Huomenna alkaa Alfakurssi, valmistelut jäivät taas viime tippaan, tulijoista ei ole tietoa vain yksi on ilmoittautunut. Laulut on valitsematta ja lapsenvahtikin on hakusassa. Jänskättää mitä tästä tulee. Heitän asian Jumalan ja toisen vetäjän varaan ja katson youtubesta Verkoston messun.
Matikaisen Mikko saarnaa ja ajatus vaeltaa Mikon sanojen mukana evankeliumiin ja sen salaisuuteen. Mikon saarnassa esittämä kysymys pysäyttää, olemmeko niin salaisia Jeesuksen agentteja, että evankeliumi jää omaksi salaisuudeksemme. Maailmassa ihmiset etsivät sisältöä elämäänsä, turvaa ja suuntaa. Näemmekö me heitä lainkaan? Miltä Jeesus, joka asuu sisällämme näyttää ihmisistä. Onko edessä suljettu panssariovi vai avoin portti, joka houkuttaa kulkemaan läpi? Minun on pakko myöntää, että oveni on usein paksuinta terästä. Uskallan avata sen vain tutussa porukassa. En osaa avata sitä silloin kun pitäsi, kun olisi mahdollisuus kertoa Jeesuksesta. Ystävyys on mahdollisuus Jeesukselle, mutta me pelkäämme tungettelevamme.
Jumala on rakkauden ja lohdutuksen Jumala. Tuhlaajapojan Isä ei pelännyt nolatuksi tulemista, mutta minä pelkään. Joudun kysymään itseltäni, -Kummalla meistä on enemmän menetettävää, Taivaallisella Isällä vai minulla. Mitä menetän jos mokaan puhuessani Jeesuksesta. Jumala uhrasi oman poikansa ja minä piilotan sen ihmisiltä oman pelkoni tähden. Mihin olen kadottanut luottamukseni Jumalaan?
Mikko haastaa hurvittelemaan Jeesuksen kanssa. Ottamaan riskejä ja menemään ihmisten luo kertomaan kuinka Jeesus on hyvä! Puhumaan rakkauden ja lohdutuksen sanoja. Siunaamaan ja rukoilemaan.
Jos vain saisi sanottua siinä kassajonossa olevalle tutulle, -Hei mites sulla menee, saanko rukoilla sun puolesta…
Blogitaivas 
19/02/2017 18:58
Ristiltä oppi
elon elävä kasvu
iloon Herrassa
pelastu tulen läpi
älä pelkää armoa
TykkääLiked by 1 henkilö
20/02/2017 08:16
Kuvassa näyttäisi olevan umpihanki, tie jonka lumi on pyryttänyt umpeen eikä siiitä ole kukaan vähään aikaan kulkenut. Joskus voi elämässäkin olla tilanteita, ja onkin jolloin kulku estyy, vaikka tahtoakin olisi. Kuvaavaa kuva, ainakin oman tulkintani mukaan 😉 ? Laittamaasi linkkiä en vielä ehtinyt avaamaan.
Kevättä odotellen ja vapaata kulkua 🙂 .
TykkääTykkää
20/02/2017 09:47
Kuva on Vuokatista, Olin hiihtolenkillä lauantaina, kun lumimyrsky iski ja lunta tuli aivan tolkuton määrä muutamassa minuutissa. Hiihtolenkki muuttui nautiskelusta puurtamiseksi.
TykkääLiked by 1 henkilö
20/02/2017 10:44
Elämää vaan tuokin. Oletko talvi- eli hiihtolomalla koulusta? Jos, niin nauti ja lepää! Luonto on kyllä paras sielunhoitopaikka mitä voi olla 🙂 !
TykkääTykkää
20/02/2017 11:53
Meillä pohjoisen kouluväellä on talvilomaan on vielä kaks viikkoa. Eli härkäviikot jatkuu. Maaliskuu on hyvä olla lomalla, kun valo lisääntyy ja pohjoisessa riittää vielä lunta. Viikonloppuna kävin Sotkamossa tervehtimässä Ukkia ja Mummoa, vaimon vanhempia. Vähä touhuilin apuna ja ennenkaikkea pääsin avantoon ja rantasaunaan.
TykkääLiked by 1 henkilö
20/02/2017 18:30
Joo meidät on kutsuttu elämään ja olemaan Jumalan kunniaksi ja kiitokseksi ja olla uskollinen todistaja ja myös ristin kantaja ja kasvaa pelastukseen joka päivä ja valvoa ja rukoilla ja jos mahdollista voittaa monta sielua Herralle kiitos Herralle jännittävästä elämän tiestä ja saada palkka ja kruunu siellä perillä ,kiitos ja siunausta,keijo södertälje
TykkääLiked by 1 henkilö