Eilen illalla tulin lähteneeksi paikkaan johon en olisi lähtenyt jos olisin tiennyt kuinka vaikea se liikunnallisesti oli. Mutta tytär oli saanut kutsun erään ystävänsä pienimuotoiseen ensikonserttiin ja pyysi minut mukaan. Olin kuullut paljon tästä ystävästä ja hänen ystäväpiiristään. Tiesin tapaavani taustoiltaan vaikeissa olosuhteissa eläneitä ja eläviä ihmisiä.

Alkuun oli pieni esittelykierros jossa kukin sanoi nimensä ja mainitsi lyhyesti missä suhteessa oli illan solistiin. Ei sen enempää ja esitys alkoi. Kaunis aikuinen nainen alkoi laulaa, ensin hyvin jännittyneenä mutta vähitellen laulu laululta rentoutuen. Kun tiesin taustat olin hämmästynyt että laulut olivat parhaasta päästä hengellisiä joululauluja, näitä kaikkien tuntemia joissa lauletaan Jeesus lapsesta. Mitä pidemmälle ilta kului sen ihmeellisemmäksi ilmapiiri muuttui. Me olimme sekalainen ja rikkinäinen seurakunta, toisiimme ahtautuneina, pienehkössä tilassa.

Ennen kuin ohjelmassa tuli tauko olimme kaikki yhdessä laulaneet ”Maa on niin kaunis”. Olin katsellut seinällä olevaa maalausta. Siinä oli taivas meri ja maa. Loistavasti maalattuna. Kun lauloimme tuota laulua tunsin Pyhän. Siinä taulun alla oli joitain instrumentteja ja sen edessä minä henkeni silmin näin Lempeän Jeesuksen! Vasemmalla puolellaan istuivat lähimmät laulajan ystävät ja säestäjä, laulajan kanssa, oli Jeesuksen oikealla puolella. Minä Tunsin Pyhän! Tytär vierelläni kyynelehti.

Koin väkevästi olevani ”omieni parissa” vaikka tiesin ettei heistä kukaan ollut niin sanotusti uskossa. Melkeinpä päin vastoin, mukana oli myös eräs toinen pyörätuolilainen joka näki enkeleitä, oli siis näitä enkeli ihmisiä. Tiesin että näissä piireissä harrastettiin jotain sellaista mikä ei ollut tervettä Jumalan Sanan mukaista hengellisyyttä…ja siitä huolimatta! Jeesus!

Kun tauko tuli, sanoin ”me nyt teemme tästä lähtöä, mutta en voi olla sanomatta, vaikka nyt on laulettukin paljon Jeesus lapsesta, niin minä näen tuossa taulussa Jeesuksen miehenä. Jeesushan vietti paljon aikaa rannoilla, kulkien opetuslapsiensa ja kansan kanssa läsnä ollen.” Tuli täysi hiljaisuus.

Minua jäi syvästi puhuttelemaan illan hämmästyttävä ilmapiiri! Minä syvästi liikuttuneena ajattelin kuin ihmeellinen Jeesus onkaan, kuinka valtava hänen armonsa ja rakkautensa kaikkia ja kaikenlaisia ihmisiä kohtaan! Hän ei erottele, ei katso ketään ylen vaan rakastaa rakastamistaan! Tulee sinnekin, mihin ei kukaan muu, tulee uskollisena ja lämpöisenä, lempeänä ja täynnä ylimaallista rakkautta. Runouden ystävänä ajattelen kaikkia niitä pieniä kauniita legendoja joita Jeesuksesta on aikojen saatossa kirjoiteltu. Ne ovat satuja kyllä, mutta ihania. Tuo kokemukseni ei ollut satua. Se oli totta, Jeesus oli ja on totta!

” Jos ei joulua olisi, olisiko laulua enkelten, iloa pienten sydänten?
Olisiko ihmisten tahtoa hyvää, mielen rauhaa, hiljaista syvää?
Olisiko Valoa keskellä syksyn synkeän, mikä poistaisi mielestä kaiken ikävän?
Olisiko syntymäjuhlaa Vapahtajan, armoa suuren Jumalan?”

”Älköön viisas kerskuko viisaudellaan, älköön väkevä voimillaan, älköön rikas rikkaudellaan. – Joka haluaa kerskua, kerskukoon sillä että tuntee minut ja tietää mitä minä tahdon. Sillä Minä Olen Herra. Minun tekoni maan päällä ovat uskollisuuden, oikeuden mukaisuuden ja vanhurskauden tekoja. Niitä minä tahdon myös teiltä sanoo Herra!” Jer.9:22-23

”Mutta Iisain kannosta puhkeaa virpi, ja vesa versoo hänen juuristansa. Ja hänen päällänsä lepää Herran Henki, viisauden ja ymmärryksen henki, neuvon ja voiman henki. Tiedon ja Herran pelon henki. Hän halajaa Herran pelkoa ei hän tuomitse silmän näöltä eikä jaa oikeutta korvan kuulolta, vaan tuomitsee vaivaiset vanhurskaasti ja jakaa oikeutta maan nöyrille…..Vanhurskaus on hänen kupeittensa vyö ja totuus hänen lanteittensa vaate.” Jesaja 11:1-5…

Niin paljon Jumala rakasti maailmaa että antoi ainoan Poikansa, Jeesuksen, ettei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen vaan saisi iankaikkisen elämän! Tämä on totisesti totta!
Kiitos Jumalalle.