Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Son korkeemman käres

5 kommenttia

Jokin tuossa ajatuksessa tökkii. Tiedän, että noin usein sanotaan ja sen varaan heittäydytään ja eletään siinä uskossa, että kaikki, mitä tapahtuu, on Jumalan johdattamaa tai sallimaa.

Uskallan ääneen epäillä tuon lauseen paikkansapitävyyttä.

Se näet johtaa fatalismiin, kohtalouskoon, jossa ihminen on pelkkä pelinappula. Monet voimat liikuttavat nappulaa. Hyvät ja pahat. Ja ihminen on voimaton, avuton…ja lopulta edesvastuuton.

Ei kai!

– Entä valinnanvapaus ja vastuu valinnoista. Kenellä se on?
– Mitä merkitsee Jumalan työtoveruus ja ystävyys Hänen kanssaan? Onko se peliä, jossa Jumala yksin tekee päätökset ja muilla ei ole siihen mitään sanomista. Mitä työtoveruutta se on? Missä on ihmisen vastuu tehdä oikeita valintoja? Kuka korjaa virheet, kun niitä kuitenkin tulee?
– Onko ihmiset ennaltamäärätty ja ohjelmoitu uskoviksi tai ei- uskoviksi? Oliko Pietarilla oikeus ja mahdollisuus heittää verkot uudelleen veteen? Olisiko hän voinut olla heittämättä? Entä olisiko hän voinut olla lähtemättä myrskyiseen veteen veneestä, kun Jeesus antoi hänelle siihen kutsun? Ja oliko Pietarilla ja sen kavereilla mahdollisuus olla lähtemättä Jeesusta seuraamaan?
– Miksi Raamattu käskee vastustamaan Perkelettä? Jos eletään fatalismissa, silloin on turha mitään vastustella.

Tässä vain muutama ajatus. Jumalalla on toki kaikki valta Taivaassa ja maan päällä. Mutta Hän delegoi valtaa ihmiselle. Ihminen tekee valintoja. Ja usein vääriä, ikävä kyllä. Emme voi syyttää Jumalaa maailman tilasta. Syömme istuttamiamme hedelmiä, hyvässä ja pahassa.

Jeesuksen seuraaminen ei ole pakkopaita. Ihminen joutuu tai saa itse valita. Me valitsemme, luemmeko Raamattua, rukoilemmeko, käymmekö kirkossa, todistammeko, annammeko elämämme Jumalalle. Meillä on paljon valintoja edessämme. Toki saamme pyytää kaikkeen viisautta ja johdatusta. Senkin pyytäminen on valintaa.

Lyhyeen blogiin ei mahdu kuitenkaan koko teologia. Tämä vain pohjaksi sen miettimiselle, onko Jumalamme nimeltään Kohtalo, vai Taivaan Isä, jonka kanssa me, Hänen lapsensa elämää elämme. Siis elämme, emme vain ole hihnan varassa, orjina.

Hänen käsissään ollessamme opettelemme elämää. Saamme Isän kädestä hyviä asioita. Ja kasvaessamme myös vastuumme elää ihmisiksi kasvaa. Silti Isä on aina lähellä.

Advertisements

Kirjoittaja: H H Hilvo

pastor, who loves to preach and teach and pray, because God is so good

5 thoughts on “Son korkeemman käres

  1. Hyvin sanottu.

    Liked by 1 henkilö

  2. Tuntemattomassa sotilaassa alikersantti Mäkilän sanoissa hevoselleen tuo lause sopi tilanteeseen hyvin. Siitä se taitaa olla monelle tuttu.

    ”Mennähän rauhassa, ei soo ihmises, soon korkeemmas käres.”

    Liked by 2 people

  3. Hyvä Virpi. Asetit asian kohdalleen! Saisi useamminkin olla tarpeellista.!

    Muuten löydän tästä Heikin tekstistä jotain arvokasta liittyen Jumalan suhtautumisesta ihmiseen, sellaista kunnioitusta ihmisen vapautta valita, kohtaan. Tosin voisin lukea vielä toistamiseen koko tekstin. Eli ymmärsinkö oikein kun koin arvostusta ihmisenä??? Ja miksei, olemmehan Kaikkivaltiaan Jumalan luomia.! Hänen rakkautensa ja armonsa kohteita.

    Tykkää

  4. Minullekin tästä lausahduksesta tulee mieleen ns. talvisodan henki. Se on osin ilmaan huudettu rukous, jonka vastauksesta yllätytään.

    Tänä juhannuksena ajatukset risteilevät brexitistä uuteen itsenäisyyteen, henkilökohtaisista taisteluista sydämen yksinkertaiseen vapauteen ja rauhaan. Ilmassa on paljon rukousta.

    Kyllä olet, Heikki, huutavan ääni näissä hengellisissä.

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s