Mieleeni on usein tullut sana jossa sanotaan:” Ja harrastakaa sen kaupungin menestystä johon minä olen teidät siirtänyt ja rukoilkaa sen puolesta Herraa, sillä sen menestys on teidän menestyksenne” (VT 1993) Raamattu kansalle, jota useimmin käytän sanoo saman:” Tavoitelkaa sen kaupungin parasta, johon minä olen teidät siirtänyt, ja rukoilkaa sen puolesta Herraa, sillä sen hyvinvointi koituu teidänkin parhaaksenne”. Kohdat löytyvät Jeremian kirjasta luku 29 jae 7.

Kaikkein useimmin olemme tätä sanaa käyttäneet ohjeena tyttäreni kanssa yhdessä rukoillessamme. Rukoilemme kaupunkimme, kirkkojemme, pappiemme ja tietysti myös koko maamme puolesta. Nyt kun aloin asiaa oikein sisältä lukea huomasin miten mielenkiintoinen teksti tästä avautuukaan! Usein olen kuullut sanottavan ettei mitään raamatunlausetta pitäisi kokonaisuudestaan irroittaakaan väärin käsitysten välttämiseksi. Viisas neuvo jota itse en ole läheskään aina noudattanut. Ei ole väärin rukoilla kotikaupunkinsa, maansa tai koko maailmankin puolesta, mutta tarkempikin voisi olla.

Tässä profeetta Jeremian kirjassa ainakin luvut 27 alkaen kertovat vakavaa asiaa. Jumala varoittaa vääristä profeetoista ja kertoo oman profeettansa kautta pakkosiirtolaisuudessa olevalle kansalleen mitä tuleman pitää. Tulevaisuus josta väärät profeetat puhuvat ei pidä paikkaansa ja Jeremia joutuu kantamaan totuudesta vastuun. Mutta jo luvussa 29 Jumala puhuu lohduttavasti Jeremian suulla ja jatkaa sitä seuraavissakin luvuissa. Oikoo valheprofeettojen puheita, antaen varoituksia, lupauksia ja toivoa joka on ihanaa luettavaa vieläkin.

Varmaankin kaikilla on elämässään hyvinkin raskaita vaiheita jopa epätoivoa,  ja epäilyksiä siitä kuuleeko Jumala, näkeekö hän, välittääkö siitä mitä minulle kuuluu? Tuleeko jonain päivänä apu tässä ajassakin vai odotanko vain kuolemaa helpotuksekseni? Niin, vai jäävätkö lupaukset, huokaukset, rukoukset ja kiitokset vain oman kattoni alle? Kuitenkin, vaikka aika kävisi loputtoman pitkäksi näissä kysymyksissä, lohtua tuo raamatun historia ja lupaukset jotka ainakin joskus tulevat olemaan totta. Sillä aikaa voi saada lohtua Jumalan sanasta, rukoilemisesta ja mahdollisista lähimmäisistä jotka uskovat.

Tässä Jeremian kirjassa 29:10 on otsikkona ”Herra antaa tulevaisuuden ja toivon” jakeissa 11-13 on lupaus. ” Sillä Minä tunnen ajatukseni, joita minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra. Ne ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia – minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. Silloin te huudatte minua avuksenne, tulette minun luokseni ja rukoilette minua ja minä kuulen teitä. Silloin te etsitte minua ja löydätte minut, kun etsitte minua kaikesta sydämestänne.!” 

Luvussa 30 Jumala kertoo tietävänsä mitä hänen omilleen kuuluu. Jakeessa 12-13: ”Näin sanoo Herra: Parantumaton on  vammasi, kipeä on saamasi isku. Ei kukaan aja sinun asiaasi, haavaasi ei paranneta, se ei kasva umpeen.” Huokaus. Kuinka usein saattaa tältäkin tuntua, aika liian pitkältä ja Jumala kaukaiselta.  Ja kuitenkin jo aikojen alusta Jumala on ollut hyvä ja armollinen, luvannut olla sitä loppuun saakka.  Samasta luvusta 30, Jakeesta 17 alkaen Jumala lupaakin Hyvää; sanoen:” Mutta sinun haavasi minä kasvatan umpeen, minä parannan sinun vammasi, sanoo Herra, koska sinua, (Siion) kutsutaan hylätyksi, sellaiseksi jota kukaan ei kaipaa.!”

Olen usein ajatellut koskevatko VT:n lupaukset noilta lohduttavilta osiltaan myös tämän ajan ihmisiä? Mutta eikö Herra Jumala ole sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Totisesti, odottaahan meitä/meitäkin lupaus joista suurin on jo tapahtunut, Jeesus Kristus on tullut maailmaan. Ja Hän tulee vielä kerran uudelleen ja parantaa meidän parantumattomattomaksi jääneet haavammekin ikuisesti, kun katsomme Häneen ja uskomme että Hän on Messias ja meidän iankaikkisen autuutemme takaaja.

Kun käännän monia sivuja rakkaassa kirjassani tulen Ilmestyskirjaan ja kirjeeseen joka on kirjoitettu Fildelfiaan. 4 luku on otsikoitu ”Taivaallinen Jumalanpalvelus”. Alun ymmärrän ja itken, mutta sen jälkeen en enää ymärrä enkä pysty selittämään kuin osan itselleni. Mutta minulle riittää se minkä voin ymmärtää. Lopultakin Jumala Kaikkivaltias istuu Valtaistuimellaan! On kirjakäärö ja Karitsa!

On lupaus uudesta taivaasta ja maasta, uudesta Jerusalemista Pyhästä kaupungista,  mutta:” Temppeliä minä en siinä nähnyt, sillä sen temppelinä on Herra Jumala, Kaikkivaltias, ja Karitsa!

Mitä tekee pieni ihminen tämän suuruuden edessä? Menee hiljaiseksi, ei käsitä tätä Pyhyyttä, tuskin hengittää.
Paljon myöhemmin uskaltaa kuiskata ”Kiitos”!