Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Seurakunnan rakentaminen kuuluu kaikille!

14 kommenttia

 

Muutama päivä sitten sain masentavan tekstiviestin. Sen sisältö viittasi siihen, että toimintani omassa seurakunnassa olisi jotenkin epätervettä ja moitittavaa. Viestin lähettäjä ei ilmeisesti tiennyt tai ymmärtänyt, sitä mitä omassa luterilaisessa seurakunnassani tehdään ja mikä on oma roolini sen sisällä. Jäin miettimään, mikä on olennaista ja miksi pyrin olemaan kuuliainen omalle kutsulleni.

Olen itse ammatiltani luokanopettaja, en siis omaa teologin koulutusta. Olen kirkollisten muotojen ja kaavojen suhteen  melko liberaali mutta Raamatun sanoman suhteen melkoisen konservatiivinen ihminen. Miksi sanon ”melkoisen”? Ehkä siksi, että en ole teologi ja olen vuosien varrella tajunnut oman ymmärtämykseni rajallisuuden. Olen ”vain” ihminen.  Näen Raamatun Jumalan ilmoituksena, joka on kirjoitettu Juutalaisessa kontekstissa ja sen ymmärtämistä helpottaa Seemiläisen kulttuurin ja kielen ymmärtäminen. En kuitenkaan rajaa pois ystäväpiiristääni pois eritavalla ajattelevia ihmisiä vaikka pidänkin kiinni omista näkemyksistäni.

Raamatun opetus seurakunnasta kaikessa yksinkertaisuudessa mielestäni on se, että Jumala haluaa tuoda Jeesukseen uskovat ihmiset yhteen, jotta Jumalanvaltakunnan todellisuus voisi toimia ihmisten kautta. Raamattu on yhteisöllinen kirja. Jumala haluaa tehdä ihmiset seurakunnan kautta riippuvaisia toisistaan. Riippuvaisia rakkaudesta. Ei riippuvaisia siitä millaisia seurakunnan kokoontumisen ulkoiset muodot ovat.

Raamattu ei opeta siitä millainen klo 10 Jumalanpalvelus pitäisi olla tai millaisilla soittimilla sielä pitäisi soittaa. Raamattu opettaa meitä tulemaan yhteisen pöydän ääreen. Ateriayhteys on Raamatun kielessä syvin mahdollinen kuva ihmisten välisestä yhteydestä.

Luterilainen Jumalanpalvelus  lähtee siitä,  että  se tarjoaa ihmiselle armonvälineet kasteen- ja ehtoolisensakramenttien kautta. Ongelma on vain se, että kovinkaan moni kadunmies, olkoonkin, että kuuluisi kirkkoon, ymmärtää yhtään mitään siitä, mitä tuo lause pitää sisällään. Nykymuotoisen Jumalanpalveluksen toinen ongelma on se, että siitä on kuihtunut vuosistuhannen aikana sinne luonnollisesti kuuluvia asioita. Armolahjat, jotka ovat annettu välineiksi seurakunnan keskelle palvelua varten, on rationalisoitu kokonaan piiloon. Jumalanpalvelus on kuitenkin  keskeinen toimintamuoto jokaisessa luterilaisessa seurakunnassa ja Jumalan sana, elämän leipä on aina tarjolla jokaisessa seurakunnassa sunnuntaisin. Siksi messua tarvitaan! Mutta yhtä paljon tarvitaan seurakunnissa toimintaa, jossa rohkeasti lähdetään opettamaan sitä mikä on seurakunta ja mitä  merkitsee Jeesuksen opetus: ”Jumalan valtakunta on tullut lähelle”.

Tähän kaikkeen meidän seurakunnassa on vastattu pitämällä Majatalo-Iltoja. Iltojen keskeinen tavoite on tuoda ihmisiä seurakuntaan ja opettaa heille Raamattua. Pyhäjärvellä nämä illat ovat osa seurakunnan omaa aikuistyötä. Majatalo-illat eivät siis ole minkään pienen piirin puuhastelua vaan koko seurakunnan rakentamiseksi aloitettua toimintaa, joka ei ole poissa esimerkiksi Jumalanpalveluselämän kehittämisestä. Pyhäjärvi on naapurin esimerkin mukaan ottanut käyttöön Jumalanpalvelusryhmät ja ilahduttavan iso porukka on lähtenyt Majatalo-iltojen vastuuryhmään. Majatalon lauluryhmä on omien voimavarojensa rajoissa antamassa oman panoksensa Jumalanpalveluksiin. Kyseinen kuoro on myös pienryhmä, joka kokoontumisilla on oma tehtävänsä tuoda ihmisiä yhteen Jeesuksen luo.

Majatalo-illat ovat lähentäneet vuosien mittaan eri hengellisiä ryhmiä paikkakunnalla ja toiminta on aidosti luterilaista mutta myös aidosti yhteiskristillistä. Tämä on mahdollista kun työn keskuksessa on yksinomaan sanoma ylösnousseesta Kristuksesta ja kaikilla toimijoilla on yhteinen halu toimia yhdessä. Vaikka kaikki perustuu maallikkotoimintaan, suunnittelu tapahtuu yhdessä kirkkoherran kanssa ja hyväksytään kirkkoneuvostossa muun aikuistyön suunnitelmien mukana. On tärkeää että kaikki tapahtuu luottamuksen hengessä ja yhdessä tehden.

On väärin ajatella, että  majatalot tai muu seurakuntaa kokoava toiminta olisi hajottavaa toimintaa.  Meidän seurakunnassamme on ajatus, että jokainen saa tulla mukaan sellaisena kuin on. Tämä ajatus pitää sisällään niin vahvan hengellisen kutsumuksen saaneen kuin seurakunnasta vieraantuneen ihmisen.

Tälle ajalle tuntuu olevan tyypillistä, että vahva usko Jeesukseen ja raamattuun erottaa ihmisen perinteisestä luterilaisesta seurakunnasta. Tällaista ajattelua vastaan pitää taistella. Jos haluamme puolustaa seurakuntaa on meidän löydettävä yhteys ihmisten kesken ja kyettävä kunnioittamaan toistemme näkemyksiä uskosta ja seurakunnasta. Meidän rohkeasti elettävä todeksi Sanan kohtaa, ”Keskinäisestä  rakkaudesta heidät tunnetaan”

Saamani  tekstiviesti teki minut surulliseksi, koska sen lähettäjä ei ole ymmärtänyt miksi paikkakunnallamme ihmiset etsivät yhteyttä eri hengellisten ryhmien välille ja haluavat yhdessä rakentaa seurakuntaa. Meidän on etsittävä sitä mikä meitä yhdistää, ei sitä mikä erottaa.

 

Mainokset

Kirjoittaja: Tapio Laakso

Lapsenuskoinen sen tien kulkija

14 thoughts on “Seurakunnan rakentaminen kuuluu kaikille!

  1. arki opissa
    hajalla seurakunta
    eri uskossa
    oikean järjestyksen
    säätelevät teologit

    Liked by 1 henkilö

  2. Mietin tässä, että eikö ole niin, että se, joka ei rakenna yhteyttä, hajottaa.
    Tämä on kysymys, ei väite.

    Liked by 1 henkilö

    • Hajottaa ja tahtoo rakentaa uudelleen muureja jotka olemme täällä onnistuneet purkamaan. Tosin myös väärä tieto aiheuttaa aina reaktioita. Puhakan Ilkka sanoi keväällä meille että teillä on jotain erityistä täällä keskellä metsää kun puhuimme kristittyjen yhteydestä. Mutta vielä on työtä tehtävänä.

      Liked by 1 henkilö

    • oppi muuria
      hajoita ja hallitse
      paimen johtaja
      älä astu varpaille
      ole pyhä seuraaja

      Tykkää

  3. On tässä todettava että kyseessä ei ole henkilö, joka olisi yhteisömme jäsen ja uskon että perimmiltään tarkoitus on ollut hyvä, ainakin toivon niin. Mutta se siitä aiheesta.
    Tärkeämpää on että jokaisen lahjat tulisivat käyttöön seurakunnassa ja että seurakunta pyrkii ulospäin suuntautuvaan toimintaan. Tärkeää olisi että tulisimme yhteen edes jollain tavalla.

    Olen lueskellut teologian historiaa ja sitä missä vaiheessa länsimaiden ajautuminen hengelliseen kriisiin ja maallistumiseen on alkanut. Jotkut sysäävät sen naispappeuden tai feministien harteille mutta todellisuudessa katse kääntyy varhaisempaan aikaa kun teologian alkoi pohtia Jeesuksen historiallisuutta ja hänen tekojensa todellisuutta. Jeesus ikäänkuin seurakunnallistettiin ja papeille tuli kaksi todellisuutta. Seurakunnallinen Jeeesus jotaa luetaan saarnapöntöstä ja sakasti Jeesus joka on myytti ja legenda. Bultamann ja kumppanit eivät kyenneet lukemaan raamatun tapahtumia historiallisina tapahtumina. Agnostikot ryhtyivät tekemään teologiaa yliopistotasolla. Ja jos seuraamme myyttiä nimeltä Jeesus alkaa homma jossain vaiheessa tuntua mielettömältä. Joulupukkiinkin uskotaan vain yhden päivän vuodessa.
    Kuitenkin jos vaivautuu edes hieman tutkimaan Juutalaista historian kirjoitusta ja sijoittamaan raamatun Jeesuksen toimintaa siihen aika nopeasti huomaa että tapahtumine takana on ollut todellinen henkilö. sama pätee evankelistojen taustoihin ja tapaan kirjoittaa omalle yleisölleen. Myös varhaisten kirkkoisien tekstit kertovat omaa kieltään.
    Uudentestamentin ajan arkeologia, joka on vasta nyt pääsemässä vasta vauhtiin, tukee raamatun sanomaa.
    Tämä kaikki tieto on sellaista että sen tarjoilu saarnastuolista on haastavaa ja jo siksi tarvitaan toimintaa jossa voidaan ihmisiä opettaa. Historiallinen Jeesus opettaa meitä yhä tekemään samaa kuin mitä opetuslapset tekivät

    Liked by 1 henkilö

    • Niin – Kristuksen seurakunta syntyi uskoni mukaan siitä, kun Jeesus asetti kirkon ja Pietarin sen pääksi. Seurakunnan hajoaminen tästä alkoi inhimillisesti katsoen välittömästi. Omat ristiriitansa aloitti epätietoisuus ajankohdasta, koska Jeesus tulee takaisin.

      Monta blogiakin tästä hajoamisesta saisi. Syytön siihen ei ole Paavalikaan, mutta merkittävimpiä olivat alkuvuosisatojen kirkolliskokoukset, joissa opilliset päätökset tehtiin ”paavinvallan pussiin kolminaisuusoppeineen”. Jotakin vikaa näissä löysi myöhemmin Martti Lutherkin.

      Toki Kristuksen seurakunta näinä lopun aikoina vaikuttaa, mutta se on suurin piirtein yhtä hajallaan kuin luvatun maan kansa. Mekittävimpiä puutteita nykyisin on Jeesuksen opetuksista ilman elämänkertatietoja kertonut Tuomaan evankeliumi, ”joka ei aikanaan tuottanut paavinkirkolle rahaa”. Siksi kai sitä ei Raamattuun kelpuutettu.

      Uutta uskonpuhdistusta kaivattaisiin ja Kristuksen kirkon paluuta pyhien yhteyteen.

      Liked by 2 people

      • Niin, pitäisi perehtyä siihen tarkemmin mutta ilmeisesti ongelmia on muitakin. Konstantinus ja hänen vaikutukset elävät yhä. Messun juhlavat menot muistuttavat kruunajaisia

        Tykkää

        • Niin, Tapio. Hieman eri mittaluokan ongelmista kirjoitin ja niin oli mennä lapsi ( =aavauksesi ) pesuveden mukana. Samaa mieltä olen avauksesi otsikosta Seurakunnan rakentaminen kuuluu kaikille ja monista sen ydinpyrkimyksistä. Tässä ajassa ja sen seurakunnan diasporassa se tuntuu kuitenkin taistelulta tuulimyllyjä vastaan.

          Elämme hyvin erilaisissa seurakunnissa, ainakin ulkoisilta puitteiltaan, sinä tahollasi ja minä Roihuvuoressa, jossa kirkon vieressä toimi moskeijassa jidahistisolu. Sieltä niitä lähti Syyriaankin taistelemaan Isiksen riveihin. Toisinaan tuntui, että siellä moskeijassa kokoontui tavoitteilleen ehdottomampi seurakunta.

          Tykkää

  4. Voi kuinka surullista! Kertakaikkiaan. Tätä kyllä on ”ilmassa” ja niin on aina ollut silloin kun Jeesusta seurataan! Ja se enenee. Raamatun ilmoitus käy toteen tavalla ja toisella. Sitä enemmin meidän tulee rukoilla Elon Herraa ja toinen toistemme puolesta, myös jos mahdollista, olla toisillemme ”Tien kulkijoille” tukena.
    Onneksi ja siunaukseksi sinulla Tapio on kuitenkin hyvä henki seurakunnassasi ja sinuun luotetaan, niin olen käsittänyt. Älä väsy, Kaikkivaltias Jumala, Isä, Poika ja Pyhä Henki on kanssasi. Hän vahvistakoon ja lohduttakoon Sinua, niin kuin uskon että tekeekin, olet valittu ja oikealla asialla!
    Sinua, kaliis ystävä, siunaten!

    Liked by 1 henkilö

  5. Seurakunta itsessään on ykkösjuttu, ja osin siksi se voi saada osakseen niin arvostelua kuin kyseenalaistamista.

    Valitettavaa on sekin, että (mihin tahansa) seurakuntaan saa kuulua, kunhan pitää sen omana tietonaan.

    Meitä luterilaisesta seurakunnasta lähteneitä on kiertolaisina muissa seurakuntaryhmittymissä, osa onnistuneemmin ja osa yhä paikkaa etsien. Seurakunta on kuitenkin Yksi.

    Tykkää

  6. Mielenkiintoinen kommentti witness ja tottakin. Ehkä se vaan todistaa siitä ettei täydellisten seurakuntaa olekaan täällä maanpäällä. Olen itsekin vähän kuin kahtiajakautunut, mutta valinnut kuitenkin kahdesta toisen – joskus ikävöiden sitä toistakin?!

    Moni asia tosin on muuttunut aikojen saatossa ja kaikki kristityt lähentyneet toisiaan, mikä on ihme jo sekin. Minä uskon että Jeesuksen ylimmäispapillinen jäähyväisrukous voi toteutua. Jeesus tuntee omansa kaikkialta.

    Minun mielestäni tärkeintä on henkilökohtainen usko ja varmuus pelastumisestaan Jeesuksen Kristuksen ansiosta ja kulkea tietään valvoen ja Jumalaan luottaen. Siihen auttaa rukous ja Sanan tunteminen Pyhän Hengen kirkastaessa Kristusta. – Tänään onkin Valvomisen sunnuntai! :) !
    Siunausta ja Jumalan rauhaa sinulle.

    Liked by 1 henkilö

    • Kiitos, niin myös Sinulle.

      Omassa elämässä voi olla aikoja, jolloin the Seurakunta on enemmän polttopisteessä joko tehtävän hahmottuessa tai yhteisöllisesti. Aina minua on kuitenkin siunannut nämä Tapion seurakunta-kirjoitukset, ehkäpä jopa vahvistaen perustusta! Ja kirjoituksethan syntyvät joko onnesta tai viimeistään kivusta.

      Tällä hetkellä äitinä minua koskettaa (lähes kolmikymppisen) kuopukseni yllätyksellinen uskoontulo. Se ei tapahtunut (vain) äidin tahdosta, vaan Jumalan tahdosta. Näin läheltä seuraten koen, että Jumalan kutsuun sisältyy henkilökohtainen osio, jota ihminen ei voi vaikuttaa. Näinhän Jeesus kutsui opetuslapset, yksitellen.

      Joskus ajattelen, että seurakunta on raskas paikka, kun siellä on kauan uskossaolleita ja sitten newbie-kristittyjä. Itse olen taipuvainen jäämään katsomoon. Oliko jossakin temppelissä (puoli)ympyränmuotoiset penkit, niin ettei varsinaista takapenkkikultturia päässyt muodostumaan?

      Liked by 1 henkilö

      • Hei! Vaikka tämä onkin Tapion blogi, niin tahdon onnitella sinua kuopuksesi uskoon tulon johdosta ja toivottaa teille molemmille runsasta Jumalan siunausta ja iloa tapahtuneesta. Kallisarvoisinta mitä ihmiselle voi tapahtua!
        Lopullisena päämääränä iankaikkinen elämä ilossa ja täydellisyydessä, Jumalan Valtakunnassa!

        Totta on ettei kukaan ihminen saa toisessa uskoa syntymään, se on Jumalan työ mutta aina voi aloittaa siemenen kylvämisen jo mahdollisimman varhain omissa lapsissaan, uskoen ja toivoen parasta.
        Tässä ajassa on lyllä sekin vika että Jumalan Sanaa ei saisi enää missään tuoda julki, niin kuin se on kirjoitettu, totuudessa ja rakkaudessa.

        Mitä Tapion blogeihin tulee niin ne ovat aina siunaavia, rohkaisevia ja tosia! Olen niitä saanut lukea jo ennen tätä ”taivastakin” ja aina inspiroitunut ja voimaantunut niistä!
        Rukoillaan hänenkin puolestaan ja muistetaan kiittää ja siunata häntä. Kiittää myös Herraa, kaiken hyvän antajaa.

        Olen tosi onnellinen puolestanne, uusi lapsi Jumalan perheväen yhteyteen! Halleluja! :) ! Kiitos Jumalalle!

        Liked by 1 henkilö

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s