Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Itsetunto seimen äärellä

13 kommenttia

Siinäkö sinä nyt makaat, kapaloissa, Jumalan Poika. Minä katselen sinua varjoissa, härkien selän takaa. En tohdi tulla lähemmäksi, olenhan paimenista se pienin, mitättömin. Muut ovat kokeneita ja vahvoja ammatti- ihmisiä. Minä tuskin erotan lammasta vuohesta.

Maria näkee minut, varjoissa olevan miehen, joka hämmentyneenä seuraa tapahtumaa ikään kuin se olisi pelkkää satua. Mutta se ei ole satua. Varjotkin ovat käsinkosketeltavaa todellisuutta, niin kuin se arvottomuuden tunnekin, joka pitää minut syrjässä. Maria näkee minut ja tunteeni, katsoo minua ja hänen silmänsä puhuvat: tule lähemmäs, tule kosketa lasta, tunne pikkuisen tuoksu!

Miten Maria näki juuri minut? Ja vaikka näkikin, niin miksi hänen silmänsä jopa puhuivat minulle? Miksi niiden silmien katse oli niin voimakas ja kutsuva?

En voinut vastustaa, vaan hiivin hiljaa seimen äärelle. Kosketin lapsen pieniä sormia, suutelin pehmeää poskea. Lapsi avasi silmänsä ja katsoi suoraan minun silmiini. Se ei ollut vain tyhjä katse. Taivas katsoi hänen silmiensä läpi. Ja niin kuin Marian silmät puhuivat, niin puhuivat seimessä makaavan silmät: olet Jumalalle rakas ja arvokas, se riittää!

Nämä sanat olivat väkevä siemen, joka alkoi kasvaa ensin orasta, sitten hyvää viljaa. Vuosien päästä istuin vuorenrinteellä. Siellä sama lapsi, nyt jo aikuinen mies puhui. Olin kaukana, puitten varjoissa. Tuskin kuulin, mitä hän sanoi, mutta tunsin hänen katseensa, joka julisti samaa viestiä, kuin aikoinaan Beetlehemin tallissa: olet Jumalalle rakas ja arvokas, se riittää!

Sanan siemen sydämessäni kasvoi. Se kasvoi voimakasta evästä minun elämääni. Kului taas vuosia ja löysin itseni ihmeellisen puun, ristin varjosta. En nähnyt ristillä riippuvaa, mutta kuulin äänen, joka huusi: se on täytetty! Tunsin äänen, tunsin tutun tunteen. Näin seimenlapsen viattomat silmät, puhtaan pehmeät posket, joita sain suudella. Näin vuorisaarnan miehen. Nyt ristin varjossa kuulin vain hänen tuskan täyteisen ja silti ikuista voittovoimaa täynnä olevan äänensä. En tohtinut mennä lähemmäs, mutta tiesin sydämessäni, että olen Jumalalle rakas ja arvokas, se riittää elämän evääksi. Kaikki on täytetty, minut on sovitettu, mitättömyyteni on viety ristille.

Olen paimen, jonka itsetuntoa on kasvatettu Jumalatuntoon. Seimen lapsi,vuorisaarnan opettaja, ristin mies alkoi eheyttämisen. Saan kasvaa Jumalalle rakkaana ja arvokkaana, jonka puolesta Jumalan Poika kulki tien seimeltä Golgatalle, haudasta Taivaaseen…ja mikä ihmeellistä, myös minun sydämeeni Pyhässä Hengessä.

Kuljetaan yhdessä tätä kasvun matkaa Jumalalle rakkaina ja arvokkaina toisiamme tukien.

Hyvää joulua ja uuden elämän vuosia!

Advertisements

Kirjoittaja: H H Hilvo

pastor, who loves to preach and teach and pray, because God is so good

13 thoughts on “Itsetunto seimen äärellä

  1. Kiitos kauniista joulutekstistä. Stä oli mukava lukea kun vetäydyin marketin hälystä kahvilaan hiljentymään.

    Liked by 1 henkilö

  2. Kiitos, Risto, jouluiloa!

    Tykkää

  3. Sanot paljon sanomatta mitään. Ei Jeesus tullut meitä eheyttämään, vaan pelastamaan. Samaa sanan pyörittelyä vuodesta toiseen.

    Tykkää

  4. Samaahan se on ollut jo parituhatta vuotta. Se on vähän millaisilla laseilla näitä lukee. Jeesus pelastaa ja myös antaa voimaa elämään. Sitä voimaa kutsutaan siunaukseksi. Minusta tässä sanotaan paljon mutta ilman että haastettaisiin kiivailemaan. Voima ei ole siis siinä että oikean opin kipinät lentäisivät vaan, että lohdun ja rakkauden ääni kuuluisi. Hengellisissä teksteissä on se hienous että aina löytyy joku joka tarvitsee tiettyä sanomaa. Jos ei kolahda sen voi päästää ohi. Jos et pidä kirjoittajasta silloin kannattaa ohittaa eikä aiheuttaa omalle sielulle vammaa vähättelemällä.

    Liked by 2 people

  5. Ei ole uusi asia olla erimieltä, niin olivat usein opetuslapsetkin. Ihmiset, todellakin, ovat yksilöitä ja kukin julistaa, tai vastaanottaa sen, minkä omalle kohdalleen rehellisesti voi.
    On niin kuin Tapio kirjoittaa. – Tarkoitus olisi kuitenkin ennen kaikkea olla toinen toisillemme lohduksi ja osoittaa rakkautta. Ellei rakkautta, niin ainakin laupeutta silloin, kun itse on toisenlainen, esim. ajattelee ja tässä tapauksessa, kirjoittaa omalla tyylillään.
    Jumala on Suuri. Hän on Rakkaus, sama meitä kaikkia kohtaan, erottelematta.

    – Ja kuinkas se Paavali sanoikaan niistä, jotka toisten opetuslasten mielestä julistivat toisin kuin Paavali? Eikö jotenkin niin, että kunhan vain Kristusta julistetaan, ja totesi vaikka vaikuttimena olisikin vaikkapa kateus tai oman itsen korostaminen jne. Nyt juuri en ehtinyt sitä kohtaa Raamatusta hakea sanatarkasti, mutta tiedämme kaikki, jotka Raamattua luemme, tuokin kohdan.
    Jos ja kun ei ole kyse sellaisista harhaopeista joista Raamattu sanoo että meidän tulisi lähimmäistä varottaa, hänen sielunsa pelastumiseksi. Ja tässäkin siis rakkaus vaikuttimena.

    Tämä näin ihan yleisesti meille kaikille ja Tapiota ”kompatakseni” tuossa hänen kommentissaan. Tapio on mies paikallaan ja tekee paljon hyvää työtä, itseään säästämättä, Jumalan kansan hyväksi, oikealla asenteella ja viisaan rakentavasti. Rakkaudella.
    Jumalan armon alla, me kaikki.
    Siunaten!

    Tykkää

  6. Lähdetään nyt ihan ensiksi siitä, että koko juttu on satua. Miksi evankeliumista on vaikea kirjoittaa? Miksi ei anneta ihmisille sitä mitä Jeesus käski antaa? Miksi synnistä ei sanaakaan?

    Te voitte toisianne taputella selkään niin paljon kuin huvittaa, mutta jos haluatte olla Sanan julistajia, niin joku roti pitää olla.

    Tykkää

    • Markku. Tämä on Tapion blogi mutta kun mekin, sinä ja minä, olemme joskus olleet joistain asioista samaa mieltä ajattelin ystävällisesti vastata sinulle, koska otin jo kantaa.
      Onhan sinulla, niin kuin meillä kaikilla oikeus mielipiteeseesi, ja niinkuin Tapio sanoi, riippuu katsantokannasta mikä se kullakin on. Ei juuri näin sanoen, mutta kuitenkin.

      Aika moni tällainen blogeja sisältävä ”foorumi” on hajonnut sisäisiin ristiriitoihin tai ainakin erimielisyyksiin, joitakin pidetään tekohengityksellä toiminnassa. Me täällä emme taputtele toisiamme selkään, mutta emme ehdoin tahdoin tuo tänne myöskään ristiriitoja.

      Minun uskoni mukaan tahdomme rakentaa Jumalan seurakuntaa, kukin niillä lahjoilla joita kullakin on. Jokainen meistä varmaan haluaa hoitaa sitä leiviskää jonka uskoo saaneensa, olla kuuliainen omalle kutsumukselleen. Tässä maailmassa on niin paljon pahaa ja kaikenlaista väkivaltaa että ei ole väärin antaa tilaa erilaisille näkemyksille.
      Sinäkin Markku saat pitää mielipiteesi, on siinäkin pointtinsa.
      Toivotan elämääsi Jumalan rauhaa ja siunausta.
      Voi hyvin.

      Tykkää

  7. Tämä on Heikki Hilvon blogi.

    Tykkää

    • Markku. Niin on Heikin blogi. Joskus sattuu vahinkojakin, ainakin minulle, mutta Tapio on täällä se joka tätä ylläpitää ja tästä siinä mielessä vastaa.
      Voi olla että olen väärässä, mutta oletan että ne jotka näitä blogeja lukevat, ovat pääasiassa tunnustavia kristittyjä, jotka kyllä ymmärtävät sekä synnin että armon.
      Lukuunottamatta Heikkiä, me kaikki muut lienemme maallikkoja jotka vain kirjoitamme sydämemme kyllyydestä. Emme opeta.
      Oletan myös että kaikki meistä tuntevat myös Pietarin ensimmäisen kirjeen sanoman.
      Edelleenkin ystävällisesti hyvää toivottaen!

      Tykkää

  8. Tapio Laakso, kehoitat olemaan hiljaa ja välttämään tai ohittamaan kirjoitukset tai henkilöt joiden kanssa eri mieltä. Niinkö? Sekö on kristillinen teko lähimmäisiä kohtaan? Olen ymmärtäny että elävä seurakunta on samanlainen kuin elävä usko. Se kyselee ja kyseenalaistaa. Kuollut usko sen sijaan on vaan. Kuolleessa uskossa ei ole mitään kyselemistä, tiedetään jo kaikki. Kyselijätkin vaiennetaan ja tärkeintä on keskenäinen sopu ohi Kristuksen opin. On vain samanmielisten joukko, joka lillii omassa hurskaudessaan ja hyväksyy joukkoonsa ketä vaan…harhaopettajatkin, kunhan keskenäinen sopu säilyy.

    Tykkää

  9. Voihan sen noinkin tulkita. Anteeksi se että koit sen vaientamisena, se ei ollut tarkoitus. Haluan kuitenkin muistuttaa, että tämä on blogi. Kirjoittaja saa ja voi kirjoittaa ulos omia tuntemuksiaan hengellisyydestä ilman että kyse olisi opetus tai oppillinen teksti. Minä taputtelen surutta selkään hyvää kirjoittajaa joka osaa tehdä hyvää proosaa joka osuu minun makuuni. En lue sellaista josta en pidä. Niin yksinkertaista se on.

    Liked by 1 henkilö

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s