Lasten äänet kaikuvat isolla leikkikentällä. Keinujen saranat vingahtelevat ja riemun kiljahdukset täyttävät ilman kun karusellin vauhti pysähtyy ja pienet tytöt yrittävät pitää tasapainoaan pyörittyään liian pitkään. Isot siskot toruvat siskojaan liian kovista vauhdeista mutta pian karuselli pyörii vielä lujempaa. Kiipeilytelineiltä kuuluu itkua pienen pojan livettyä tikkailta hietikkoon. Pian itku vaihtuu huokailuksi kun Isä rutistaa hellästi poikansa syliin ja lohduttaa pientä leikkijää. On aika lähteä kotiin ja jättää päivän leikit.

Me elämme yhdessä suurella Jumalan Leikkikentällä. Leikkikenttä on lapselle tosi maailma. Leikissä esineet muuttuvat oikeiksi ja leikki elämäksi. Leikki valmistaa lasta tulevaan. Leikki on turvallista kun isä ja äiti valvovat lasten touhuja. Leikkikentällä lapset tietävät, että isä tai äiti on lähellä ja tietää kaiken mitä tapahtuu. Lasten ei tarvitse istua vanhempiensa jalkojen juuressa tunteakseen heidän läsnäolonsa.

Olen usein jäänyt pohtimaan mitä on olla kristitty, pieni voideltu, niinkuin tuo nimi tarkasti ottaen kait kääntyy vanhasta kreikan kielestä. Mitä on olla Jumalan lapsi. Moni elää uskonsa suhteen melkoisessa epävarmuudessa ja kipuilee sen suhteen, että riittääkö hänen uskonsa. Onko rukouselämä tarpeeksi syvää ja onko parannukseni aitoa kun kerta toisensa jälkeen lankeaa. Onko elettävä jonkin tietyn kaavan mukaan saavuttaakseen Isän suosion.

Jeesus asettaa kuitenkin lapsen  esikuvaksemme. Hän ei tee sitä turhaan. Leikkikentällä tapahtuu kaikenlaista, hyvää ja pahaa. Lapsi luottaa ja lähtee rohkeasti elämään ja leikkimään tietäen, että tapahtuipa sielä mitä tahansa, Isä ei jätä lastaan yksin. Hän ei hylkää.

Meidän elämämme on turvallista leikkikenttäelämää siitä hetkestä asti, kun lähdemme seuraamaan Jeesusta.  Armo kantaa, olimmepa millaisia hyvänsä tai teimmepä mitä tahansa. Saamme luottaa, että Isä, Jumala seuraa kaikkea mitä teemme, vaikka emme leikin tiimellyksessä häntä joka hetki näkisikään. Hänen läsnäolonsa kuitenkin tuntuu joka hetki ja kaikki puheemme ja ajatuksemme kantautuvat hänen silmiinsä ja korviinsa. Näin elämme jatkuvassa rukouksen ja siunauksen ilmapiirissä, jossa Isä täyttää tarpeemme, iloitsee kun me iloitsemme ja lohduttaa kun me suremme. Toiset lapset auttavat ja ohjaavat kykynsä ja lahjojensa mukaan ja toisille riittää kun saa vain leikkiä ja olla.

Me kristityt olemme yhtä, kuuluimmepa mihin seurakuntaan hyvänsä ja meidän tulisi puhaltaa yhteen hiileen, ymmärtää laatumme. Olemme kaikki samalla leikkikentällä yhdessä ja saman Isän lapsia. Olkaamme siis vapaita toimimaan yhdessä, jotta joukkomme kasvaisi!

Kristus on niin kuin ihmisruumis, joka on yksi kokonaisuus mutta jossa on monta jäsentä; vaikka jäseniä on monta, ne kaikki yhdessä muodostavat yhden ruumiin…Te olette Kristuksen ruumis, ja jokainen teistä on tämän ruumiin jäsen. 1 Kor 12:12, 27 .