Oman Luterilaisen seurakuntani nelivuotisstrategian yhdeksi painopisteeksi asetettiin hyvän puhuminen omasta seurakunnasta ja yhteisöstä. Äkkiseltään tavoite tuntuu itsestään selvältä, yksinkertaiselta, jopa naivilta. Mutta onko se? Sietää nimittäin miettiä hetken, koska viimeksi olet kuullut hyviä asioita puhuttavan uskosta,kirkosta, seurakunnista ja Jeesuksesta samassa lauseessa.
Yhä tavallisemmaksi on käynyt vihapuhe, jolla pyritään pönkittämään omia näkemyksiä, mutta myös vahingoittamaan toista ihmistä. Tällainen puhuja itse kokee omistavansa absoluuttisen totuuden. Absoluuttinen ja ehdoton totuus ei siedä rinnallaan todennäköisyyksiä, arveluita ja epäröintiä. Se näkee väärässä olijat heikkoina ja vaarallisina ja näin ottaa oikeuden itselleen lyödä, rikkoa ja tuhota.
Täällä maailmassa on yksi, jonka ainoa tehtävä on varastaa, tuhota ja tappaa. Saatana ei sumeile käyttää oikeassa olijoita hyväkseen. Raamattua sanomme erehtymättömäksi mutta sen lukijan, ihmisen käsissä sen sisältämä totuus voi vääristyä. Oikeassa oleminen voi johtaa hengelliseen väkivaltaan ilman tasapainottavaa armoa ja rakkautta.
Ainoa erehtymätön on Jumala ja siksi hän laittoi pelastuksemme, ei meidän ymmärryksemme tai oikeassa olemisen varaan tai ylipäätään minkään meistä tulevan varaan, vaan sen varaan, että joka suhteessa tunnustamme heikkoutemme ja syntisyytemme ja uskomme Jeesukseen, siihen että hän on Herramme. Meidän ymmärrettävä sielunvihollinen yrittää iskeä kiilaa jatkuvasti tähän uskoon ja hän haluaa yhteyden poikki, jotta kääntäisimme katseemme pois ristiltä.
Hyvän puhuminen luterilaisesta seurakunnasta ja kirkosta tuntuu olevan haaste kaikille. Aina pitää jotain jättää pois tai moittia jotain osaa, vaikka löytäisikin hyvää sanomista. Jos äänessä on konservatiivi huolten aiheet ovat lähes loppumattomia. Liberaaleilla hampaissa on toisinajattelijat ja vanhakantaiset. Rintamalinjoja riittää, mutta en halua puhua niistä. On hyvä, että on ihmisiä jotka puhuvat oikeasta opista, tutkivat raamattua ja opettavat sitä. Luterilaisuuden vahvuus on kuitenkin aina ollut siinä, että sen syvin olemus on puhe armosta, Armon näkökulma antaa tilaa kohdata toisiamme hyväksyvästi. Voin kyllä kysyä miksi joku ei tahdo olla läheisemmässä suhteessa Jeesukseen tai olla huolissaan Kirkon tilasta mutta se ei estä kaikkien ihmisten palvelemista ja rakastamista. Haluan hakea enemmän yhteyttä oman seurakunnan jäseniin ja toimia yhdessä muiden kirkkojen ja seurakuntien kanssa yhdessä kuin etsiä eroavaisuuksia ja puhua pahaa.
Paikallinen seurakunta on Kristuksen rakkauden ilmenemisen paikka ja siksi paikallisella tasolla kaikkia kristittyjä haastetaan hyvän tekemiseen yhdessä. Vain tällä tavalla voimme näyttää kuka Jeesus on.
Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut – että tekin niin rakastatte toisianne. Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus. -Jeesus-
Blogitaivas 
02/12/2016 11:14
Monenlaista kokeneena, kallis ystäväni Tapsa, nousi tästä tekstistäsi mieleeni Apostolien tekojen 24 luku. Siinä Paavali joutuu vastaamaan hänestä esitettyihin vääriin syytöksiin ja varmasti yhtä suuri kipu sydämessään veljiensä ja kaikkien uskovien puolesta kuin ehkä sinullakin nyt.
On ollut aika jolloin herkästi sanottiin toisin uskovista, lähinnä herätyskristillisistä yhteisöistä, että ovat lahkolaisia. Juuri silloin minä olin saanut suuren avun muutamilta helluntaiherätyksen ihmisiltä, joita en tiennyt olevan olemassakaan. – Ja sitä samaa saan tänään kokea omassa luterilaisessa kirkossani, ajat ovat muuttuneet.
Mutta silloin, vuosikymmeniä sitten, minulle tuli rakkaaksi juuri tuo Apostolientekojen luku ja etenkin sen jae 14. Laitan vanhemman käännöksen mukaan:” Mutta sen minä sinulle tunnustan että sitä tietä vaeltaen, jota he lahkoksi sanovat, niin palvelen isieni Jumalaa, että minä uskon kaiken, mitä on kirjoitettuna laissa ja profeetoissa….
Ja vielä jatkoksi 15 ja 16 —ja pidän sen toivon Jumalaan, että on oleva ylösnousemus, jota nämä itsekin odottavat, sekä vanhurskasten että vääräin.
Sen tähden minä myös ahkeroitsen, että minulla olisi loukkaamaton omatunto Jumalan ja ihmisten edessä”!!
Minusta tämä Paavalin asenne jättää kaikki Jumalan varaan, ja toivon kaikille yhtälailla, armoon ja mahdollisuuteen. Tämä sopii niin hyvin sinuunkin Tapio. Ja sinun asenteisiisi uskovien yhteyden rakentamisessa.
On mahdotonta olla sanomatta että sinulla on Jeesuksen mielenlaatu. Mihinkähän Pyhä Hneki sinua vielä onkaan johdattamassa. ”Ole rohkea ja luja, ja vahva olkoon sinun sydämesi”!
Kiittäen ja siunaten.
TykkääLiked by 1 henkilö
02/12/2016 13:19
Useat ystäväni ovat saaneet ns. ”kotiin paluu terveisiä” ,jossa itseään hurskaina pitämät ihmiset uhkailevat väkivallalla, haukkuvat saatanan lapseksi jne. Vuosien varrella puhe on vain pahentunut ja laajentunut yli koko kristillisen kentän. Lisäksi olen vuosien varrella seurannut läheltä oman herätysliikkeeni muuttumista ja suorastaan hajoamista naispappeus kysymyksen takia. Oma tieni on vienyt avaremmille vesille, mutta taustaltani olen yhä vahvasti evankelinen.
Lisäksi politiikkaa on alettu sotkea yhä enemmän uskoon. Kun ihmiset riitelevät asioista heidä kiinnostuksensa kääntyy pois oman yhteisön todellisista tarpeista. En ymmärrä kristillisyyttä jossa keskitytään vikojen etsimiseen toisista.
Ihmiset tuskin ovat muuttuneet vuosikymmenten varrella. Muistan lapsuudesta kohun Niilo Ylivainiosta joka asui viimeisiä vuosiaan ala-asteen opettajamme vinttillä. Niiloa haukuttiin ja parjattiin eikä ymmärretty että kotimaisemissa oli tilanne aivan toinen kun muualla, meillä kaikki osallistuivat seurakunnan ja Sleyn osaston toimintaan ja vastaavaa ei välttämättä muualla Suomessa ollut.
TykkääTykkää
02/12/2016 17:05
Niilosta ei ole pahaa sanottavaa, fyysisesti sairas mies jolla oli näky ja vahva kutsu! Evankelista joka tahtoi ja teki hyvää itseään säästämättä. En häntä tietenkään henk.kohtaisesti tuntenut mutta kokouksissaan kävin.
Siihen aikaan oli Jumalan antama herätys ja paljon, tavallisten ihmisten lisäksi, tuli ns. julkkiksia ja merkittäviäkin henkilöitä uskoon, – ja ovat sitä vielä tänäkin päivänä! Mainitsen vain, Hurstin pojat ja Anne pohtamon, joka on evankelistana SRO.lla.
Tuskin kukaan, joka lähtee julkisesti Jeesusta seuraamaan säästyy ihmisten pikkumaisuuksilta, valheilta ja kiusaamisilta. Erona on nyt vaan se että loan heitto on helpompaa kun sen voi tehdä näillä koneilla netissä yms. ja tuntemattomana. Tosin näistä tavoista oikeastaan paljoa tiedä koska en ole FB:ssa enkä missään muussakaan julkisuudessa, jos tätä ”taivasta” ei oteta lukuun.
Varmasti sinun kaltaisillesi ihmisille Tapio, on raskasta katsoa ja kuunnella kun rakkaita ystäviä, veljiä ja ehkä sisariakin yli seurakuntarajojen herjataan.
Maailmassa meillä on ahdistus, on Jeesuksen oma sanoma kuitenkin. Olen tuota itsekin kokenut. Toivoa tuo ainoastaan että se on kerran muuttuva iloksi ja kiitokseksi.
Rukoilemme tyttäreni kanssa toistuvasti kaikkien vainottujen ja kiusattujen puolesta. Kun muuta ei voi. Uskon ja tiedän että sitä vahvempi on kiusatuilla Jeesuksen läsnäolo mitä kovempi on vastustus.
Kirjoitat todella tärkeistä asioista!
Jumala meitä armahtakoon, mutta julista sinä totuutta ja rakkautta, julista Jeesusta niin että sydämet särkyvät. Pidä huolta itsestäsi, seurakunnastasi ja perheestäsi silti!
TykkääLiked by 1 henkilö
05/12/2016 19:54
Niiin hengellinen koti saa aikaan hyvää ja on valona tässä yhä pimenevässä ajassa tuoden valoa ja lohtua ja jokirkon rakennus puhuu meille voimakasta kieltä ja tuo pyhyyden koskettamaan ja vaikuttamaan ja vielä enämmän vaikuttaa kun käymme kuulemaan Jumalan sanaa ja armon henki saa vaikuttaa ja toda taivaan melle sydämmeemme ilona ja rauhana ja voittona Jeesuksen veren tähden ja kun oikein elämän veden virrat virtaa meihin niin elämä kukoistaa ja haluamme tuoda taivaan ympärilleme lä himaisen siunaukseksi ja näin voitto on varmaa ja kaikki paha häviää myös huuliltamme ,kiitos ja siunausta keijo södertälje
TykkääLiked by 2 people