Myrskytuuli pyörittää mäntyjä kuin karusellia, puut näyttävät suuruudestaankin huolimatta avuttomilta myrskyn kourissa. Tuuli heittää lunta sakeana vaakatasossa. Punakanukka pensaassani värjöttelee  yksinäinen talitiainen, on ihme että se siinä pysyy. Siipirikko harakkanikin ilmestyy lapsuutensa pensaaseen etsien suojaa ja jotain ruokaa. Portin päällä kyyhöttää mustarastas. – Luomakunta huokaa.

Olen sisimmältäni emoluonne ja tahtoisin ottaa tuon kaiken näkemäni haltuuni, syliini, voidakseni antaa turvaa ja lohtua, sanoa myrskylle:” Vaikene, ole hiljaa”!

Mieleeni nousee kertomus siitä myrskystä jonka Jeesus taltutti, eräs hengellinen laulu, yksi runo ja useampikin psalmi.

Mitä itseeni tässä elämäntilanteessa tulee, tunnen olevani vaiheessa jossa olen täysin tuntemattoman edessä, jossa omat voimani eivät enää millään tasolla riitä ja se on inhimillisesti pelottavaa. Jos vertaisin tilannettani Markuksen evankeliumin 4 luvun jakeisiin 35-41, kuvaisin sen seuraavasti. Olen pimeässä, myrsky on riistänyt airot käsistäni, en näe yhtään eteeni, en tiedä mihin päädyn. En voi enkä osaa tehdä mitään auttaakseni itseäni eikä ole ketään kanssani purressa jota myrsky riepottaa ja vie kohti tuntematonta.

Viikko sitten, avatessani Raamattuni katseeni osui psalmiin 102. se osui sydämeeni. Sen kieli on rikas ja vaikuttava. Vanhemmassa käännöksessä sen otsikko on ”Rukous hävityn Siionin puolesta/ Katumuspsalmi. Uudemmassa vähän toivorikkaampi ”Kärsivän ahdistus ja toivo”. Raamattu Kansalle otsikossa on ”Herra rakentaa Siionin” eli kaikkein lohdullisin. Erityisesti minua kosketti tämän viimeisimmän Raamatun jae 5 tästä psalmista. ”Sydämeni on kuin tallattu ja kuivunut ruoho, sillä minä olen unohtanut syödä leipääni.”!

Syödä Leipääni! Siitäkö kysymys?

Jumalan Sana on se leipä, joka antaa elämän ja toivon, olosuhteista ja pimeän pelosta huolimatta. Tähän maailmaan kuitenkin kuuluvat varjot ja vastukset, ainakin minulla. Onko se uskon heikkoutta, vai ravinnon puutetta, kun on niitäkin uskon veljiä ja ehkä sisariakin, joilla kuuluu olevan ainaiset juhlat. Toki tunnen sellaisen ajan myös omallakin kohdallani menneisyydessä, joten voin vain siunata niitä joilla on nyt sellainen aika.

Ps 102:” Herra, kuule rukoukseni, tulkoon huutoni eteesi. Älä kätke minulta kasvojasi, kun minulla on ahdistus. Kallista korvasi minun puoleeni. Kiiruhda vastaamaan minulle, kun huudan sinua avuksi….Olen kuin pelikaani autiomaassa, minusta on tullut raunioiden huuhkaja. Minä makaan valveilla, olen yksinäinen lintu katolla… Minä syön tuhkaa kuin leipää ja sekoitan juomani kyynelillä….Päiväni ovat kuin pitenevä varjo,  ja minä kuivun kuin ruoho”…

Psalmi 102-kaan ei pääty sekään, noihin edellä kirjoitettuihin tunnelmiin, niin kuin ei käynyt myrskyssä opetuslapsillekaan, vaan lopussa kiitos seisoo!

Jae 13:” Mutta Sinä, Herra, pysyt ikuisesti, sinun muistosi pysyy polvesta polveen…17-21 – Kun Herra, rakentaa Siionin, ja ilmestyy kunniassaan. Hän kääntyy niiden rukousten puoleen, jotka ovat menettäneet kaikkensa, eikä halveksi heidän rukoustaan. Tämä kirjoitettakoon tulevalle sukupolvelle, ja kansa, joka vastaisuudessa luodaan, on ylistävä Herraa. Herra katseli pyhästä korkeudestaan, Hän Katsoi Taivaasta Maahan Kuullakseen Vankien Huokaukset, Vapauttaakseen kuoleman lapset.!”

” Turvissa taivaan suojaavain siipein, runsahin rauha osamme on. Vaikkakin vaihtuu, haihtuvat hetket, lepo on lapsen loppumaton.
Varjossa viisaan Varjelijamme kaukana kulkee myrskyjen tie. Jeesus on aina Auttajanamme, Voittaja Varma, voittohon vie.
Armonsa kautta keskellä kuolon, Elämän Herra elämän suo. Vie meidät varmaan kotihin kerran, toivottuun turvaan Jumalan luo.
Suloisten siipein suojassa saamme viipyä vielä hetkisen vaan, hiljaisna aivan kuunnella kuinka Herramme kuiskaa rakkauttaan”!

Joka korkeimman suojassa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa yöpyy, se sanoo:” Herra on minun turvani ja linnani, Hän on minun Jumalani, johon minä turvaan”. Sillä Hän päästää sinut linnustajan paulasta, turmiollisesta rutosta. Sulillansa Hän sinua suojaa, ja sinä saat turvan Hänen siipiensä alla; Hänen uskollisuutensa on kilpi ja suojus”! –

Näihin lupauksiin uskoen, toivoen ja luottaen Jumalan avulla:
Herra, siunaa ja varjele meitä. Kirkasta kasvosi meille ja ole meille armollinen. Käännä kasvosi meidän puoleemme ja anna meille rauha.
Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.

Markus 4:35-41 Psalmit 102, 139 ja 91 yhteiseksi evääksi matkallemme!