Aamuyöllä heräillessäni tuntui etten jaksa millään nousta uuteen päivään. Teki mieleni käydä itseni viereen kuin ystävä, tuttu. Käydä niin että tuntisin ymmärtäväni kaiken ja sen myötä syvän rauhallisen levon. Pyyhkiä pois kaiken eilisen murheen, epäonnistumiset ja huolen.
Päästä vaeltamaan kevyeen tilaan jossa saisin hengittää raikasta ilmaa.

Maisemaan jossa kukat hymyilisivät, puut kumartaisivat Jumalan, Luojansa, kunniaa.  Linnut laulaisivat eivätkä jalkani maata koskettaisi. Olisi pois kaikki mielen ja ruumiin kipu ja paino. Siirtyisin kuin siivillä vaivattomasti paikasta toiseen. Koko ilmapiiri olisi kuin herkkää hyväilyä ja lempeyttä.  Kaikkialla vallitsisi rauha, ilo ja seesteinen lepo. Yötä ei tulisi, eikä olisi mitään pimeää, aurinkokaan ei olisi liian kuuma.

Mielessäni alkoi soida monta ihanaa hengessä sanoitettua laulua. Pelkäsin etten niitä enää myöhemmin muista, jos sattuisin vielä nukahtamaan. Ja niin kuin ennen runoja kirjoitellessani öisin oli yöpöytäni laatikossa edelleen kynä ja paperia ja laitoin lauluja ylös. Olen ne nyt aamulla ensin lukenut ja sitten hiljaisesti laulanut, sen verran kuin olen pystynyt. Ihmeellinen Jumala. Jumala joka antaa anteeksi ja lohduttaa silloin kun ihmisellä on vastaanotto. Niin, ajatella että Hän Pyhässä Hengessään on niin hienotunteinen että odottaa koska pysähdyn Häntä kuuntelemaan!

Mietin kuinka vaikea tämä aika on kaikkine suorittamisen paineineen. Koko ajan pitää opetella uutta ja olla ”ajan hermolla”. Lyhyesti  ja levottomasti nukutaan koska sisäinen rauha on koetteella. Ihminen itse sortuu täydellisyytensä vaatimusten paineessa ja työpaikoilla kiristetään tahtia, mutta kas kummaa, palkka ei nouse ja ihmisiä vähennetään työpaikoiltaan työttömiksi. Jotka ottavat kantaakseen yhteiskunnallisia velvoitteita hoitaakseen yhteisiä asioitamme parhain päin ei useinkaan kiitellä, päin vastoin. Rauha kaikkineen on maailmasta hukassa, ja myös meillä täällä pohjan perukoilla. Ei ihme että tällä kauniilla planeetalla jonka Kaikkivaltias Jumala ihmisten asuttavaksi loi vallitsee päällimmäisen ja kaikkein kuuluvimpana kaaos.
Ei ollut tarkoitus tuottaa tällaista tekstiä, mutta kun lähti tulemaan niin olkoon.

Tarkoitus oli kirjoittaa levosta ja kaikesta siitä hyvästä jota Jumalan Sana ja Valtakunta edustaa. Sillä sitä minä kaipaan! Tahdon saada kaikki syntini ja erheeni, ymmärtämättömyyteni ja kovuuteni anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Tahdon että kaikki jotka ovat taakkojensa uuvuttamia saisivat sen Jumalan Rauhan sisimpäänsä jonka on sanottu käyvän yli ymmärryksen. Siksi että kestäisivät tämän maailman myrskyt ja paineet, niin kuin kestää sellainen jonka Jumala on Elämän Herra!

Luin Markuksen evankeliumia siellä on kaksi ihanaa kertomusta jotka johtavat siihen mikä on tarkoituskin. Markus 6:30-42. Tuossa alussa opetuslapset kertoivat mitä kaikkea he olivat aikaan saaneet, niin etteivät olleet ehtineet edes syömään tai lepäämään. Ja Jeesus, ihana Jeesus pyysi heitä mukaansa yksinäiseen paikkaan jotta saisivat levätä, mutta kuinkas kävikään ja mikä oli se ihme joka tästä seurasi. Kun Jeesus oli tehnyt tuon ruokkimisihmeen, hän kehotti opetuslapsia nousemaan veneeseen ja soutamaan vastarannalle. Itse Hän meni yksin vuorelle rukoilemaan. Uskon että Hän puhui kauan Isänsä kanssa! Kun hän palasi tapahtui toinen ihme mutta Hän sanoi: ”Pysykää rauhallisina, Minä tässä olen. Älkää pelätkö”.

Raamatussa sanotaan että jos kaikki ne teot joita Jeesus teki kirjoitettaisiin kirjoiksi ne eivät mahtuisi mihinkään. Hän teki ja tekee! Me ihmiset tarvitsemme Hänen tekojaan jotka antavat meille sijaa myös lepoon ja itsemme ruokkimiseen. Mikä kiire meillä on koko ajan. Ei tarvitse suorittaa, saa ottaa vastaan. Tämä maailma suorittaa, Jumalan lapset saavat ruokansa levätessäänkin. Kiitos Jumalalle.

”Päivä vain ja hetki kerrallansa, siitä lohdutuksen aina saan. Mitä päivä tuokin tullessansa, Isä hoitaa lasta armollaan. Kädessään Hän joka päivä kantaa, tietää kaiken, mitä tarvitsen. Päivän kuormat, levon hetket antaa, murheen niin kuin ilon seesteisen.

Joka hetki Hän on lähelläni, joka aamu antaa armonsa. Herran huomaan uskon elämäni, Hän suo voimansa ja neuvonsa. Surut huolet eivät liikaa paina, ne Hän ottaa itse kantaakseen. ”Niin kuin päiväs, niin on voimas aina” Tähän turvaan yhä uudelleen.

Kiitos herra, lupauksestasi, siinä annat minun levätä! Kiitos olkoon lohdutuksestasi, annat voimaa sanan lähteestä! Suo mun ottaa Isän kädestäsi päivä vain ja hetki kerrallaan. kunnes johdat minut kädelläsi Riemun maahan, päivään kirkkaimpaan!

Jeesus sanoo:” Älä pelkää”. Hän On kanssamme tässä elämässä ja tulevassa. Levätään Hänen armonsa varassa sellaisina kuin olemme. Hän tuntee meidät ja tahtoo parastamme nyt ja aina.