On vaikea lähteä purkamaan sitä tunnemylläkkää, jonka olen saanut tai joutunut käymään viimeisen viikon aikana. Syitä siihen en ala purkamaan, mutta tuloksena on ollut jonkinlainen itsensä löytäminen uudelleen. Yksinkertainen huuto pimeästä Jumalan puoleen ja pitkä Jumalan puhuttelu hiljaisuudessa. Oman ylpeyden nieleminen ja oman itsekkyyden tajuaminen. Sen tajuaminen, että en vieläkään ollut antanut kaikkia asioitani Jumalan haltuun.

Ihmiselämä on näyttää olevan alusta loppuun saakka keskeneräisyydessä elämistä. Vaikuttaa siltä, että ainoastaan Jeesukseen keskittyminen pitää elämän linjassa niin, että levottomuus ja rauhattomuus pysyvät sydämestä poissa. On vaikea luovuttaa oma tahto, halut ja unelmat Jumalan haltuun. Jos näin ei tee, ihminen ryhtyy itse etsimään ja toteuttamaan itseään ilman Jumalaa. Ajatus kietoutuu omien haaveiden ja tavoitteiden ympärille ja samalla ihminen helposti rikkoo itseään ja rakentaa muureja ympärilleen.

Vajaan viikonpäivät olen katsellut maailmaa kirkkaampien lasien läpi. Olen kyennyt nauttimaan hiihtämisestä ja pelkästä olemisesta. Tuntuu kuin olisin saanut koskea Jeesuksen haavoja ja nähnyt niiden aitouden. Kipujen mies on tullut rinnalleni ja laskenut kätensä omien kipujeni päälle. Nostanut häpeästä ja ottanut sen päälleen.

Sinä, joka luet tätä ja jonka elämässäsi on salaisuuksia ja asioita, joista et millään haluaisi luopua, vaikka tiedät, että ne vielä erottavat sinut Jumalasta. Anna ne Jeesukselle, hän tietää ne jo. Hän on odottanut pitkään, että tekisit niin. Hän haluaa laskea armahtavat kätensä kaikkien elämäsi asioiden ylle. Heitä vanha pois ja ota uusi tilalle. Ota rauha sydämeesi! Olethan Jeesuksen oma!