Heräsin varhain, ihmettelin, jäin kuuntelemaan.
Istuin pimeässä aamussa, oli hiljaista, rauha koskettavasti läsnä. Tyyneys sisälläni ja pitkä hiljaisuus

Katselin rakasta maisemaa josta sade oli vienyt kaiken lumen joka oli hetki sitten sen valaissut. Katulamppu vain loi valoaan, mutta taivas ei ollut musta niin kuin maa. Suloinen aamu.

En kaivannut mitään, Hän oli läsnä. Hän puhuu minulle monin eri tavoin ja odotin. Lopulta laitoin kristillisen radiokanavan auki ajatellen tuleeko Sana sitä kautta tähän ihanaan aamuun jossa ulkona ei liiku yhtään ihmistä vain Jumala on läsnä.

Ihana, vanha virsi kauniisti, herkästi, sydämellä laulettu kantautui hiljaisena korviini. Maria Laakso!
Kuinka monta kertaa olenkaan kirjoittanut että itkin, mutta sellainen olen. Kyyneleet puhdistavat sydäntä ja sielu saa lääkettä.

Olen antanut itseni tuntea etten ehkä osaakaan kirjoittaa enkä elää niin kuin Jumala, Luojani, on tahtonut tai tarkoittanut, mutta ehkä se ei ole sittenkään koko totuus? Olen Jumalan lapsi.
Sellaisena kuin olen, sellaisena kuin Hän on minut omakseen ottanut. Kyllä Hän on tiennyt. Tiennyt kuinka voisin Häntä palvella, sillä tahto siihen on. Ja se polttaa.

Kauniit herkät, minun ikääni ja kokemuksiini sopivat hengelliset laulut ja virret siunasivat aamuani.
Ajattelin kuinka siunattu saankaan olla. Tässä ja nyt. Tässä olemuksessani ja tällaisenanikin. Yleensä minulla on aina kynä ja paperia käteni ulottuvilla, mutta nyt oli kynä hukassa siksi viimeisimmästä laulusta, joka oli minulle ennen tuntematon, sain ylös vain muutaman sanan:” Niin kauniita ovat hiljaiset maan…”? 

Rakastan hiljaisia aamuja, vaikka niitä olisikin vain yksi viikossa. Viikonpäivällä ei ole muutoin merkitystä, paitsi tietenkin on helpompaa jos se aamu on viikonlopulla, koska maailma ulkopuolellakin on hiljaisempi ainakin muutaman varhaisen tunnin. Eikä minulle tule avustajaa. Ei tarvitse organisoida, saa olla oma itsensä ja kohdata Vapahtajansa kaikessa rauhassa. Tarvitsen hiljaisuutta ja rauhaa.

Raamattu, rakas kirja! Rakkaudesta kertova, alkaa ihanasti:” Alussa JUMALA LOI taivaan ja maan.  Ja maa oli autio ja tyhjä ja pimeys oli syvyyden päällä, ja JUMALAN HENKI liikkui vetten päällä. Ja JUMALA SANOI TULKOON VALKEUS JA VALKEUS TULI!”

Jumalle kiitos. Tämä Valkeus, Kristus Herra, on maailmaan tullut, meitä kaikkia varten!

Hän kutsuu jokaista ihmistä! Kaikki me olemme erilaisia ja eri elämäntilanteissa, mutta meitä hän on kutsunut ja kutsuu, meitä ihmisiä! Sinua ja minua olipa elämän tilanteemme mikä hyvänsä. Hän myös antaa armolahjojaan niin että voisimme toisiamme tukea ja vahvistaa – heikkoudessammekin! Sen tietäminen ja ymmärtäminen murtaa, saa kiitoksin nostamaan katseensa Herraan ja pelastajaan, pois omasta mitättömyydestä, vaikeuksista, elämäntilanteista ja kaikesta mikä meitä tahtoisi vangita.

Jeesus on tullut Maailman Vapahtajaksi ja Hän Vapauttaa meidät!
Vaikka aamu oli luonnossa pimeä eikä näkynyt yhtään ihmistä, ei mitään muutakaan elollista kuin puut, Jumalan Henki ei ollut jättänyt maailmaa oman onnensa nojaan. Ei! Hänen Henkensä oli ja on läsnä, niin kuin alussa. Hän ON nimensä mukainen! Itseänsä kieltää Hän ei saata!

”Siunattu varmuus Jeesus on mun, Oi, mikä riemu on pelastetun! Jumalan lapsi, perillinen, Verellä pesty oon Jeesuksen. Tämä on laulu sydämeni. Ylistän Herraa ainaisesti. Tämä on laulu sydämeni. Ylistän Herraa ainaisesti.
Nyt oma Herran olla mä saan. Sieluni kiitosta on tulvillaan. Enkelit ensin julisit sen. Sanoman rauha rakkauden…
Seurassa kuljen nyt Jeesuksen. Hänessä onnen sain taivaallisen. Riemuiten ootan tuloansa. Kätketty olen armossansa.. Tämä on laulu sydämeni. Rakastan Herraa ainaisesti. Tämä On Laulu Sydämeni! Rakastan Herraa Ainaisesti!

Jumalan rauha ja siunaus on meidän kanssamme tänäänkin ja jokaisena elämämme päivänä. Kiitos Isän, Pojan ja Pyhän Hengen, joka tuntee jokaisen meistä ja on armosta rikas.