Tänään kaksi 10-vuotiasta poikaa tuli kysymään minulta välitunnilla, että Tapsa, mitä mieltä sinä olet tästä ihmisen luomisesta. Kerroin kantani ja pojat lähtivät ilmeisen tyytyväisinä pois ollen samaa mieltä kanssani, että Jumalan luomiahan tässä ollaan.

Merkittäävää tilanteessa ei ollut minun vastaukseni tai se, että olimme samaa mieltä vaan se, että kaksi täysin erilaisista hengellisistä taustoista tulevaa poikaa ovat löytäneet toisistaan tuen tilanteessa, jossa heidän uskoansa Jumalan työhön oli järkytetty.

Näille kahdelle pojalle oli tärkeäämpää Jumalan pyhyys ja suuruus kuin heidän vanhempiensa ja heidän taustayhteisöjensä erilaiset näkemykset siitä miten uskoa kuuluisi elää todeksi.

Lyhyt kohtaamisemme päättyi hiekaan piirrettyyn ristiin ja siihen, kun totesimme että vielä tätäkin pohdintaa tärkeämpää on se mitä tapahtui ristillä.

Kun katsoin näitä kahta totuuden etsijää, heräsi sisälläni samalla toivo ja huoli tulevista sukupolvista. Miten pitää yllä ja levittää tuota yksinkertaista ja puhdasta lapsen uskoa. Ylivertaista luottamusta siihen, että Jumala on todellakin tämän kaiken takana ja hänellä on homma hanskassa.

Liikuttavinta oli se, että ristin piirtäminen hiekkaan ikäänkuin vahvisti kaiken pojille. Tuossa on asia jossa kannattaa pysyä, Risti ja Jeesus.

Mieleeni palautuu keskustelu ystäväni kanssa, jossa sivusimme tätä samaa asetelmaa, mutta nyt epäilyksen keilassa oli Jeesus. Jumala ja luomistyö oli selvä asia. Miten suhtautua länsimaisena ja rationaalisena ihmisenä Jeesukseen. Oliko hän oikeasti kaikkea sitä mitä Raamattu kertoo.

Paljon kuulen moitittavan Jehovan todistajia ja heidän toimintaansa. Vaikka heidän toimintansa onkin täysin väärään oppiin perustuvaa, niin heidän on kuitenkin loogista ja yhdenmukaista. Heille Jeesus ei ole armahtaja eikä hän ole muuta kuin kuolemattomuuden Jumalalta saanut ihminen. Siksi hämmästelen Luterilaisia, joille Jeesus on jatkuvan epäilyn aihe mutta Jumala on jotenkin todellisempi.

Onko näin, kun Jeesuksen hyväksyy juuri sellaisena kuin Raamattu kertoo, niin joutuu hyväksymään ja kiinnittämään elämänsä häneen kokonaan. Joutuu toteamaan, että ainoa tie iankaikiseen elämään käy Jeesuksen kautta.