Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Uskovilla usko hukassa

16 kommenttia

Jeesukseen uskotaan. Ja Taivaaseen, sinne päin ollaan jopa menossa, uskossa. Syntien anteeksiantamukseen myös uskotaan, tottakai, sehän on lippu Taivaaseen. Perusasiat uskon suhteen ovat siis kunnossa. Tai oikeastaan se perusasia: usko ikuiseen sovitukseen Jeesuksessa!

Mutta kun pitäisi myös elää täällä maailmassa, selvitä kaidalla tiellä, tulla toimeen ihmisten kanssa, kohdata vaikeudet ja vastukset, edustaa Jumalan valtakuntaa mallikkaasti, viedä evankeliumi kaikille kansoille.

Mitä me oikein kädet ristissä odotamme?

Taivasta!

Sekä sinne pääsyä, että sen pääsyä maailmaan, tähän elämään. Jeesus opetti: tulkoon sinun valtakuntasi, tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin Taivaassa. Mahtava rukous, niin haasteellinen ja innostava, suorastaan elämää pursuava. Taivas on täynnä elämää ja nyt tuo rukous haastaa meidät välittämään tuota elämää tähän kipujen ja varjojen maailmaan.

Unkarilaisen Nemesin palkittu elokuva ”Son of Saul” muistuttaa holokaustin hirvittävyyksistä. Nemes sanoo:”Holokausti näytti, millaista pahuutta ihmisen sisältä löytyy. Sivilisaatiomme ei ole menossa oikeaan suuntaan. Kun katsoo, mitä maailmassa nyt tapahtuu, tuntuu siltä, ettei se ole ohi- että se kaikki voi tapahtua uudestaan.” (Hesarin haastattelu 12.1.16, Saska Saarikoski)

Missä meidän uskovien usko? Siis usko siihen, että Jumala on ja Jumala haluaa käyttää seurakuntaansa hyvyytensä jakamiseen tässä maailmassa. Kristus kristityissä on kirkkauden toivo. (Ks.Kol.1:27). Uskovissa oleva Jeesus tuo kirkkautta varjojen maailmaan.

Että uskommeko tähän?! Kirkkauteen meissä! Siihen, että Jumala haluaa käyttää meitä, tehdä ihmeitä meissä ja meidän kauttamme! Tehdä Jeesuksen tekoja, kuten Jeesus itse lupasi (jopa suurempiakin, Joh.14:12).

Nyt maailma tarvitsee uskovia, jotka uskovat! Älä laita sinulle annettua uskoasi virsikirjan väliin tai vakan alle. Se on tarkoitettu käyttöön, lampunjalkaan valoisaksi iloksi muillekin.

Mainokset

Kirjoittaja: H H Hilvo

pastor, who loves to preach and teach and pray, because God is so good

16 thoughts on “Uskovilla usko hukassa

  1. hyviä hurskaat
    sisälukutaitoiset
    usko hukassa
    elää sitä elämää
    mitä itse opettaa

    Liked by 2 people

  2. Heikki. Mitkä sinusta ovat niitä suurimpia tekoja?

    Mitä mieltä olet tästä” Autuaat ne jotka uskovat vaikka eivät näe”?

    Liked by 1 henkilö

    • Suomalainen on sellainen, että se vastaa, kun ei kysytä :) Olen suomalainen ja vastaan, vaikka kysyit Heikiltä.

      ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo minuun, myös hän on tekevä niitä tekoja, joita minä teen, ja suurempiakin, kuin ne ovat, hän on tekevä; SILLÄ MINÄ MENEN ISÄN TYKÖ, ja mitä hyvänsä TE ANOTTE MINUN NIMESSÄNI sen MINÄ TEEN, että Isä kirkastettaisiin Pojassa. Jos te anotte minulta jotakin minun nimessäni, niin MINÄ SEN TEEN” (Joh. 14:12).

      Jeesus osoitti samassa yhteydessä, että ”suuremmat teot” eivät perustu siihen, mitä me olemme tai osaamme, vaan siihen, että Hän, Jeesus, meni isän tykö ja lupaa sieltä – siitä asemasta käsin – vastata meidän anomisiimme, rukouksiimme.

      Johanneksen evankeliumin kohta lienee hyvin selvä. Jeesus tiesi tuon lupauksen antaessaan, mitä hän tulisi vielä tekemään:

      – hän kukisti synnin
      – hän kukista Saatanan
      – hän voitti kuoleman
      – hän meni Isän tykö
      – hänelle on annettu kaikki valta

      Tämä Jeesus – joka on kaiken voittanut ja päästänyt meidät synneistämme – lupasi vastata omiensa rukouksiin, joten ei liene ihme, että hänen omillaan on lupa odottaa suuria rukousvastauksia. Suurempia, kuin he kokivat ennen Jeesuksen kuolemaa, ylösnousemusta ja taivaaseenastumista.

      Joskus painotus on harhaanjohtavasti sanoissa: ”Me teemme”, vaikka Jeesus sanoi selvästi: ”Minä teen!”

      Liked by 1 henkilö

  3. Minä en pysty tekemään suurempia tekoja kuin Jeesus.
    En kuole toisten syntien edestä, kuolen vain omien.
    Ajallisesti olen kauemmin täällä, joten aikani julistaa on pidempi.
    Rukoilen siksi tätä samaa. Herra lähetä lisää työntekijöitä elopelloillesi.
    Auta meitä sytyttämään kynttilämme palamaan ja loistamaan valoasi maailmaan. Amen.

    Liked by 1 henkilö

  4. Kiitos, Heikki!

    Luit aivan oikein – Kiitos! Ja heti, kun löydät jakkaran uudelleen allesi, kerron muutamalla ajatuksella, mistä kiitän ;)

    Kirjoitit: ”Mitä me oikein kädet ristissä odotamme? Taivasta! Sekä sinne pääsyä, että sen pääsyä maailmaan, tähän elämään.”

    Olen yleensä kirjoittanut sinulle rouheita vastineita sikis, että en todellakaan pidä kaikkia nykykarismaattisen liikkeen opetuksia Raamatun mukaisina. Sallinet että jaan muutaman rivin kokemuksistani.

    Nuorena uskovana jouduin niiden piirittämäksi, jotka puhuivat pilkaten uskostani Kerroin nimittäin uskovani, että minä, Jeesuksen oma, olen matkalla taivaaseen. He sen sijaan puhuivat ”taivaasta/paratiisista maan päällä” ja ahkeroivat ovelta ovelle kulkien sitä rakentamassa. Yhtäkiä puhe taivaaseen pääsemisestä joutui koetukselle ja päädyin etsimään uskoni perustuksia Sanasta. Noista päivistä alkaen olen sitoutunut siihen, että ”taivas on uskoni määrä, matkalle en tahdo jäädä!”
    Vaikka, me Heikkki, emme ole kaikesta samaa mieltä, olen huomannut sinut ajattelevaksi veljeksi. Siksi uskon sinun ymmärtävän, miksi sisälläni kiehahtaa, kun/jos kuulen puhuttavan vähänkin pilkallisesti taivaasta ja sinne pääsemisestä? Valitettavasti olen useammin kuin kerran törmännyt ilkeästi kalskahtaviin heittoihin, jonka mukaan toivo taivaaseen pääsemisestä olisi jarru evankeliumintyölle; että se tekee meistä ”taivastelijoita”. Paavali tunnusti ikävöivänsä ”taivaallista asumustaan”, ja se sai hänet ahkeroimaan ja näkemään vaivaa, että hän olisi Jeesukselle mieleen.

    Sinä totesit, että me odotamme myös taivaaseen pääsyä. Kiitos siitä.

    Toinen asia, josta kiitän, on toteamuksesi: ”Taivas on täynnä elämää ja nyt tuo rukous haastaa meidät välittämään tuota elämää tähän kipujen ja varjojen maailmaan.”
    Graafisen alan jonkinmoisena taitajana tiedän, että kuvan hahmot syntyvät usein valojen ja varjojen vaihteluista. Ylivalottunut kuva, jossa ei näy varjoja, on epäonnistunut kuva, eikä kerro katsojalleen mitään. Vasta varjojen tunnustaminen antaa asioille sen oikean muodon.
    Näin täällä maailmassa.

    Kiitos, Heikki, kun otit ”kuvaan mukaan” myös kivut ja varjot. Olemme siis sentään samalla planeetalle :)

    Sallinet minun hiukan selittää, miksi en jaksa täysin iloita meille Kaliforniasta lanseeratusta sloganista ”Maan päällä niin kuin taivaassa!” (Tiedän, ettei Jeesus opettanut Isä meidän -rukousta Kaliforniassa, mutta ne, jotka ovat tuosta lauseesta luoneet oppinsa brändin, ovat – kuten tiedät – siellä päin.)
    Olen kuunnellut, lukenut ja katsellut tuon lauseen ympärille rakennettua opetusta. Olen myös ihmetellyt sitä asennetta, joka joillakin on, jotka ovat päättäneet ”tuoda taivaan maan päälle.” Uskon, että sinäkin olet kuullut opetusta, jonka mukaan Jeesus ei voi tulla takaisin, ennen kuin kristityt ovat ottaneet paikkansa, valtuutensa ja nousseet täydelliseen kukoistukseensa. Olen myös pettyneenä lukenut, kuinka jotkut julistajat väittävät selkein sanoin, että ”Jeesuksen paluuta odottavat” ovat este herätykselle.
    Jeesus itse sanoi, että hän tulee ”hetkenä, jota emme arvaa.” ”Hän tulee yllättäen, niin kuin varas”, jne. Näin ollen on vaarallista ja vastoin Raamattua mennä väittämään, ettei Jeesus voi vielä tulla. Eikö niin?
    Uskovien tulee olla aina valmiina ja valvoa. Me emme voi julistaa, että Herra tulee ”vasta sitten kun …”

    Isä meidän -rukouksessa Jeesus kehottaa omiaan rukoilemaan myös
    – anna meille meidän syntimme anteeksi
    – anna meille meidän jokapäiväinen leipämme
    – älä saata meitä kiusaukseen
    – päästä meidät pahasta
    Niille, jotka väittävät elävänsä jo nyt taivaassa (maan päällä) tällaiset rukoukset huokuvat pelkkää epäuskoa, sillä heidän mukaansa medän ei tarvitse pelätä kiusauksia, eikä pyytää leipää. Mehän olemme kuninkaita! Vai olemmeko sentään?
    Jeesuksen opettama rukous on Herraansa odottavan seurakunnan, muukalaisena maailmassa vaeltavan Jumalan lapsen rukous. Ja tämä muukalaisten joukko tietää, että heidän Herransa tulee ja Hänen valtakuntansa on hänen kanssaan.

    Olen täysin tietoinen siitä, että ”Jumalan valtakunta” on tullut meitä lähelle Kristuksessa. Olen itse kokenut parantumisen Jeesuksen nimessä, ja anna siitä kunnian hänelle. Mutta parantuneenakin tiedän, että asun edelleen maailmassa, joka odottaa ”lunastuksen päivää.” Mitä enemmän koen Pyhän Hengen voimaa,sitä enemmän se saa minut kaipaamaan Hänen tulemustaan. Sillä Pyhän Hengen täyteys on parhaimmillaankin vain ”esikoislahjaa” siitä, mitä luvattu on.

    Kiitos Heikki, että annoit luvan kaivata taivasta, ja taivaaseen pääsyä.
    Työssäni tapaan päivittäin ihmisiä, jotka istuvat pyörätuolissa, mutta kantavat taivasta sydämessään. Kipujen ja tuskallisten kuntoutusten keskellä he tietävät, että taivas ei ole maan päällä. Sinun, minun, ja heidän omista rukouksistaan huolimatta he jatkavat matkaansa fyysisesti sairaana. Heidän uskoaan seuratessa olen oppinut, kuinka tärkeä on, että päämäärämme ei ole tässä maailmassa. He jaksavat, koska he tietävät olevansa matkalla taivaaseen.
    Tänään tapasin yli 95 vuotiaan uskovan, joka tarrasi minuun kaksin käsin. ”Ajattele! Kohta me olemme kotona!” Hän ei odota parantumista täällä alhaalla. Hän tietää, että kristityn varsinainen päämäärä ei ole hyvinvointi täällä alhaalla.

    Siunausta sinulle Heikki, jota olen ehkä usein typerästikin piikittänyt. Tiedän, että olet paljon pidemmälle kasvanut kristittynä, Jeesuksen omana, kuin minä, joten rohkenen pyytää sinulta anteeksi kipakoita kommenttejani.

    Toivon sinulle iloa ja voimaa julistaa Jeesusta Kristusta kaikkialla missä liikut. Varustakoon Jumalamme sinut kaikella sillä varustuksella, jota työssäsi tarvitset – Jouduttaessasi Hänen palutaan.

    Veljesi Jeesuksessa

    Liked by 1 henkilö

    • Ihanan raamatullinen kirjoitus, kiitos.

      Tykkää

    • KarisMattinen. Kiinnitän huomioni tuohon jossa kerrot tapaavasi päivittäin esim. pyörätuolissa olevia ihmisiä jne. Olen itsekin sellainen. Ollut fyysisesti vammainen jo 65 vuoden ajan polioon sairastumisen seurauksena. Olen myös tavannut paljon eri tavalla vammautuneita ihmisiä ja tehnyt evankelioivaa työtäkin ”meikäläisten” parissa, en siis ”heidän” parissaan vaan meidän parissa. Kokemusta löytyy.

      Minua järkytti ja liikutti kun tyttäreni pitämässä (ev.lut) raamattupiirissä kyselimme pastoriltamme mitä nämä suuremmat teot oikein ovat, ja hän viittasi minuun. Ymmärsin sen niin, että me, jotka joidenkin mielestä emme usko oikein koska emme kaikista rukouksista ja ihmisyrityksistä huolimatta parane fyysisesti vaikka uskomme että Jumala On, Jeesus elää ja on lunastanut meidät iankaikkiseen elämään sen sisäisen tuntemisen kautta jonka Pyhä Henki on meissä vaikuttanut. Olen nähnyt monen tulevan uskoon ja olevan väkevänä todistuksena siitä suuresta teosta jonka Herramme on puolestamme tehnyt!

      Raamatussa sanotaan ettemme ole todistuksena (uskostamme ja Jumalan todellisuudesta) ainoastaan näkyvälle maailmalle vaan myös näkymättömälle ja minua tämä suuresti lohduttaa ja rohkaisee. Jos, ja kun Jumala on niin paljon uskonut ihmiselle että hänen elämänsä todistaa Hänestä näkymättömälle maailmalle, silläkin uhalla ettei maailma sitä tunnusta eikä ymmärrä, niin mikä voisi olla suurempaa, mikä voittaisi tuon armon.

      Vammaisena ja sairaana lähes koko elämän ajan, ei ole ollut helppoa, silti olen mieluummin näin jos sen on Jumala kohdallani hyväksi nähnyt kuin ilman uskoa ja toisin. Sitä paitsi kaikilla meillä ihmisillä on omat taakkamme mutta ne tulevat mahdollisiksi kantaa Jeesuksen Kristuksen avulla ja Jumalan rakkaudesta ja armosta osallisena. Lopulta kaikki tulee olemaan toisin!
      Taivas on todellakin uskoni määrä, matkalle en tahdo jäädä! Kiitos, ylistys ja kunnia Jumalalle!

      Tykkää

      • Yksi pitkä lause on epäselvä…- Että mekin jotka joidenkin mielestä emme usko oikein tms. voimme olla niitä ”suurempia tekoja” uskomme kautta, vaikka emme paranisikaan. Eli onko ihmisen helpompi uskoa ihmeiden kautta pelkästään ja kestääkö sellainen usko koettelemukset, vai onko Todistus yhtä pätevä vaikka ulkoisia ihmeitä ei tapahtuisikaan?
        Heikki on myös oikeassa ja kunnioitan häntä ihmisenä ja pappina, ja ymmärrän hänen tarkoituksensa ja huolensa, ei niin, mutta tuodakseni esiin myös tämän maallisen puolen todellisista elämän tilanteista, ja Heikki kyllä nämä tietää, mutta muillekin tiedoksi.
        Terveisin hän joka Elää!

        Tykkää

        • Kiitos, Tuulikki!

          Sinä olet sen elänhyt, mistä’ me monet muut viisastelemme.

          Ja kuitenkin: Me kaikki, vahvimmatkin, tunnemme lopulta Kristuksen juuri hänen haavoistaan. Ilman niitä, hän ei olisi meidän Vapahtajamme.

          Liked by 1 henkilö

    • Kiitos kommentistasi, joka oli hyvin perusteltu! Me elämme jännitteessä, Taivas ja maailma, Jumalan hyvyys ja pahan valta, sovitus ja lankeemus, henki ja liha, perillä ja yhä matkalla jne. Tarvitsemme vuoropuhelua ja toistemme kuuntelemista, mitä sanojen takana on. Tarvitsemme hyväksyvää rakkautta, erilaisuuden sietokykyä, jopa avaruutta välillä muuttaa kantojamme.
      Eläköön aito ja rehellinen keskustelu, kyseenalaistaminen,,joka ei alista.
      Iloa!

      Tykkää

      • Kiitos!
        Jatketaan…

        Tykkää

      • Aitoa ja rehellistä keskustelua tosiaan oma uskoni kaipaa. Keskustelun on hyvä olla yksinkertaiselle uskovalle tarpeeksi yksinkertaista tästä Jeesuksesta arjen ajankohtaisessa elämässämme. Siinä ei uskoa monimutkaistavia teologisia koukeroita tarvita.

        Yksinkertainen käsitykseni on, että hän ken ei löydä tietä taivaaseen eläessään, ei löydä sitä kuoltuaankaan. Taivaassa tuskin kukaan tässä arjessa eläessään on .

        Tykkää

  5. Hei. Itse näen asian niin että itse asiassa uskovat kristityt jakavat jo nyt paljon toivoa maailmaan, en näe tilannetta ollenkaan noin huonona mikä kuva sinun kirjoituksesta tulee. Osittain kyllä näkemyksessäsi voi olla perää, näin ajattelen. :) En tosin tiedä miten tuo ”tekevät jopa suurempia tekoja kuin Jeesus” pitäisi tulkita oikein. Jeesushan on itse Jumalan kolmas persoona, hän herätti kuolleita jne ja jos tarkkoja ollaan Hänen kauttaan luotiin myös maailma. Näin muunmuuassa. Että me ihmisetkö voisimme tehdä suurempia tekoja tai lähellekään samanvertaisia? Enpä usko :) Mua itseä alkaa aina vähän kiinnostamaan tuon tyyppisissä kirjoituksissa että mikä teologinen näkemys siinä on taustalla. Ajatellaanko että Jumalan valtakunta voidaan saavuttaa näkyvästi tässä ja nyt heti, vai että ihmeiden ym nähdään olevan ikäänkuin esimakua siitä mitä tuleva on kun Jumala itse luo kaikki uudeksi eikä ”kuolemaa ja sairautta enää ole”? Mitä vastaisit tähän?:)

    Tykkää

    • Jumalan valtakunta toteutuu täydellisesti vasta Taivaassa. Tämä ei silti estä meitä pitämästä standardia korkealla, Jeesuksen lupauksissa ja jopa käskyissä. Me emme ole Jeesuksia, mutta Jeesus asuu meissä ja siksi olemme kirkkauden toivo maailmassa ja meidän käsiemme kautta Jeesus toimii ja tekee ihmeitä.
      Jeesuksen kautta Jumalan valtakunta tuli lähelle, niin myös apostolien kautta. Eikö siis myös meidän kauttamme. Apostolien teot jatkuvat edelleen, tai ainakin niiden pitäisi jatkua. Tähän pyrin blogini viestillä, haastamaan jatkamaan sitä työtä, minkä Jeesus seuraajilleen antoi.

      Tykkää

      • Jumalan valtakunta toteutuu todellakin täydellisesti vasta taivaassa. Ja kuitenkin meidät on uskovina siirretty (jo nyt) pimeyden vallasta Jumalan Pojan valtakuntaan (Kol.1:13). Se, mikä on totta meidän sydämissämme, on kerran totta koko täyteydessään, kun olemme perillä.

        Ongelmaksi muodostuu – näin olen arvellut – se, että me teemme Jumalan armoteoista: paranemisista, rukousvastauksista ja erilaisista ihmeistä itsellemme ”standardin”, jonka mukaan me oletamme Jumalan aina toimivan. Jeesus herätti Lasaruksen kuolleista, mutta yksikään apostoleista ei tiettävästi noussut kuolleista. Lasaruksen herättämisestä ei siis tullut ”toimintamalli” kristillisiin hautajaisiin.

        Olen nähnyt ja kokenut Jumalan parantavaa voimaa. Olen iloinnut rukousvastauksista, jotka kertovat hänen suuruudestaan. Ehkä vielä suurempana olen kokenut Jumalan suuruuden siellä, missä uskova on sairautensa kanssa (sairaudesta huolimatta vai juuri sairautensa kautta) löytänyt levon ja rauhan Jumalassa.

        Kroonisesti sairas uskova ystäväni näki varmasti kasvoillani kysymyksen, sillä en voinut ymmärtää miksi kaikki kipu oli häntä kohdannut. Hän rauhoitti minua taputtaen kättäni ja sanoi: ”Älä rajoita Jumalaa. Jumala on Jumala!” Siinä minun ”standardejani” venytettiin.

        Raamattu sanoo, että meidän tulee iloita aina Herrassa. Ja kuitenkin sama Raamattu lupaa, että hän on pyyhkivä silmistämme viimeisenkin kyyneleen.
        Ja silti: Taivas on totta sydämissämme jo nyt – ja kerran koko täyteydessään, siellä perillä.

        Liked by 1 henkilö

        • Jaa-jaa, KarisMattinen. Taivas totta sydämessä. Sinulla on kaunis usko. Sydämen kautta se tie taivaaseen kulkeekin ja perillekin päästään sitten Herran päivänä – jos päästään.

          Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s