Kun Maria, Jeesuksen tuleva äiti, kuuli Jumalan valinnasta hän joutui ihmetyksen valtaan kuinka hän voisi tulla raskaaksi kun ei mitään miehestä tiennyt? Pelkoa ja iloa yhtáikaa. Tiedämme tästä kaiken, mutta vieläkö on uskoa!?
Kuuntelin kahden arkkipiispa ehdokkaan haastattelua jossa molemmilta kysyttiin uskovat he neitseestä syntymiseen? Toinen heistä vastasi selkeän kirkkaasti hetkeäkään empimättä: ”MINÄ USKON!” Kun toinen vastasi ettei asiasta voi olla varma. Ja jos minulta kysytään uskon että tämä vastaus ”minä uskon” oli yksi ratkaiseva seikka Espoon piispan Tapio Luoman arkkipiispaksi valitsemiseen. Espoolle menetys, mutta koko Suomen kristikansalle siunaukseksi.
Olin onnellinen ja kiitollinen siitä että, vastoin kuin yleinen media antaa ymmärtää, Uskoa Raamatun Jumalaan vielä löytyy kansassamme, muutoin tulos ei olisi ollut tällainen. Suomessa rukoillaan ja uskotaan! Ihmetystä herätti yleensäkin se kuinka on mahdollista olla uskomatta neitseellisen syntymään kun joka ikinen sunnuntai kirkoissa lausutaan uskon tunnustus!? Onko se pelkkää ulkolukua joillekin?!
Vielä mietin kaikkia niitä jotka ovat joutuneet ratkaisun paikalle oman uskonsa suhteen vuosituhanten vieriessä. Ja vähän lähempääkin. Viisisataakin vuotta riittää eräälle Martti nimiselle munkille:” Tässä seison enkä muuta voi”. Eikö se niin ollut. Koko Raamattu kertoo näistä ratkaisun paikoista. Jumala on kutsunut, Jumala on herättänyt, Jumala on valtuuttanut ja antanut voiman ja viisauden matkaan lähetetyille ja kaikille jotka ovat lähteneet Häntä seuraamaan. Kaikille!
Ja Jeesus! JEESUS! Sanat eivät nyt riitä kertomaan kuinka ihmeellinen Hän on!
Joka tapuksessa ajattelin hakea tälle tekstilleni rohkaisua Raamatusta ja uskon että se löytyi Jesajan 65 luvusta, jonka itse luin vanhan käännöksen mukaisesti, en katsonut kuinka se uudessa menee.
Mutta yksi asia vielä ennen kuin laitan tähän loppuun muutaman Maaria Leinosen runon jotka itseäni kovasti koskettavat.
Laakson Tapio kirjoitti edellisessä blogissaan tosiasioita elämästään joihon voin omista kokemuksistanikin lähtien yhtyä:” Jumala on ollut mukana jopa ne vuodet kun itse olin heikoilla ja eksyksissä”!!! Näin on ollut minullakin, jälkeenpäin olen tämän täysin ymmärtänyt. Hän, Jumala, on kaikessa kaikkina aikoina ollut kanssani, antanut tehdä omat ratkaisuni mutta kuitenkin pitänyt huolta ja varjellut kaikkein pahimmilta. Hän on Voimallinen toteuttamaan kaiken, minkä on suunnitellut ja tekee sen minkä on päättänyt, se on lohdullista. Hän On Isä! Hän siunatkkoon, varjelkoon ja rohkaiskoon kaikkia meitä jatkossakin ja ennenkaikkea tulevaa arkkipiispaammekin, hänen läheisiään ja työtään kansamme hyväksi!
Rohkaisuksi Maaria Leinosen 3 runoa kirjasta ”Matka on laulu”:
- Olla erilainen./ Toinen. /Kuulua Muihin./ Kuin kataja hongikossa/ leppäpensas koivujen/ keskellä!
Kuin sivullisena/ vierottuna. /
Mutta kun aika on:/ lähteä omaa tietään/ taakseen katsomatta/ pystypäin/ mielessä rauha.
2. Kun ovat menneet/ laupiaat samarialaiset/ simonkyreneläiset/ viimeisetkin/ joita odotit – älä luovuta/ älä toivoa menetä/
vaikka vain ohikulkijoita/ hylkääjiä.
Vielä on yksi,/ hiljainen ja nöyrä. /Ei kulje ohi/ tienoheen unohdetun jolla ei ketään. / EI vain kuormaasi ristiäsi sairauttasi sinut itsesi kaikkinesi/kantaa perille.
Eikä syytä./ Ei käske. /Ei kysy. /Ehjäksi rakastaa.
3. Vain tuulen hyminä:
Sinä luulit että myrskyssä Elia/ kaikkivaltias on Jahve/ vain rajuilma kyllin voimakas/ sanansaattajakseen./ Mutta myrsky vaimeni. / Ja vaikeni Jumala.
Sinä luulit että maanjäristys/ joka murskaa vanhan/ uuden tieltä:/ Jumala, uutta luova/ elämää synnyttävä. Vaan järistys laantui. / Ja Jahve vaikeni.
Sinä luulit että tulessa Elia:/ Jumala, kuluttava tuli/ joka polttaa jumalattomat/ kuin oljenkorret./ Myös Moosekselle Jahve puhui/
palavassa pensaassa.
/Mutta tuli sammui/ ja uskosi Elia lepatti/ kuin hiipuva liekki./ Vaan sitten/ hiljainen tuulen hyminä/lempeä kevättuulen vire/
joka hellästi nostaa/
kedonkukkien päät/ silittää rakkaudella/ryppyiset hiirenkorvalehdet/ kevätaurinkkoon. Ryömit ulos/ luolan pimeydestä Elia/
epätoivon yöstä./ Ja ääni puhui:/
Nouse Elia Tisbeläinen. /Nouse. Mene.
Jesaja 65 matkaevääksi: Minä Uskon. Minä rakastan Jumalaani, kaiken näkyvän ja näkymättömän armollista Luojaa! Kiitos Elämästä!
Blogitaivas 
03/03/2018 16:02
”Vielä on yksi,/ hiljainen ja nöyrä. /Ei kulje ohi/ tienoheen unohdetun jolla ei ketään. / EI vain kuormaasi ristiäsi sairauttasi sinut itsesi kaikkinesi/kantaa perille.
Eikä syytä./ Ei käske. /Ei kysy. /Ehjäksi rakastaa.”
Tämä Enbuskan Heimon laulu alkoi soimaan sisälläni kun luin nämä yllä olevat runon säkeet. Tuulikin luvalla nyt tämän tähän linkintän.
TykkääLiked by 1 henkilö
03/03/2018 16:22
Hei vieras! 🙂
Kiitos jälleen! Embuska laulaa niin pehmeästi ja sydämellä etä sopii hyvin juurikin noihin runon säkeisiin! Ja muutenkin! Et olisi tarvinnut lupaani, on aivan ihanaa että viitsit ja jaksat näitä lauluja tänne laittaa, tuntuikin että jotain puuttui! 🙂
Yhteistyöllä kaikki sujuu! Siihenhän meidät on kutsuttukin, kaikki yhdessä.
TykkääTykkää
08/03/2018 15:04
Ihania teksti! Kiitos etenkin runoista!
Olen ollut viime aikoina väsynyt ja kiireinen. Onneksi Jumala ei ole ollut liian kiireinen kohdatakseen ja hoitaakseen sisäisiä haavojani! Ja miten konkreettisesti hän sen tekeekään! En ollut yhtään suunnitellut saavani eheytymisen prosessissani rinnallakulkijaksi kouliintunutta ammattiauttajaa. Mutta menin yhteen rukousryhmään, jossa hän tarjosi keskusteluapua. Ja tässä sitä nyt ollaan – sielun leikkauspöydällä. Etsimässä omaa minuutta ja etsimässä Jumalaa.
Sunnuntaina seurakunnassa puhuttiin muukalaisuudesta. Tarkastelin teemaa omaa erillisyyden ja yksinäisyyden kokemustani vasten. Kun jää lapsena ikätovereiden porukan ulkopuolelle, alkaa kokemaan itsensä erilaiseksi. Muukalaiseksi. Kuten tässä lähettämässäsi runossa:
”Olla erilainen./ Toinen. /Kuulua Muihin./ Kuin kataja hongikossa/ leppäpensas koivujen/ keskellä!
Kuin sivullisena/ vierottuna. /
Mutta kun aika on:/ lähteä omaa tietään/ taakseen katsomatta/ pystypäin/ mielessä rauha.”
Olen prosessissa, jossa pitää kohdata muukalaisuuden kivut. Vasta kivun kohtaamisen jälkeen voi päästä eteenpäin. Onneksi kipua ei tarvitse kohdata yksin, vaan saa luottaa siihen, että prosessi on suuremmissa käsissä:
”Kun ovat menneet/ laupiaat samarialaiset/ simonkyreneläiset/ viimeisetkin/ joita odotit – älä luovuta/ älä toivoa menetä/
vaikka vain ohikulkijoita/ hylkääjiä.
Vielä on yksi,/ hiljainen ja nöyrä. /Ei kulje ohi/ tienoheen unohdetun jolla ei ketään. / EI vain kuormaasi ristiäsi sairauttasi sinut itsesi kaikkinesi/kantaa perille.
Eikä syytä./ Ei käske. /Ei kysy. /Ehjäksi rakastaa.”
Taivas ehjäksi rakastaa. (Kiitos laulusta, ”vieras”!) Uskon, että Jumalan rakkaus voi korjata sisimpäni sirpaleisen astian. Uskon, että Jumalan rakkaus voi sulattaa roudan, jonka sisään olen kätkenyt minuuteni. Minun oli pakko kasvatattaa sisimpäni ympärille suojamuuri, kun kohtasin kiusaamista ja hylätyksi tulemista. Mutta nyt tuo muuri estää tunteiden kokemista ja toisten kohtaamista. Vapauteen astuminen on tosin pelottavaa, kun on pitkään ollut muurien sisällä. Mutta olen jo matkalla!
”Sinä luulit että myrskyssä Elia/ kaikkivaltias on Jahve/ vain rajuilma kyllin voimakas/ sanansaattajakseen./ Mutta myrsky vaimeni. / Ja vaikeni Jumala.
Sinä luulit että maanjäristys/ joka murskaa vanhan/ uuden tieltä:/ Jumala, uutta luova/ elämää synnyttävä. Vaan järistys laantui. / Ja Jahve vaikeni.
Sinä luulit että tulessa Elia:/ Jumala, kuluttava tuli/ joka polttaa jumalattomat/ kuin oljenkorret./ Myös Moosekselle Jahve puhui/
palavassa pensaassa.
/Mutta tuli sammui/ ja uskosi Elia lepatti/ kuin hiipuva liekki./ Vaan sitten/ hiljainen tuulen hyminä/lempeä kevättuulen vire/
joka hellästi nostaa/
kedonkukkien päät/ silittää rakkaudella/ryppyiset hiirenkorvalehdet/ kevätaurinkkoon. Ryömit ulos/ luolan pimeydestä Elia/
epätoivon yöstä./ Ja ääni puhui:/
Nouse Elia Tisbeläinen. /Nouse. Mene.”
Paljon enemmän kuin eheytymistä kaipaan kuitenkin Eheyttäjää. Paljon enemmän kuin parantumista, kaipaan Parantajaa. Paljon enemmän kuin vapautumista, kaipaan Vapahtajaa. Olkoonpa sitten tulessa, myrskyssä, järistyksessä tai hiljaisessa tuulessa… Tule Jeesus ja valtaa tämä risainen elämäni! Tule Jeesus ja rakasta ehjäksi!
TykkääLiked by 2 people
08/03/2018 17:02
Rakas Saman tien juoksija.
Piti pitää tauko tämän tekstisi jälkeen ja rauhoittaa sieluani, niin on tuttua sanomasi.
Koko nuoruuteni pohdin onkohan muillakin ihmisillä se sama perusikävä, orpous ja muukalaisuus joka oli itselläni ainaisena seuralaisena lapsuudestani asti? Ja vieläkin kaikuna. Perusmuukalaisuus.
Keskustellessani tänään avustajani kanssa traumoista, ihmisillä yleensäkin, ja niistä joita meilläkin on, totesin vanhan sanonnan ehken pitävänkin paikkansa, ettei mitään niin pahaa ettei jotain hyvääkin. Pinnallistako?
Ehkäpä ei.
Omalla kohdallani ainakin juuri muukalaisuus on johtanut tuohon mihin sinäkin tahdot ja mitä tavoittelet. Eheyttäjän, Parantajan ja Vapahtajan yhteyteen, siihen mikä on parasta mitä voi ikinä olla.
Edustan sellaista kristillistä näkemystä ja kokemusta josta Jeesus sanoo:” Maailmassa teillä on ahdistus Mutta olkaa Turvallisella mielellä Minä Olen voittanut maailman” Siis tulipa mitä tahansa Hän on kanssamme ja on TIE! – On Totuus ja Elämä!
Tuo muukalaisuus on raskasta, mutta apuakin löytyy. Niinkuin tässä kirjoitat! Jumala ON ja käyttää ihmistä.
Aikoinani ahmimalla ja pala kurkussa luin hankkimaani Erkki Jokisen kirjaa ”Muukalainen” vuodelta 2011. Kyllä se hoiti! Oli siis joku toinenkin, samankaltainen kuin minä.
Lohtuni kaikkein useimmin ovatkin oleet kirjat, runot musiikki ja luovuus. Kaikki Jumalan lahjaa ja apua oudolle tielleni. Jumala tuntee meistä jokaisen ja sen mitä kautta apu itse kunkin parhaiten saavuttaa se on lohdullista.
Kuitenkin!
On uskaliasta tulla toisen tuskaan, ahdistukseen ja suruun omilla kokemuksillaan koska olemme kaikki yksilöitä, mutta olen onnellinen että laitoin juuri nuo runot tähän muuten aivan tavalliseen tekstiini.
Kun luin kommenttisi mieleeni nousivat laulun sanat:” Tule Jeesus ja siunaa lastas on tuulinen maailman tie. Kätes voimakas turvaksi anna, kun uuvun niin nosta ja kanna. Ikirauhaan kerran vie.”( jne.)
Tuossa etusivulla näyttää olevan erään vanhan blogini linkki ” Rakkaudesta rakkauteen” sitä jos klikkaa teksti aukeaa. Tuon sinänsä pitkän blogitekstin lopussa on myöskin erään hengellisen laulun sanat ja sen jälkeen runsaasti kommentteja. Mutta laulun sanat ovat tärkeimmät.
Muistin vielä että eräs tuttava, saman vamman alainen kuin minäkin, kirjoitti aikoinaan runokirjan nimeltä ”Minulla on elämä suojeltavana”.
Niin, meillä on Elämä Suojeltavana. Olemme kalliisti ostetut ja meitä rakastetaan. Jumala rakastaa, ei jätä yksin, ei koskaan, mutta tarvitsemme myös toisiamme. Ei Hän varmaan tarkoittanut vain aviopuolisoita kun sanoi ettei ihmisen ole hyvä yksin. Siksikin me täällä kirjoitamme ja ainakin minä.
Kaunis on rukouksesi, olen täysin varma ettei se jää täyttymättä!!!! Sinulla on ainoa oikea osoite!
Herra siunatkoon ja varjelkoon sinua – niin kuin Hän tekeekin!
Hiukan muuntaen:
”Ostettu oot et hintaan kullan, etkä maailman aarteiden. Sun osti verellänsä Jeesus, hintaan Suuren Rakkauden”!
Kukaan ei voi tätä muuksi muuttaa eikä estää. Ole siunattu!
TykkääLiked by 1 henkilö
08/03/2018 19:11
KYllä vai ei ja me valitsemme kyllä ja Jeesus tuli ollakseen kyllä ja myönteinen vastaus ongelmiin jota maailma on taakoittaa ja aina on Jeesuksen syli avoin syntisille ,sairaile ja eksyneille sillä hänen verensä Voitto on meille pelastus ja uusi elämä jokaiselle joka uskooja ja jota kutsutaan ja tässä on kutsu tulla Herran tykö,siunausta,keijo södertälje
TykkääLiked by 1 henkilö