Mitä on  tämä sekava ja hämmentävä usko. Mihin uskon ja miten sen perustelen. Mitä epäilen ja mitäs jos hukun epäilyyni. Miten tulen uskoon ja mikä on sen lähde ja kohde. Onko uskoni aitoa ja uskonko oikein. Teenkö tarpeeksi ja riittääkö mikään. Miksi ei tunnu miltään ja miksi toisinaan taas tuntuu siltä  kuin voisin halata koko maailmaa julistaa rakkautta Jeesusta kohtaan.

Jumala on ääretön, rajaton ja kaikkivaltias. Hän on tämän ajan ulkopuolella ollen läsnä eilisessä, nykyhetkessä ja huomisessa. Silti elämme maailmassa jossa Jumala on salattu. Hän on kätketty meidän silmiltämme mutta kaikki mitä hän on luonut ja tehnyt on näkyvillä. Mikroskoopin alle voimme vangita siis vain Jumalan kätten töitä. Tuskailemme luomisen ongelman kanssa tajuamatta, että koko elämä on uuden syntymistä ja luomista. Jumalan aloittama luominen jatkuu syntymässä ja kuolemassa.

Voisimme verrata Jumalan etsimistä kaksiuloitteiseen sarjakuvahahmoon, joka paperinpinnalla liukuu ilman syvyysvaikutelman tajua. Hahmo ei voi irrota paperista vapaaksi. Jos hahmo olisi tietoinen hänelle voisimme kertoa millaista kolmiuloiteisuus on mutta kokemusta siitä emme voi välittää. Hän voisi korkeintaa uneksua siitä. Vain Jumala pystyisi irrottamaan hahmon ja luomaan hänestä kolmiuloitteisen hahmon eli herättämään hänet eloon.

Samoin on meidän laitamme suhteessa Jumalanvaltakunnan todellisuuteen.  Saamme tietää sen olemuksesta Raamatusta mutta suoraa kontaktia emme voi siihen saada. Olemme riippuvaisia Raamatusta ja siitä mitä kuulemme siitä. Sen vaikutukset kuitenkin murtautuivat tähän maailmaan Jeesuksen ja Pyhän Hengen kautta. Siksi Pyhä Henki  on aivan olennainen persoona avamaan meille ymmärrystä Raamatusta ja Jeesuksesta. Pyhä Henki herättää meidät eloon ja synnymme uudestaan. Mutta itse ”Taivasta” joudumme odottamaan ”tahrana paperissa”. Vain näin voimme saada uskon ja vastauksia loputtomiin kysymyksiimme.

Kun kysyn, että mikä olen pyytämään Jumalalta mitään, joudun miettimään millainen Jumala on. Jeesus kutsuu häntä nimeltä Abba. Sana Abba on hyvin intiimi ja läheinen kuva isästä. Sen voisi kääntää suomeksi vaikkapa isiksi tai iskäksi. Jumala on isänä täydellisen hyvä. Sellaista isää uskaltaa lähestyä ja pyytää koska hän ei torju lapsiaan luotaan pois.

Jumalan työ meissä ei riipu meidän tiedoistamme ja tunteistamme. Hänen hyvä tahtonsa meitä kohtaan ei ole riippuvainen edes meidän uskosta tai epäuskosta. Minulle Raamatun tärkein vertaus on vertaus tuhlaajapojasta. Siinä isä jaksoi odottaa kärsivällisesti poikaansa kotiin eikä otttanut kuuleviin korviinsa pojan selittelyitä vaan ehdoitta otti hänet takaisin lapsekseen ja vieläpä juhlien. Mikään ei voinut estää isää rakastamasta poikaansa.