Otsikon ilmaisu on sitä tuttua ja turvallista hengellistä kieltä, jonka jokainen suomalainen tunnistaa. Osa elämän liturgiaa, jossa olemme mukana tahdoimmepa tai emme.On oikeastaan aika vaikeaa yrittää omin sanoin kuvata tätä kaikkea ja siksi nuo hengelliset ilmaisut ja sanat ovat olleet tukenamme läpi vuosisatojen. Valmiiden sanojen ja ilmaisujen vaarana on kuitenkin se, että kaikesta tulee ulkokohtaista ja sanojen alkuperäinen tarkoitus hukkuu ja ymmärrys katoaa. Siksi on kaikkein tärkeitä että lukee Raamattua.

Kristinusko on pohjana länsimaiselle elämäntavalle, mutta mietin tässä, että ilmentääkö tuo elämäntapa enää millään muotoa sitä mitä sen pitäisi. Elämme ajassa, jossa meitä haastetaan joka suunnalta perustelemaan elämäntapaamme. Yhä useampi joutuu kamppailemaan elämässään epävarmuuden, köyhyyden ja yksinäisyyden kanssa. Yhtälailla ateisti kuin kristitty joutuu vihan ja halveksunnan kohteeksi joltain suunnalta.  Rajat repeilevät ja eri mediat heijastelevat kansojen pelkotiloja.

Mitä otsikkon sisältö meille merkitsee? Onko se pyynnön kuittaaminen, rukouksen juhlava lopetus vai jotain vielä suurempaa. Tarjoaako se meille lohtua vai pakkoa?

Voisiko otsikko sisältää kutsun suureen seikkailuun, joka ei pääty koskaan?

Olen kuullut elämässäni kymmeniä parannussaarnoja ja alttarikutsuja. Raamattutunteja rukouksesta ja parantumisesta, monenlaista hyvää, josta olen saanut uusia rakennuspalikoita omaan elämääni. Olen saanut jopa itse opettaa seurakunnassa ja puhua niitä asioita mitä Jumala on antanut sydämelleni. Mutta usein on käynyt niin että se mitä itse olen pitänyt tärkeänä onkin ollut toisarvoista ja se mikä on ollut minulle pikkujuttu, onkin ollut se mitä Jumala on tahtonut tulevan julki ja annettavaksi ihmisille. Jeesus on kohdannut ihmiset omalla haluamallaan tavalla, ei niin kuin puhujat ja opettajat ovat ehkä itse ajattelleet.

Olen kohdannut ihmisiä jotka ovat kasvaneet keskellä hengellistä väkivaltaa. Parannuksenteko ei ole riittänytkään ja lain armoton julistaminen on peittänyt alleen todellisen parantumisen, jonka armo saisi aikaan. On vain niin vaikea hyväksyä sitä ajatusta, että meistä ei pahuus kurittamalla lähde.

Välillä olen itse hukassa oman uskoni kanssa. Mutta onko tämä uskoni omaa?

Yksi evankeliumin salaisuuksista on, että armo ja usko tulee meihin ulkopuolelta. Se ei ole arvoitus tai palapeli, jonka meidän tulee itse ratkaista. Kyse ei ole hengellisistä lihaksista, joita voisimme kehittää. Me haluaisimme niin kovasti pelata tätä elämä nimistä peliä itse omilla säännöillämme. Elämän antaja, Luoja, Jumala on kuitenkin antanut tämän kaiken meille lahjaksi ja hän lahjoittaa myös uskon. Hän on määrittänyt jo kaiken valmiiksi. Niin laki kuin laintäyttymyskin on suunniteltu ja tehty meille valmiiksi.

Mitä sitten jää enää meille jos omat ponnistelumme ovatkin turhia? Emmekö voi tehdä mitään? On vaikea asettua vain lapsen osaan ja ottaa vastaan Jumalalta hänen armahduksensa, lohdutuksensa ja kasvatuksensa. Olisko vastaus se, että aluksi olisi vain asetuttava kuuntelemaan  ja lepäämään. Avata sydän Jumalalle. Meitä pelottaa oma syntisyytemme ja synti. Emme ymmärrä synnin todellista luonnetta, sitä, että se erottaa meidät Jumalasta ja että synti on todellista, jotain, joka on meissä emmekä voi selvitä siitä omin voimin. Syntisinä olemme kaikki samalla viivalla Jumalan edessä.

Jumalan kolminaisuus hämmentää. Isä luojana ja Jeesus pelastajana on jotenkin ymmärrettävä paketti ja jollain tasolla turvallinenkin, koska meidän on jotenkin helppo sijoittaa heidät mielikuvissamme kauas pois, Jumalan valtakuntaan tai taivaaseen. Mikä sitten on Pyhä henki? On parempi kuitenkin kysyä kuka hän on? Pyhä Henki on yhtä paljon Jumala kuin mitä Isä ja Poikakin. Hän kantaa nyt sitä Jumalan voimaa maanpäällä ja antaa sen käyttöön kaikille, jotka sitä pyytävät. Samalla tavalla kuin mitä Pyhä Henki antoi voiman Jeesuksen käyttöön.  Jeesus itse julisti, että Jumalan valtakunta on tullut lähelle, eikä käsittääkseni hän ole sen jälkeen lähtenyt pois.

Pyhän Hengen toiminta on kuitenkin luonteeltaan sellaista, että hän ei tunkeudu väkisin kenenkään elämään vaan hän odottaa kutsua sisään. Kaikki on hyvin intiimiä ja henkilökohtaista. Pyhä Henki esittelee meille henkilökohtaisesti Jeesuksen pelastajana.

Kauniita  sanoja, mutta mitä ne tarkoittavat? Lyhyesti sanottuna meidän tulee etsiä yhteys Jumalaan ja se tapahtuu toisten ihmisten ja seurakunnan kautta.