Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Vanha pieru

Jätä kommentti

Se vanha pieru hävisi Saharan erämaahan, älä hyvä ihminen hae sitä takaisin pilaamaan ilmaa!

Mitä luulet ihmisten sanovan, jos tämän laukaisee saarnassa? Voiko tällaista kieltä käyttää kirkossa tai seurakunnassa? Loukkaako sanavalinta?

Minulle sanat ovat tärkeitä. Pelaan ja leikin niillä. Nautin yllättävistä sanavalinnoista. Niillä voi pysähdyttää ihmiset ajattelemaan asioita uudesta vinkkelistä. Toisaalta ne saattavat ärsyttää, jolloin sanoma ei ehkä mene perille.

Mutta, mutta…jos jokin asia valkenee tälläkin keinolla, niin haittaako se, jos joku loukkaantuu. Hm…mielestäni ei haittaa. Enempi haittaa se, jos sanani eivät liikauta, kosketa tai muuta mitään.

Vanha pieru kuvaa saatanaa. Se on jo hävinnyt sodan ja vienyt hajut mennessään. Mutta silti se ilmaantuu paikalle, kun ihmiset sitä kutsuvat tai antavat sille luvan tulla takaisin ihmisten ilmoille. Ja silloin ilma pilaantuu, lemu alkaa, kuoleman haju alkaa leijua ilmassa. Vanha pieru aina haisee, happi loppuu.

Kristityt ovat Kristuksen tuoksu ja kirkkauden toivo tässä maailmassa! Halleluja, sanon minä. On toivoa raikkaudesta! Älä siis anna tuolle vanhalle pierulle lupaa tulla pilaamaan elämää. Uskovilla on auktoriteetti Jeesuksen nimessä karkottaa se hajuineen kauas autiomaahan. Käytetään sitä auktoriteettia ja annetaan valon ja tuoksun tulvia tähän maailmaan.

Advertisements

Kirjoittaja: H H Hilvo

pastor, who loves to preach and teach and pray, because God is so good

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s