Sain viestin. Muutama vuosi sitten kuolleen veljeni, ja noin pari vuotta sitten veljeni ensimmäisen, myöskin kuolleen vaimonsa lapset, sekä Ruotsissa että täällä, ovat jälleen menettäneet yhden läheisensä, äitinsä äidin. Nämä aikuiset lapset ovat eläneet harvinaisen vaikean lapsuuden ja elämän yleensäkin joten, jos kuolemaan voi tottua ovat senkin jo monesti kokeneet. Heidän elämässään on paljon muutakin tragediaa ollut kyllin.

Mietin voinko tämmöisestä aiheesta kirjoittaa kun osa ”taivaallisista” on juuri ollut uuden viinin  äärellä ja rakentuneet, tulleet autuaiksi eli onnellisiksi. Mutta tämänpuoleista ei voi paeta autuaanakaan. Emme mekään tyttäreni kanssa ole, viimeaikoinakaan, helpolla päässeet.

Kysyn, voiko elämä helppoa ollakaan?
Mutta verrattuna siihen että meillä on iankaikkisuustoivo, usko ja luottamus Hyvään ja Kaikkivaltiaaseen Jumalaan ja koko kolminaisuuteen, olemme aivan toisessa asemassa kuin ne joilla ei tätä uskoa ja toivoa ole. Sydän on kipeänä ja silmät vettä täynnä kun näitä, minulle rakkaita, kärsiviä ajattelen. Kyllä he tietävät että uskomme, mutta tuntuu etteivät ymmärrä, emme voi muuta kuin rukoilla.

Minut pysäytti myös Jumalan Sana. 2Kor.1;5 ” Sillä samoin kuin Kristuksen kärsimykset runsaina tulevat meidän osaksemme myöskin lohdutus runsaana Kristuksen kautta!” (VK)

Niin! Meillä on tämä armo. Kuinka hienosti Paavali tästä kirjoittaakaan. Sitä enemmän sydäntä, tosin, kirveltää niiden puolesta joilla ei tätä lohdutusta ole. Miten heitä lohduttaa?

Ihanasti Paavali toivottaa kirjeensä alussa Jumalan, isämme ja Jeesuksen Kristuksen, armoa ja rauhaa Jumalan seurakunnalle ja kaikille pyhille. Meillekin, ja saamme sen uskoa. Silloinkin kun tuntuu ettemme mitään voi. Seuraavaksi Paavali ylistää Jumalaa, lohdutuksen Jumalaa! Ja kirjoittaa:” Hän rohkaisee meitä kaikissa ahdingoissamme, niin että me häneltä saamamme lohdutuksen voimalla jaksamme lohduttaa muita ahdingossa olevia”!  Uskon ja toivon että tämä kohdallamme tapahtuu Jumalan armosta.

Sitten tulee tuo ihana 5 jae.

Ja kuitenkin, kaikella ON tarkoituksensa. Paavalikin kertoo kuinka suuressa ahdistuksessa hän ja ystävänsä, uskon veljet, olivat. Ja totta on, ainakin minunkin kelvottoman kohdalla, ellen kohtaisi vaikeuksia ja sellaisia ahdistuksen aikoja elämässäni ja läheisteni elämässä, kuin on, en niin hartaasti tarvitsisi Jumalan apua ja läsnäoloa. Sellainen on ihmisluonto. Olen onnellinen siitä vähästä mitä olen oppinut, en kärsimyksistä, vaan Jumalasta!

Hän ei jätä yksin, Hän ei hylkää, Hän tulee luokse, Hän lohduttaa ja rohkaisee.
Kirjoitan tämän, vedoten Paavaliin, jae 6 ” Jos me olemme ahdingossa, se koituu teille lohdutukseksi ja pelastukseksi. Jos saamme lohdutusta, myös te rohkaistutte kestämään samoja lärsimyksiä, joita me saamme kokea. Me luotamme lujasti siihen, että te kestätte. Tiedämmehän, että niin kuin te saatte osanne kärsimyksistä, saatte myös lohdutusta osaksenne.”!

Kuinka ihana on Jumalan iankaikkinen Sana. ” Sillä Jumalan Poika, Kristus Jeesus,( jota me, minä, ja Silvanus ja Timoteus, olemme teidän keskellänne saarnanneet,) ei tullut ollakseen on ja ei, vaan hänessä tuli ON. Sillä niin monta kuin on Jumalan lupausta on, kaikki ne ovat hänessä ON, sen tähden tulee hänen kauttaan myös niiden Aamen Jumalalle kunniaksi meidän kauttamme.(vk.) 21 (uk) Mutta Jumala itse vahvistaa meitä ja teitä uskossamme Kristukseen Voideltuun, ja on myös antanut meille voitelunsa, hän on pannut meihin sinettinsä ja antanut meidän sydämiimme vakuudeksi Hengen.!”
Siunattu Pyhä Henki, lohduttaja ja opettaja!

”Ottaos Herra mun käteni heikot. Suo niiden palvella Sua. Vie viinitarhaasi työhön ja siellä kasvata armossa mua.
Ottaos myös minu huuleni Herra, Kaikille kertoa suo: Vain sinun ristisi juurella virtaa Rauha ja autuuden vuo.
Syömmeni, kaikkeni, myös ota vastaan Kallehin armahtajain. Tahtosi tietä mua johdata täällä korvessa kulkiessain.
Sinua vain palvelen ain. Onnen ja vapauden mä luonasi sain!

” Herra on Henki ja missä Herran Henki on, siellä on vapaus.! ”
Kaikkivaltias ja armollinen Jumala siunatkoon ja lohduttakoon kaikkia murheellisia ja auttakoon meitä auttamaan ja vierellä kulkemaan. Aamen.