Olen joihinkin Raamatun henkilöihin erityisen kiintynyt ja yksi niistä on Tuomas. Usein häntä nimitetään kielteisesti epäilijäksi. Minä en ole kokenut häntä niin. Olen iloinen että löytyi eräs toinenkin, runoilija Maaria Leinonen, jo edesmennyt. Lainasin hänen teoksensa ” Matka on laulu”, koottuja runoja vuosilta 1994-2005.Osiossa ”Et voi kätkeä elävää tulta” on erään runon nimenä, ei enempää eikä vähempää kuin ”Tie Totuus Elämä”.

Kun lueskelin Tapion blogia Jumala Voi, ja sen kommentteja, ajattelin tuon löytämäni runon jotenkin sopivan aiheeseen ja siksi en malta olla kirjoittamatta sitä tähän, koska sydämeni yhtyi liikuttuen runoilijan näkemykseen ihmisestä, joka etsi totuutta eikä tyytynyt ennen kuin sen löysi. Lue ja liikutu.

”Et juossut huhujen perässä
alun alkaenkaan Tuomas.
Totuuden halusit tietää, vain totuuden
mitään siihen lisäämättä, mitään siitä vähentämättä.
Kun mestarisi sanoi menevänsä edeltä
sinne ”minne te tiedätte tien”
sanoit suoraan: Emme edes tiedä mihin menet
kuinka tietäisimme tien
Mutta edessä seisoikin tie totuus ja elämä
ja kaikki oli niin kirkasta niin selkeää.
Sitten tuli kiirastorstai
tuli pitkäperjantai etkä enää tiennyt
mitä ajatella uskomisesta puhumattakaan
Tie totuus ja elämä
Tie vajonnut jalkojen alta
totuus naulittu ristille
ja elämä päättynyt pimeään hautaan
mykän kivipaaden taakse.

Tuli pääsiäinen
ja muut kertoivat ilmestyksestä
lukittujen ovien takana
Sanoit Tuomas:
Minä en usko.
Sanoit rehellisesti kaunistelematta.

Halusit uskoa. Mitään et sen hartaammin halunnut
Et ollut kieltäjä
et epäilijä Tuomas
et epäuskoinen
vaan totuuden etsijä
Totuutta kysyvä viimeiseen asti.

Rehellisyytesi palkittiin.
Sait nähdä näkevin sormin
kokea kaksin kämmenin.
Ja haavat
sormenpäittesi alla todistivat:
Minun Herrani. Ja minun Jumalani. Tie totuus ja elämä
Muistit
muistit Tuomas ja astuit tielle
joka oli valinnut sinut jo kauan sitten!”