Englannin vanha kuningatar, Elisabeth, joutui eräästä perheensä vuodesta toteamaan että se oli ollut kauhea. Sellaista voi tapahtua. Voi joutua toteamaan jostain ajasta/joistain ajoista että on ollut, jos ei kauheaa, niin ainakin vaikeaa. Kauheinta on jos, ja kun, uskovana ei enää käsitä miksi kaikki paha kasaantuu yhdellä kertaa Elämää rajoittamaan.? Näissä vaiheissa tulee sekä lohtu että kiusaus Jobin ”postista”.
Pahinta on pimeys ja kipu. Vaikka pyrkii elävää Jumalaa kohti, tunteeksi jää ettei häntä saavuta. Tietäen kuitenkin että tunne ei ole totta. Joutuu kuitenkin kamppailemaan pimeässä itsensä kanssa, tuntien olevansa hukassa/ eksynyt/ hävinnyt kaikilta ja kaikkialta. Siihen tulee vielä öisin kiusaaja myötätuntoisena kertomaan että, kiroa Jumala ja kuole, sehän lukee raamatussakin. Kuolema on parempi kuin kivulias ja mahdoton elämä. Katso nyt itseäsi!
Vanha virsikin nousee mieleen, ihana virsi: ”Rakkahin Jeesus, miks viivyt sä vielä. Raskas on kulkuni maisella tiellä. Saavu ja milloinka tahtosi lie. Kärsivä kulkija kotihin vie. Oi saavu Jeesus…”
Kaikkivaltias ja armollinen Jumala kuitenkin valvoo.
Johdatuin, epätoivoisesti lohtua hakiessani, erään tavallisen päivälehden sivuille. Löysin sieltä erään papin ja hänen kirjoittamiaan saarnoja. Voi sen kai sanoakin kuka? Hän on Pieksämäen seurakunnan pappi Mika Riikonen.
Löytyi lähde.
Kun aloin saarnojaan lukea, tajusin kuinka äärettömän janoinen olin, kuiva kuin erämaa. Tajusin myös että tämä mies tietää ja tuntee tuskan. Luin, sen minkä luetuksi sain, ja tiesin että mikään ei ollut sattumaa. Hänen eräässä tekstissään, missä hän kertoo syövästään on sanat ” ad utrumque paratus/ Valmiina molempiin suuntiin.” Hän oli valmis Jumalan päätökseen oman elämänsä suhteen, olipa se mikä tahansa.
En kuitenkaan vielä parantunut.
Mutta tänään, ollessamme rukouksessa tyttäreni kanssa tapahtui se ihme jota tarvitsin, joka on Jumalan armolahjaa kohdallani. Sain yht´äkkiä ”humauksen taivaasta”. Pyhä Henki nosti pois lokaisesta liejusta, antaen rukouskielen jolla ylistää Jumalaa. Tytär saa näkynä sanoman ja näky oli kaunis, kaunis, kaunis ja Kirkasti Kristusta.
Minun lauluni ei ole varsinaisesti ollut ”Pieni on äänemme Herra. Hiljainen huutommekin. Puoleesi käännymme silmin suin mykistyvin. Emme tiedä Voimasi määrää. Salaisuus suuruutes on. Kasvata lapseesi luottamus loppumaton. Kuljeta ja johda, tähtenä nyt hohda. Ilta kun saapuu ja matkamies hämärään jää….” Mutta se nyt nousi ensimmäisenä airuena mieleeni ja sitä saattoi verrata näkyyn joka annetiin.
Jos nyt joku tahtoo, tai tarvitsee löytää tuon papin saarnoja, niitä löytyy kun etsii. Jos et mistään muualta apua saa pohjattomaan kipuusi ja orpouteesi, kannattaa etsiä. Toki tiedän että jokaisen ihmisen elämän kipu on yksilöllinen, eikä kaikki kaikille sovi. Yhtä lohduttaa yksi, toista toinen.
Nyt tätä kirjoitan, vieläkin vereslihalla, ja oikeasti mustelmilla, mutta sielussani soi lauluja. Tämän laulun säveltä en tunne mutta sanat koskettavat:
Ylistyslaulu:
” Niin lähellä, niin nöyränä, niin täynnä lempeyttä kuljet. Ja langenneet ja uupuneet niin hiljaa suojaas suljet.
kerto: Soi sydämeni kiitosta, kun kaiken anteeks annoit!
Vain sirpaleet sait tummuneet vaan murtunutta et soimaa. Vain kuuntelen, nyt pelkää en, en pelkää kättesi voimaa.
kerto: Soi sydämeni kiitosta, kun kaiken anteeks annoit!
Taas tuuli soi ja ilkamoi, taas pilvet lentoaan jatkaa. Taas laulaa voin, taas unelmoin, taas jaksan taipaleen jatkaa”!
En miettinyt kuitenkaan lähtiessäni tätä kirjoittamaan. Ehkä joku jossain tarvitsee myös, nyt, tätä. Ja jos ei, niin hoidanpa vain leiviskääni, tavalla jolla voin? Jumala auttakoon. – Mietin kyllä otsikkoa, olenkohan toistamassa itseäni? Toinen vaihtoehto olisi ollut laittaa otsikoksi ”Ihmeinen Jeesus”!
”Ihmeinen Jeesus, Kuningas Herra, eloni annan käteesi Sun. Pelastustyöstä iloitsen aina. Verellä ostit vapaaksi mun.
Sinua Jeesus, seurata tahdon. Sinua yksin rakastan ain. Tietäsi johda kirkkauteesi. Tietä mi vie mun taivohon vain.
Kaupunki kaunis kerran kun aukee. Jeesuksen siellä nähdä mä saan. Uudeksi silloin minäkin muutun. Ylistän Herraa mä ainiaan!
Ihmeinen Jeesus, ihmeinen Jeesus. Kallehin aarre sydämeni! Ihmeinen Jeesus, ihmeinen Jeesus. Sinulle soikoon kiitokseni!”
Kiitollisena Jumalalle psalmi, jonka jokainen ulkoa osaa! Ps.23
Blogitaivas 
10/09/2017 16:38
varjosta valoon
onni kattosi alla
vaella valvoen
lähimmäistä lähellä
ilo hyvyyden kautta
TykkääLiked by 2 people
10/09/2017 17:54
Joskus 80 luvulla, ehkä sen puolivälissä eräs, vieläkin, oikein tunnettu saarnaaja lohdutti minua kirjeellä, kirjoittaen Eliasta. Olenkin ollut luolassa. Olen myös tuntenut Eliaan aina hengenheimolaisuutta.
Siunattu Raamattu!! Siunattu Jumalan Sana, lohduttaja. Siunattuja ihmiset jotka ymmärtävät!
Kiitos sinullekin Niilo! Ole sinäkin siunattu ja jos sinulla on tapana muistaa ihmisiä rukouksin, niin minuakin saisi, että vahvistuisin!
TykkääLiked by 1 henkilö
10/09/2017 18:05
rukouksen piiri
kuuluu lähimmäisille
Herran tahtoon
köyhän ainoa ihokas
ei rajoja sen jakoon
TykkääLiked by 2 people
12/09/2017 09:49
Kiitos Niilo.
Tuossa ensimmäisessä runossa on ”vaella valvoen”. Jos ihminen tekisikin niin ei kaikki maailman ahdistus tulisi omaan henkilökohtaiseen kuormaan lisänä.
Kunpa meillä kaikilla olisikin läheisiä uskon ystäviä, puhumattakaan sukulaisista ja tiivis seurakuntayhteys, olisi ”pystyssä pysyminenkin” helpompaa. Olosuhteet tässä elämässä ja maailmassa ovat vaan niin monenlaiset!
Ja kuitenkin, verrattuna koko maailman kärsimyksiin, hätään ja murheisiin, omat ovat pieniä. Meillä on kansallisesti, vielä melko hyvin asiat täällä Suomemme maassa.
Tytär, käväistessään eilen, sanoi omissa työpaineissaan ”kärvistellen” ettei koskaan ole ollut sellaista aikaa kuin nyt, viitaten lopunajan merkkeihin jotka Raamatun valossa ovat ilmeiset niille, jotka valkeudessa vaeltavat. Jotka tuntevat Jumalan ilmoituksen ja kirjoitukset Raamatussa.
Tämän pitäisi nyt herättää meidät kaikki uskovat ajattelemaan – ja rukoilemaan kaikkien pelastumattomien puolesta Jumalan tahdon mukaisesti; ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut että antoi ainoan poikansa ettei yksikään joka häneen uskoo hukkuisi/ joutuisi kadotukseen vaan saisi iankaikkisen elämän!” Tämä on Jumalan tahto, jota vastaan hänen vihollisensa taistelee kaikin voimin ja juonin, myös meidän suhteemme. Ja – ihminen on vain ihminen.
Mutta ”Kenen tykö me menisimme?” Meillä on Tie, Totuus ja Elämä, pelastus Kristuksessa Jeesuksessa. Ilman Jeesusta ei olisi mitään! Ei toivoa mistään ei edes senkään vertaa kuin nyt, vähine voimineen voi. –
Mutta Voima ei olekaan meissä eikä meistä lähtöisin vaan Jumala itse vaikuttaa meissä tahtomisen ja tekemisen!
Se on valtava asia! Armolahja, joka ei jätä ihmistä oman onnensa nojaan. Niinpä voi aina uskossa ja toivossa odottaa Jumalan Pyhän Hengen voimaa ja kirkkautta joka kirkastaa Kristuksen kaiken hyvän lähteenä. Herra on hyvä.
Luin juuri Johanneksen ihanaa evankeliumia sen 6 lukua erityisesti jakeet 27-40. Luen vanhemmasta käännöksestä, joka minulle on se paras.
Siunausta sinulle Niilo tähänkin harmaaseen syyspäivään!
Jatketaan nostamalla katse Kirkkauden majoihin ja kestetään tämä maallinen matka uskossa toivossa ja rukouksessa työtä tehden, siinä missä voimme, leiviskämme mukaan. Kiittäen Herraamme ja toinen toistamme tällä Ikuisen Elämän Tiellä!
TykkääLiked by 1 henkilö
12/09/2017 10:59
Tuulikki! Tuo ”vaella valvoen” on tässä ajatuksia Ruutin kirjasta. Ruut kieltäytyi jättämästä Noomia ja perusteli, että hänen onnensa asuu Noomin katon alla. Lähimmäisen ajatuksia!
TykkääLiked by 2 people
12/09/2017 12:20
Niilo.
Todellakin, ”lähimmäisen ajatuksia”!
Minulla on ikivanha iso, painava ja rikkinäinen perintö Raamattu, jossa on tekstit myös apogryfi muodossa! Ne ovat pidempiä ja rikkaampia kuin näissä nyky painoksissa. Tosin vanhoin kirjaimin, mutta kuitenkin luettavissa vielä minullekin. Aina joskus tarkistan kuinka tekstit siellä menevät. Sanoma on kuitenkin sama kuin v.38 käännöksessä. Taidanpa mennä lukemaan 🙂 !
TykkääLiked by 2 people
18/09/2017 15:22
”Ihmeinen Jeesus, Kuningas Herra, eloni annan käteesi Sun.”
Kopion tuon kohdan, sillä tekstisi puhutteli kovasti ja nuo sanat kiteyttivät koko sanoman. Ehkä erämaista, noista kamalista vuosista jää usein käteen juuri tuo, että tajuaa voivansa loppupeleissä vaikuttaa aika vähään ja Herran ohje, heittää huolet Hänen päälleen, kirkastuu ainoana mahdollisuutena.
TykkääLiked by 1 henkilö