Jokseenkin syvissä mietteissä on aamuni alkanut. Mitään valmista ei liene tullut. Mennyt ja tämä nykyinen maailma näyttäytyy hämmentävän ristiriitaisena. Mihin uskoa, miten elää tätä Kristityn elämää?

Ja samaan aikaan blogitaivaalla Ilkan viimeisin?
Omana kokemuksenani moninaisia elämän sirpaleita. Toisaalta, mitä vahvemmin ja voimakkaammin paha saa aikaan otsikoita, myös hyvä tuntuu lisääntyvän. Mietin mikä ”rooli” tässä kaikessa on itsellä, onko minkäänlainen.?

Täyttäessäni viimeksi pyöreitä vuosia, sain kortin jossa oli teksti psalmista 92 jakeet 13-15: ” Hurskaat kukoistavat kuin palmupuu, kasvavat korkealle kuin Libanonin setrit. Heidät on istutettu Herran temppeliin, he kukoistavat Jumalan esipihoilla. Vielä vanhoinakin he ovat voimissaan, versovat ja vihannoivat”.

Teksti veti hiljaiseksi ja itkettikin, sitten kun olin yksin. Kun luen koko psalmia nyt, liikutun jälleen. Sillä, minun mielestäni, luinpa mitä tahansa kohtaa Raamatusta, voin täysin sopeuttaa sen kaikkiin aikoihin, myös tähän jota nyt elämme.

Psalmi 92, kuten niin moni muukin, alkaa kiitoksella ja Jumalan suuruuden ylistämisellä. Sitten todetaan kuinka mielettömät eivät voi ymmärtää Jumalan suuria tekoja ja syviä ajatuksia vaikka he, jumalattomat, rehottavat kuin ruoho ja väärintekijät kukoistavat.

Vastakkainasettelu on ihmiskunnan historiaa syntiinlankeemuksesta lähtien, ja tätä päivää. Usein se on tahallista ja tahdottua, tai tietämättömyyttä, jota ihminen luulee viisaudeksi kohdallaan. Ja usein myös ihmisten erilaisuudesta  johtuvaa. Vastakkainasettelu ei siis ole uusi asia, vaikka se tänä päivänä näyttääkin saavan kaikkein räikeimmät muotonsa.

Kun oikein ahdistun nykymenosta, minua lohduttaa ja auttaa niinkin outo asia Raamatussa kuin on kirjoitettu:” Kun laittomuus pääsee valtaan kylmenee useimpien rakkaus”! Se pitää minut hereillä ja riippumassa kiinni Herrastani ja Vapahtajastani Jeesuksesta Kristuksesta. Hänestä ja Hänen sanomattoman käsittämättömästä kärsimyksestään ja Voitostaan!
Jumalan suuresta Armosta ja Rakkaudesta luomiaan kohtaan!

Varmasti julistus Jumalan teoista ja Jeesuksesta Kristuksesta on ollut aina väkevää, mutta niin on tänäänkin, Jos (?) on kuulolla.

Tänä päivänä on erittäin hyvää opetusta yllin kyllin ja monin tavoin. Sellainenkin kuin minä, introvertti yksinelelevä ihminen, voi päästä Sana kuuloon omissa oloissaankin, kun tahtoo. Eihän yksin kuunnellen tai lukien samaa ole kuin yhteisössä kokeminen, mutta kun siihenkin on jo lapsesta tottunut, se menettelee. Sydämen ja sielun tila on riippuvainen paljolti siitä millä itseään ruokkii. Ja  valvomisesta – Hengellisestä valvomisesta.

SANA on minulle rakas. Sanat yleensäkin suuri merkitykselliset. Kielen kauneuden ja runollisuuden tähden pidän paljon vanhasta testamentista, ja erityisesti psalmeista, mutta myös profeetoista.
Ilkan tekemä luettelo edellisessä blogissaan, oli minusta kaunis ja koskettava! Kun ajattelin niiden myötä Daavidin elämää ymmärsin tuon luettelon omalla tavallani, niin usein olen noita kohtia käyttänyt rukouksissa kun hätä on ollut suuri. Ja saanut apua ja rohkaisua.

Kun vanhenen, huomaan muuttuvani. Tunnen huolta millainen minusta vielä tuleekaan.

Tunnen monia joihin tuon psalmin 92 jakeet 13-15 sopivat oikeasti ja totisesti mutta itselleni voin vain rukoilla edes jonkinlaista armoa voidakseni katsoa itseäni peilistä, tai oikeammin Sanan Valossa. Toivoisin totisesti, jo pois menneeltä, vanhalta kotiseutuneuvoksen arvon omaavalta naiselta, oppimani rukouksen sanoin saavani edes osittain säilyttää:” järkeni valon ja sydämeni lämmön” kuolinhetkeeni saakka.

Jumala armahda minua syntistä.

”Vielä vanhoinakin he ovat voimissaan, versovat ja vihannoivat, kertovat Herran oikeamielisyydestä! Herra on minun turvakallioni, Hän ei vääryyttä tee.”

Älä jätä minua, älä ole minua kohtaan äänetön, älä ole minusta kaukana, älä viivy, älä kätkeydy, älä peitä kasvojasi.
Älä ole kuuro, älä ole hiljaa, älä ole minusta kaukana, älä kätke minulta kasvojasi, älä sulje minulta laupeuttasi.
Älä hylkää minua kun voimani loppuu. Älä salli minun eksyä.

Älä ota minulta pois Pyhää Henkeäsi.  Älä jätä kesken kättesi työtä.

Ps. 94: 9. Hän, joka on luonut korven – hänkö ei kuule? Hän, joka on tehnyt silmän – hänkö ei näe?
jakeet 17–19 ja 22: Ellei Herra olisi tullut avukseni, asuisin jo hiljaisuuden maassa. Aina kun olin vähällä kaatua, Sinun Armosi, Herra, oli minun tukenani.
Kun huolet painavat mieltäni, saan sinulta lohdun ja ilon!” 22… – Herra on minun linnani, Jumala on turvakallioni”!

Virsi 42 siunaten!