Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Ei iloa irti elämästä

3 kommenttia

Ilo on irti!
Siis vapaanako viimein?

Ei, ei, vaan se on irti elämästä.
Poistettu päiviltä, pyyhitty pyhästä.

Tilalle on tuotu vakavuus
koko juhlallisuudessaan.
Poissa on nauru ja karkelo
koko iloisuudessaan.

Haluan ilon takaisin
kiinni elämään
kiinni arkeen
kiinni minuun.

Uskonnollisuus voi olla hyvin juhlallista…ja vakavaa! Pitää varoa, ettei juhlavaatteet likaannu, että juhlakaava saadaan kunnialla läpi, että kahvi ei läiky liinalle, että solmio on suorassa, että alushame ei vilku helmojen alta.
Monet pikkuasiat kasvavat suhteettoman suuriksi. Ja kun juhla on ohi, huokaistaan helpotuksesta ja kotiin päästyä kirmaistaan alkkareissa olohuoneen sohvalle vain olemaan vapaasti.

Liioittelen, mutta vain hiukan. Kokemustakin näet on jo tässä iässä. Juhlauskonnollisuus ei mahdu arkeen. Se vaatii juhlalliset puitteet.

Evankeliumi kulki alunperin arjessa. Hikisenä. Meluavana. Täynnä odottamattomia tapahtumia. Joku kiipesi puussa. Joku tuli läpi katon. Joku tungeksi ihmismassan läpi. Joku käveli veden päällä. Evankeliumi oli täynnä elämää. Ja iloa! Siis aitoa iloa. Parantumisen, vapautumisen, löytämisen, eheytymisen iloa. Ilo oli kiinni elämässä. Ja kiinni ihmisissä. Koko ihanuudessaan. Ilo ei ollut juossut irtikarkuun jonnekin, ties minne. Ilo oli lähellä ja tuli iholle.

Sitä teki Jeesus! Sitä tekevät tänään Jeesuksen seuraajat.

Ilo, tule takaisin
Tule kiinni minuun.
Älä lähde koskaan pois.
Silloinkaan kun elämä satuttaa.

Kirjoittaja: H H Hilvo

pastor, who loves to preach and teach and pray, because God is so good

3 thoughts on “Ei iloa irti elämästä

  1. elämän ilo
    arki evankeliumi
    pallo jalassa
    ydin tunteen vapaus
    helpotusta huokaus

    Liked by 1 henkilö

  2. Kiitos ajatuksia herättävästä postauksesta. On hyvä jos ilo tulee esille vapaasti vapaampimuotoisissa tilaisuuksissa. Niin kuin olet sanonut: ilman lipereitä ja pukua farkuissa ja hupparissa (käytän itsekin). Mutta jos sinulla olisi kehitysvammainen erityispoika tai työskentelet äänekkäässä ja levottomassa ja hoitotyössä, olet opettaja tai avustaja tms, vartija vankilassa olet työn jälkeen hyvin väsynyt. Silloin rauhallinen kirkonmeno tai tilaisuus on hyväksi. Vaikka pidänkin rentoudesta,on kai yhtä ”pyhää” osallistua rauhalliseen musiikki/jumalansanatilaisuuten? Sisin ratkaisee.

    Liked by 1 henkilö

    • Minua nyt mietityttää yksi asia. Olen opettaja minulla on melko vilkas poikavaltainen luokka. Kaipaan toisaalta rauhaa ja rauhoittumista mutta tahtoisin myös iloita uskosta yhteisöni kanssa. Iloitseminen ei ole hiljaisuuden ja rauhoittumisen vastakohta. Uskon harjoittaminen on todellakin kääntynyt Suomessa sisäänpäin ja siinä korostuu vain tietynlainen hartaus ja vain sellainen koetaan pyhäksi. Pyhä merkitsee Jumallalle rajattua, Jumalan omaa. Pyhyyden nimissä voidaan siis tehdä kaikkea elämään liittyvää joka ei riko suhdetta Jumalaan ja lähimmäisiin.
      Luterilaisen messun ylistys osio ei minun mittakaavassani täytä millään tasolla ylistämisen ja iloitsemisen tasoa. Ilo ei voi olla jokin järjellinen ja juhlava mielentila jossa lausutut sanat korvaavat tunteen. Voisin ajatella että seurakunta voisi olla paikka jossa minäkin raskaan työn raataja voisin kokea välillä joitain ilon hyrskähdyksiä riemun välähdyksiä siitä että Jumala on minut armahtanut ja haluaa kantaa minua arkeni keskellä.

      Liked by 1 henkilö

Vastaa käyttäjälle Niilo Johansson Peruuta vastaus

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.