Orpo olo kuivuneen kuusen latvassa
Kunnes sinä kutsuit minua
alhaalta:”Hyppää vaikka, otan kiinni”
No höh…

Mutta sinä tulit ja autoit
turvallisella lujalla otteella
takaisin vakaammalle pohjalle
Näytit minulle kuilua etäämmällä
Sielläkin sinä olit ollut
löytääksesi minut
Ei ole mitään mitä et tuntisi

Sinun askeleissasi haluan kulkea
Auta minua näkemään oikein
sillä sinun äänesi ja sen kaikukin
on täynnä elämää