Monta kertaa olen  ollut tilanteessa, että olisi pitänyt sanoa mutta en uskaltanut. Lähes yhtä monta kertaa olisi pitänyt jättää sanomatta. Sanoja tulee käytettyä melko huolettomasti. Unohdamme että sanat ovat työkaluja ja rakennuspalikoita, joiden varaan rakennetaan elämää. Väärät sanat ovat usein meidän kompastuskiviämme ja ne vievät Ristin piiloon ja näkyville jää vain suljettuja ovia.

Ei siis sattumaa, että Johannes aloittaa evankeliuminsa puhumalla Sanasta kaiken alkuna ja luojana. Sanasta puhutaan kaksiteräisenä miekkana ”Jumalan sana on elävä ja väkevä. Se on terävämpi kuin mikään kaksiteräinen  miekka, se iskee syvään ja viiltää halki sielun ja hengen, nivelet ja luiden ytimet, se paljastaa sisimmät aikeemme ja ajatuksemme. (Hebr.4:12,13)” 

Jeesuksen Pyhä kirja oli vanhat kirjoitukset. Hänen tekonsa ja opetuksensa ovat meille Sanaa, joka synnyttää meissä elämää tai ovat meille tuomioksi. Meidän omien sanojemme käyttö vetää tässä linjaa. Kun tuomitsemme, olemme samalla myös itse tutkittavina. Jeesuksen linja synnin suhteen on kuitenkin tiukka ja sanat ajatuksissamme ovat myös Jumalan tiedossa.

Siksi meidän on mietittävä ja pohdittava tarkkaan omat sanamme, joita käytämme, koska ne paljastavat millaisia ovat meidän motiivimme. Samalla meidän tulee miettiä mitä ovat ne meidän sanomatta jääneet sanamme koska Jumala kuulee nekin. Meidän pitää tutkia mitä sydämessämme liikkuu ja mikä meitä ajaa eteenpäin.

Jos jatkuvasti mielemme suoltaa vain arvostelua ja painii pimeyden harhoja etsien, olemme jo ehkä joutuneet pois kurssilta, joka johtaa Jeesuksen luo.

Jeesus rukoili sitä, että hänen seuraajansa voisivat olla yhtä. Hän tiesi miten vaikeaa ihmisten on ymmärtää toisiaan. Hän tiesi miten synti vääristää sanojan ja kuulijan välistä yhteyttä. Hän tiesi, että sen missä toinen kuulee saavansa kultaomenia hopeamaljassa niin toiselta sanat palaavat tyhjinä. Emme me voi tietää sitä miten Pyhä Henki toimii ja arvioida sen puutetta tai läsnäoloa. Sen tiedän että ilman Pyhän hengen kosketusta ihminen ei voi suullaan Jeesusta tunnustaa Herrakseen.

Liian usein kuulen sanat ”veljeni, kaikella rakkaudella, mutta…” Kuitenkin rakkaus noista sanoista on kaukana ja viestin sisältö on täynnä helvetin tulta ja pimeyttä.

Jos haluamme oikeasti voittaa ihmisiä Jumalalle takaisin, silloin suussamme tulee olla siunaus ja käsissämme rakkaus. Vain se puhuttelee ihmistä joka etsii tietään läpi elämän. Jeesus itse kulki rakkauden teot ja sanat edellään. Pahuudelle hän näytti ovea eikä jäänyt piehtaroimaan sen kanssa.