Tämä elämä rikkoo ihmistä. Joudumme usein kantamaan erinäisiä saamiamme haavoja jotka saattavat huonoissa olosuhteissa nousta pintaan meitä ahdistaen. – Siitäkin huolimatta että uskomme Kaikkivaltiaaseen Jumalaan, Isään, jonka armosta olemme saaneet anteeksiannon omista synneistämme, ja siinä samassa armon hengessä pystyneet antamaan anteeksi niille jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.

Ihminen voi tuntea ettei ole tarpeeksi hyvä sellaisena kuin on ja saattaa ruveta yrittämään olla jotain muuta ja hukkaa itsensä. Sen sijaan että antaisi Jumalan Kirkkauden säteilyn ja ainoan tosi Valon, Jeesuksen Kristuksen, valaista sisimpänsä todellisuuden ja muuttuisi, mielensä uudistumisen kautta, nöyräksi tuossa ihmeellisessä valossa. Jeesuksen Kristuksen sisäinen tunteminen on Ainoa Oikea Tie itsensä tuntemiseen ja kaiken muunkin todeksi näkemiseen.

Minä olen kokenut kipeäksi asiaksi sen ettei minua ole kutsuttu nimelläni. Minulla ei ikään kuin olisi ollutkaan sitä nimeä jonka olen saanut kasteeni yhteydessä. Lapsuuskodissani, kun olin ainoa tyttö meidän viidestä lapsesta, minua myös nimitettiin tytöksi. Entinen aviomieheni ei koskaan kutsunut minua nimelläni ja nyt on ollut avustaja joka ei vielä kertaakaan ole puolentoista vuoden aikana kutsunut minua Tuulikiksi.

Kysynet mikä on ongelmasi, jos se on noin vähäinen?

Minulla ei ole ollut kotia, tai siis on, mutta olen suurimman osan elämääni elänyt muitten kodeissa tai erilaisissa laitoksissa. Olen sitä ikäluokkaa jolle vammaisuus aiheutti tuon. Siksi minä tahtoisin olla minä, nimelläni. Nuorempana kirjoitin runoja ja yhtenä aiheena oli tämä nimettömyys.

Tänä aamuna heräsin ihanaan hengelliseen lauluun, ja kun niin käy, tiedän että minulle tulee jonkinlainen viesti/sanoma. En useinkaan saa sitä niin valmiina ettei siihen tulisi omaakin ns. astian makua kun sen tuon julki. Pyrin kuitenkin olemaan uskollinen Hänelle, johon uskon, ja täyttämään sen vaatimattoman tehtävän, jonka uskon Häneltä saaneeni. En voisi mennä Hänen kasvojensa eteen jos niin väheksyisin itseäni että hautaisin leiviskäni maahan.

Siksipä hain jälleen Raamattuni rakkaimpia kohtia, jotka usein löytyvät VT:n puolelta. Rakastan eniten ehkä Jesaja profeettaa ja psalmeja. Uudessa testamentissa kaikki on yhtä hyvää, paitsi Jeesus joka on paras! Mutta UT. on kirjoitettu Pyhän Hengen vaikutuksen jo ollessa lähetettynä maan päälle. Ei niin ettei Hän olisi jo VT.a, mutta toisella tavalla.

Jesaja 43:1-3 ” Ja nyt – näin sanoo Herra, joka sinut loi, Jaakob (sinä ja minä) joka sinut muovasi  Israel (sinä ja minä) – Älä pelkää. MINÄ OLEN, lunastanut sinut. MINÄ OLEN sinut nimeltä kutsunut. Sinä olet minun. Kun kuljet vesien halki, minä olen sinun kanssasi, kun virtojen poikki, ne eivät tempaa sinua mukaansa, kun astut tulen lävitse, sinä et pala eikä liekki sinua polta. MINÄ, Herra, olen sinun Jumalasi. Minä Israelin Pyhä, olen sinun pelastajasi….. (jae 4)  – Koska olet arvokas minun silmissäni, koska olet Kallis ja Rakas….
(jes.54:4,6,10-17 jos jaksat jatkaa)

Samaan sarjaan löytyy myös paljon  psalmeja. Laitan tähän vaikkapa psalmin joka aina koskettaa se on 22 kaikki löytävät siitä Jeesuksen mutta siihen voi samaistua, kuten kaikkeen mitä Raamatusta löytyy. Raamattu on Jumalan kirja Hänestä itsestään, Pojastaan, joka on yhtä Isän kanssa, Pyhästä Hengestä joka asettuu ihmiseen asumaan uudesti syntymisen kautta –  ja ihmisistä ihmisille.

Ps.22:11.” Syntymästäni saakka olen ollut sinun varassasi, sinä olet Jumalani ensi hetkestä alkaen. (22) Älä ole kaukana nyt, kun hätä on lähellä eikä kukaan minua auta. (25) Ei Hän halveksinut heikkoa eikä karttanut kurjaa, ei kääntänyt pois kasvojaan vaan kuuli, kun huusin.”
– Ja mitä tästä seuraa! Jakeet psalmin loppuun ovat riemulliset (26-32) En osaa kirjoittaa lyhyen ytimekkäästi, joten vielä yksi raamatunkohta UT:a Joh.16:1733 korostan jakeita 25,27 ja 33. Ja sitten osia siitä laulusta joka aamulla virvoitti mieleni, kirkasti ajatukseni ja tuli riemuksi hengelleni.

”En mä aarteita etsi enkä onnea maan, mutta Jeesuksen löytää on mun toivoni vaan. Elon kirjassa ovat nimet lastesi Sun. Sano Jeesus, oi, siellä nimi onko myös mun. Nimet autuaitten ovat kirjassa Sun. Sano Jeesus, oi, siellä Nimi onko myös mun!

Minä muistelen Herran pyhää kaupunkia, joka ylhäällä hohtaa taivaan kirkkautta. Sinne synti ei pääse, yksin autuaat vaan. Minä sielläkö kerran myöskin kulkea saan? Nimet autuaitten ovat kirjassa Sun. Sano Jeesus, Oi, siellä nimi onko myös mun!

Kyllä! Eivätkä ainoastaan nämä maalliset nimemme ole Hänen tiedossaan ja kirjoissaan, vaan se uusikin nimi jonka siellä saamme, eikä siinä nimessä ole mitään painolastia eikä murheen häivää! Se nimi on ainutlaatuinen ja jokaiselle aivan oma! ”Enkö Herraa, Jumalaani, riemuvirsin kiittäisi!”

Ystäväni, ole siunattu Herramme Jeesuksen nimessä ja Pyhässä Hengessä, joka sinussa asuu!