”Mombasaa!” Kysyin nuorisolta mitä tämä huudahdus tarkoittaa. No, eivät taaskaan selittäneet, hyvähän on säännöllisesti muistuttaa äiteelle paikkansa: ”Et sä nyt ymmärrä”. No en, eikä aina googlekaan valaise asioita kuten olisi toivonut.
Entäpä jos hihkaisisin: Mefiboseeet! Nostaisiko se tarinaa mieleen nykynuorisolla? Tai muissa ikäluokissa? Mefiboset eli kuningas Davidin aikaan. Jollei David olisi ollut sydämeltään sellainen mies kuin oli, ei kertomusta Mefibosetista todennäköisesti olisi tallennettu perimätietoon ja sieltä raamattuun.
Mefiboset oli Davidin ystävän Joonatanin poika, joka taas oli kuningas Saulin poika. Kun Saul alkoi menettää järkeään ja vainota Davidia, piti myöskin Joonatanin salata ystävyytensä.
Mutta David ei milloinkaan luopunut uskollisuudestaan sekä ystäväänsä että merkillisellä tavalla myös pahaksi kääntynyttä kuningasta kohtaan. Kaikkien vainon vuosien aikana Davidilla olisi myös ollut mahdollisuuksia tappaa Saul, joka hänen henkeään jahtasi. Mutta David sanoi, ettei voi kajota Herran voitelemaan kuninkaaseen.
Mikä ihmeellinen luonteenlaatu, sinnikkyys ja lojaalisuus. Ja käsitys pyhyydestä. Davidille Jumala oli pyhä ja jos Jumala oli voidellut jonkun kuninkaaksi, ei ollut Davidin tehtävä syöstä tätä vallasta. Siksi Saulin loppu ei tullut Davidin käden kautta.
Myöskään Mefiboset ei sen ajan ihmisten käytäntöjen mukaan ollut minkään arvoinen, kun uusi kuningas tuli valtaan. Mutta Davidin mielenlaatu ja sydämen asenne oli toisenlainen. Hän kutsui ontuvan Mefibosetin hoviinsa ja tämä sai turvan ja hyvän kohtelun lopuksi elämää.
Mefibosetin tarina on minulle yksi rakkaimpia. Se kertoo niin monesta hyvästä asiasta. Myös siitä, miten Herra Jumalan tiet ovat toisenlaiset kuin ihmisten.
Blogitaivas 
04/08/2016 12:30
Hienoa! Erittäin lohduttava ja rakas minullekin, Valtava kerrassaan! Yhtenä pienen ihmisen ja Suuren kohtaamisessa! Kiitos!
TykkääLiked by 2 people
04/08/2016 20:28
Tässäpä elämänohjetta kerrakseen!
TykkääLiked by 3 people
05/08/2016 04:05
Aika erilaista oli elämänmeno silloin kuin tänään… Mutta Davidin elämänasenne on ihanteena hieno ja tavoittelemisen arvoinen.
TykkääLiked by 3 people
06/08/2016 10:27
Sallitko Marianne, että vielä palaan tähän rakkaaseen aiheeseemme 🙂 ?! Ajattelin voida kirjoittaa tästä omankin blogin, mutta ehkä tämä riittää, yritän lyhyesti?
Mielelläni vuosikymmeniä sitten ajattelin että Mefiboset olisi ollut polion vammauttama, mutta ei, hän oli rampa onnettomuuden seurauksena, paetessaan vihollistaan pienenä 5 v. poikana.
(Itsehän sairastuin polioon vammautuen n. 3 kk. ennen viisivuotispäivääni, ja olen ontunut koko ikäni.)
Minua tässä koskettaa erityisesti tuon kertomuksen sisältö viittauksena meidän ihmisten suhteessamme Jumalaan/Jeesukseen.
Kuningas Daavidin jalo teko etsi kadonneen ja antoi Mefibosetille mahdollisuuden kauniiseen ja hyvään loppuelämään! Hän sai syödä kuninkaan pöydässä elämänsä loppuun saakka/aina.
– Niin kuin mekin tulemme Kristuksen Jeesuksen ansion kautta pääsemään hääpöytään ja ikuiseen ilon ja turvan satamaan Jumalan Valtakunnassa!.
Johon saakka me nautimme Pyhää Ehtoollista kukin omissa kirkoissamme.
Tässä on niin monta ihanaa ja koskettavaa kohtaa, tässä 2 Sam. 9 luvussa että aivan hengästyttää! Ja kun Mefiboset kumartuu Daavidin eteen hän sanoo itseään ”koiranraadoksi”! Ja kuinka ollakaan, niinhän Daavidkin oli tehnyt kuningas Saulin edessä ja sehän mursi Saulia, ainakin sillä hetkellä. (1 Sam. 24:15)
Vielä kerran kiitos ja onneksi olkoon tästä siunatusta kertomuksesta Raamatussa.
Uskon sen olleen yhtenä suurena apuna monelle, jotka joutuvat ikään kuin ulkopuolelle leirin, jonkun sellaisen ominaisuutensa tai vammansa vuoksi jolle ei kukaan ihminen mahda mitään. – Kaikki me olemme syntiä tehneet ja Jumalan kirkkautta vailla, mutta meille pelastukseksi on tullut, jo ennen aikojen alkua, Jumalan hyvä ja kallis suunnitelma, jonka mukaan Hän uhrasi oman Poikansa meidän pelastukseksemme, olimmepa rampoja tai emme.
Kiitos, kunnia ja ylistys Kaikkivaltiaalle Jumalalle!
TykkääLiked by 2 people
10/08/2016 08:28
Kiitos Tuulikki näistä sanoista ❤ Keskustelimme joskus aiemmin joko s-postilla tai näissä kommenteissa 'ulkopuolelle leirin joutumisesta'. Ja lupauksista Sef 3:17 ympärillä. Jossain vaiheessa kun ehtii voisi etsiä, mitä tuli tuolloin sanottua.
Jeesuksen lupaus ihmiselle saada olla Isän pöydässä ja huolenpidossa hänen kauttaan ja kanssaan, Pyhän Hengen yhteen liittämänä, on suuri lupaus. Ei sen merkitystä edes ymmärrä tässä ajassa, vaikka sitä arvostaa.
Ulkopuolisuuden tunne tai todellinen ulkopuolisuus on kipeä asia etenkin jos kokee olevansa syrjässä siitä, missä näkee ja tietää olevan elämän lähde. Siksi sitä toivoo, rukoilee että Jumalan Henki kulkee ja vahvistaa tässäkin maassa. Kulkee sydämeltä sydämelle ja vahvistaa eri tavoin, miten kukin tarvitsee. Hän tietää.
Pienen ihmisen asemassa jää jatkuvasti asioita huomaamatta ja tekemättä ja ymmärtämättä. Mutta Jumala voi yllättää ja kääntää tilanteita.
Kaipailen vähän sellaista herätyksen toimintaa jossa rauhassa ja kärsivällisesti keskityttäisiin miettimään, onko joku jäänyt joukosta ja jos niin miksi… Vain näin ajatuksena tämä on ollut sellainen joka aina palaa.
TykkääLiked by 1 henkilö
10/08/2016 14:35
Marianne, tässä blogissasi on niin monta omakohtaisesti koskettavaa asiaa löydettävissä että tätäkin keskustelua voisi vaikka kuinka jatkaa!
Ja tuo Sefanja se on valtava vanhemmassa käännöksessä:” Herra Sinun Jumalasi, on sinun keskelläsi, Sankari joka auttaa! Hän ilolla iloitsee sinusta, Hän on ääneti, sillä Hän Rakastaa sinua, Hän Sinusta Riemulla Riemuitsee!”
Kirjoitin oikein isoilla alkukirjaimilla. Ja tuohan jatkuu:” Jotka murehtivat kaukana juhlakokouksista, NE Minä Kokoan; nehän ovat sinusta, niitä häväistys kuormana painaa!” ja lohduttavat sanat jatkuvat siitäkin eteenpäin. Yksi tärkeimpiä Raamatun kohtiani, ehkäpä juuri tästä olemmekin keskustelleet.
Uusi käännös on aivan erilainen, siitä en saa otetta nyt.
Blogisi, vaikka vähän eri kantilta asiaa käsitteleekin, herättää ehkä liiankin paljon ajatuksia jotta voisi kirjoittaa aidosti kaikkine kokemuksineen omankin blogin? – Kyllä osuitkin suoneen;) ! – Tuota keskustelua tai kirjeenvaihtoa en nyt valitettavasti muista..
Yhtä asiaa olen mielessäni pyöritellyt. Luulisin että jokaisella meistä on jokin asia elämässämme jossa onnutaan. Kaikki vaan eivät sitä itsessään ehkä huomaa tai myönnä olevan.
( Lähimmäiset kyllä sitäkin herkemmin – ehkä. 😉 )
Monin tavoin me rikkinäiset, Jumalan apua ja armoa tarvitsevat, onnumme kukin tavallamme. Täydellisiä meistä ei tässä ajassa tule, ei kokonaan ehjiä!!!
Ja kuitenkin Kaikkivaltias Luoja Jumalamme meitä eheyttää tässäkin ajassa. Isä, Poika ja Pyhä Henki! Niin kuin Jeesus sanoi ”Isä ja minä olemme yhtä ja niin kuin Isä on minussa minä olen hänessä” Ja lupaus Pyhästä Hengestä kuinka he/Hän tulee meihin asumaan!
Emme sitäkään itse välttämättä huomaa arjessamme, joskus kuitenkin saamme armon nähdä kuinka Jumala on ollut apumme ja voimamme ja olemme selvinneet sellaisistakin asioista elämässä josta emme koskaan omin avuin olisi voineet.
Mikä on ihmisille mahdotonta on Jumalalle mahdollista, silloinkin kun itsensä kokee ei miksikään. Silloinkin kun ei pääse mukaan kun toiset juhlii. Silloinkin kun tuntee suurta ulkopuolisuutta.
Kaikkeen tähän auttaa ajatus Jeesuksesta ihmisen osassaan.!
HÄN oli kaikessa kiusattu kuten mekin, kuitenkin ilman syntiä. Ja on Voittaja ja apu kaikissa ahdistuksissamme. Niin yksin kuin ihminen voi tuntea olevansakin, niin siellä on aina Jeesuskin, ja mikä toivo Hänessä onkaan!
Mefiboset on tästä yksi kaunis ja ihanan rohkaiseva esimerkki, ja kuitenkin todellisesta elämästä! Ei mikään vertauskuva.
Siunausta Marianne!!!!! Ja kiitos!
TykkääLiked by 1 henkilö
12/08/2016 12:47
Kärssimyksen ja kelpamattomuuden teema on itsellänikin aika pinnassa. Oma historiani ei ole niinkään fyysistä vammautumista kuin henkistä. Kipu joka on ihmisen sisällä ei kuitenkaan katso vamman laatua vaan se sykkii ja vammauttaa henkisesesti. Kipu ei ole lähtöisin Jumalalta vaan ihmisyydestä ja olenkin miettinyt tätä ympärillä olevaa parantamisen huumaa ja ylistyksen leiskuntaa. Miten sen kaiken suodattaa niin että kivun keskellä oleva löytää siitä kaikesta lohdutuksen. Olisiko vastaus niin yksinkertainen että karismaatikko (anteeksi tämä ”rumasana” 😉 )laskeutuisi arkeen ja ryhtyisi etsimään ja myötäelämään niiden ihmisten kanssa jotka ovat kivun keskellä? Pyhän hengen tuli ei polta, se lämmittää. Lohdutettu ihminen kivusta huolimatta jaksaa silloin ylistää ja kokea sitä parantumista sisimmässään. No en tiedä menikö tämä kohdilleen blogin aiheeseen mutta näinä päivinä tämä on ollut mielessä omien kipupisteiden kanssa kilvoitellessa.
TykkääLiked by 2 people
13/08/2016 22:52
Kyllä tämä sitä ajatellen meni, että kivusta ja sen kohtaamisesta puhuu Davidin suhtautuminen Mefibosetiin.
Ja kieltämättä itsellä on jo liki noin parinkymmenen vuoden ajan ollut välillä isommin välillä pienemmin mielessä ollut tämä kristinuskon yksi kipupisteitä: miten kohtaan kärsimyksen itsessäni, toisissa, maailmassa. Jumalan pahaan tahtoon tai välinpitämättömyyteen en ole koskaan uskonut, koska tiedän että Hän on rakkaus ja ihminen turmeltuneisuudessaan aiheuttaa tuskaa maan päällä. Jumala haluaa meitä siitä pelastaa.
Kolminaisuutta mietin tänään… Hetken, en kovin pitkälle päässyt, eikä varmasti tarvitsekaan. Pyhän Hengen olemuksesta olen ymmärtänyt että hänen tehtävänsä on kirkastaa Kristusta. Ja Kristuksen maanpäällinen elämä sisälsi kärsimystä jota kukaan ihminen ei voi ymmärtää. Mutta Jeesus ihmisenä kesti sen ja Isä veti hänen Pyhän Hengen avulla takaisin taivaallisiin. Kristus nousi kuolleista, kuolemalla kuoleman voitti ja haudoissa oleville elämän antoi. Pyhän Hengen elämä meissä antaa iankaikkuusnäkökulmaa ja toivoa kaikissa olosuhteissa. Paitsi silloin kun kokee olevansa kaiken pimeyden ympäröimä. Mutta se ei ole pysyvä olotila. Asema Jeesuksen omana avaa uutta toivoa ja hän antaa toivoa toivottomuuteen.
Entäpä jos Paavali olisi halunnut sulkea kärsimyksen ja heikkouden pois Jeesuksen seuraajien elämästä. Hän olisi silloin varjellut näitä joutumasta juutalaisen uskonnollisen eliitin kanssa kahnauksiin, mikä olisi tarkoittanut Jeesuksen nimen kieltämistä. Jeesuksen nimen kieltämistä olisi ollut myös se ettei myönnä itsellään olevan mitään heikkoutta, johon Jeesuksen apua tarvitsee.
Paavali kuitenkin sanoi Kol1:24 iloitsevansa ’kärsiessäni teidän tähtenne’ ja sen mikä vielä puuttuu Kristuksen kärsimyksistä sen hän täyttää lihassaan Kristuksen ruumiin hyväksi, joka on seurakunta. En tarkoita tällä sitä, että kristinuskossa pitäisi hakeutua tarkoituksellisesti kärsimyksiin. Kuitenkaan kärsimyksiltä ja vaikeuksilta ei voi välttyä. Jos kristitty yrittää paeta elämän haasteita ja hankaluuksia mukavuusalueille, joissa elämä olisi pehmeää ja siloteltua, hän etsisi itselleen osaa, jota Jeesus ei itselleen vaatinut.
TykkääLiked by 2 people
13/08/2016 23:15
Silti en tarkoita että kristityn elämän pitäisi millään lailla olla kärsimyshakuista tai sen ihannointia. Kukaan ei kärsimyksillään kirkasta itseään korkeampaan asemaan. Vaan kun elämässä tuska iskee, sen voi oppia viemään Jeesukselle, joka on kaiken läpikäynyt. Monesti helpommin sanottu kuin tehty, mutta ei mahdotonta.
Uskon kyllä että Pyhän Hengen apu, lohdutus ja eteenpäin vievä voima on tarkoitettu jokaiselle Jumalan lapselle. Hän haluaa antaa meille taivaallisia aarteita. Kuitenkin ylenpalttinen Pyhän Hengen korostaminen voi johtaa hengellisyyteen, jossa PH ei enää kirkasta Kristusta niiltä osin, että kärsimys oli Jeesuksen pelastussuunnitelman välttämätön osa ja jollain lailla se näyttää liittyvän myös Jeesuksen seuraajien elämään. Toki myös Jumalan läsnäolon ihmeellinen turva ja ilo iankaikkisesta pelastuksesta.
No, nyt on tullut yöllä kirjoiteltua. Ohi oman nukkumaanmenoajan:) Toivottavasti kykenin silti jonkinlaista punaista lankaa kyhäämään ajatuksistani.
TykkääLiked by 1 henkilö
14/08/2016 06:52
Ups. Yksi tärkeä asiavirhe tässä parin vastauksen sarjassa, ylemmässä. Sanoin Jeesuksen kärsimyksistä: Jeesus ihmisenä kesti sen. Vaan ei kai ihan näinkään, koska hän koettuaan Isän hylkäämisen, maailman pahuuden painolastin, varmasti murtui sisäisesti. Ja kaikki elämä pakeni hänestä. Joten ei kestänyt.
Siinä mielessä kesti että hän rukoili pahaintekijöilleen armoa. ” He eivät tiedä mitä he tekevät” Loppuun saakka hänen mielensä oli täynnä armoa ja totuutta.
TykkääLiked by 2 people
12/08/2016 13:45
Kiitos Tapio.
Itse uskon että ihmiset eivät vain voi ottaa itselleen parantajan osaa vaikka tulkitsisivat kuinka Raamatun kehotuksia. Jumala parantaa, kenet parantaa, sekä mielen, sielun että ruumiinkin. Ja juuri Jeesuksen karisma ja myötäeläminen/kanssakärsiminen ehkä oli kaikessa hänen toiminnassan se merkittävin ihmisten kannalta.
Kun ihminen saa sydämen kipuunsa apua hän voi ruumiillisestikin paremmin, vaikkakin joskus on pakko elää tämä maallinen aikansa toisin kuin toivoisi ja rukoilisi.
Mitä noihin ontumisiin tulee, niin esim. Miika myös VT.ssa kirjoittaa niistä ja tarkoittanee niillä joko maanpaossa olevia juutalaisia tai sitten niitä jotka ovat pois poikenneet. (Miika4:6-7) Ja, Koko ihana luku, kuinka toivoa täynnä se onkaan. Ei toki ainoastaan sitä, mutta jatkuu 5 luvussa ennustuksella Messiaasta!
Kuinka ihana on näitä lukea tässä ”ontuvien” ja rikkinäisten ihmisten maailmassa. Herra on totisesti Hyvä ja meitä odottaa jokin sellainen aika ja paikka jota emme millään käsitä tässä ruumiissa ja ajassa. Kiitos Jumalalle.
TykkääLiked by 1 henkilö