhaiten tehoaa, vai mitä?
Nämä tekstisi ovat niin mukavia että saisit kyllä ehtiä kirjoittelemaan useamminkin.
Taitaa olla lukkarinrakkautta kotiseutuasi kohtaan 😉 ?
TykkääTykkää
28/07/2015 21:02
Katupoikien laulu
Laulan, tanssin, missä ja milloinka vain.
Tanssin mahdin tunnen mä ain ruumiissain.
Vain tanssi mulle on elämää
Ja siksi sulle laulu heläjää.
Refrain:
On laulu katupoikien
Kätköistä Sörkän laitakatujen.
Siell kaikki viheltävät näin…
Kun joskus näemme pollarin
Katköissä Sörkan laitakaupungin
Niin silloin vihelletään näin…
Poika illalla kun käypi tanssimaan
Kun kuuhut nauraa taivaaltaan,
Vilheltääpi hän tytön akkunaan…
On laulu katupoikien
Kätköistä Sörkän laitakatujen.
Siell kaikki viheltävät näin…
Herrat, narrit eivät kai vihellä lain.
Senpä tahdon heille sen opettaa vain.
Se taito heille kai tarpeen lie,
Tuo taito teille se tarpeen lie,
Sen käyttää voi kun Sörkkään päin käy tie.
Sen laulaa voi kun täältä pois käy tie.
Tuo laulu kuvaa jollakin lailla riippumattomuutta, joka voi olla jollekinj syntikin, Vihellykset lauluun pitää vislata itse.
TykkääTykkää
15/08/2015 13:37
Meillä sai kotona viheltelystä selkäsaunan;
Äidin mielipide oli ” vain koirille ja huorille vihelletään”.
Niinpä mielelläni allekirjoitan 3 viimeistä lausetta siitäkin hyästä,
että käytitte punaista pyyheliinaa, mikä on akkojen asia.
Mitäh ? Olinko taas väärässä, voi ei yritän huomenna olla oikeassa edes jossain.
TykkääTykkää