Olivat vetäneet ladun urheilukeskuksen juoksuradalle. Kyllä, latu oli täsmälleen se neljän sadan metrin lenkki. Sepä minua tinki huvittamaan, kun kävelin iltakävelyäni. Kuka nyt tuollaisella ladulla suksisi. Samassa oivalsin, että joku seillä hiihtikin. Hiihti ja puhui puhelimeensa. Nainen käytti kahta sauvaa; varmaankin hänellä jonkin sortin hands free oli.
Onpahan yhden sortin hiihtämistä. Toisen sortin hiihtämistä on se, että käy metsässä hyvin tehdyllä ladulla lamppujen loisteessa. Mennä höökää v-tyylillä kauheaa vauhtia ja manaa ihmisten ja koirien tassunjälkiä näennäisladulla. Onhan siinä vierellä se pertsalatukin mummoille ja muille kunnottomille ihmisille, jotka eivät vauhdin hurmasta ja teknisistä vaatteista mitään ymmärrä.
Muistan jo varhaisnuorena ihmetelleeni latujen hurjaa menoa. Silloin hiihdettiin vielä perinteistä. Mutta minulle oikea hiihtäminen oli hiihtämistä umpihangessa, kun mentiin pilkille Pudasjärven syrjäissä kolkissa. Suksien piti olla vaaksan levyiset, jos ei halunnut upota pipoaan myöten hankeen. Ei siellä muovilipokkailla pärjännyt.
No, olen minä Syötteenkin laskenut. Yhdellä suksella. Kun toinen suksi pääsi karkuun. Siihen aikaan Syötteellä ei ollut laskettelurinteistä tietoakaan. Umpihangessa laskin ja väistelin ikimäntyjä. Seurasin karkulaisen jälkeä ja löysin sen sitten paljon alempaa. Kahdella suksella on paljon helpompi hiihtää kuin yhdellä, uskokaan minua! Sen verran minussakin on hiihtoeksperttiä, että tuon tiedän.
Mutta siis umpihanki! Se se on oikeaa hiihtämistä. Sitähän Hellaakosken Aarokin runoili: ”Tietä käyden tien on vanki. Vapaa on vain umpihanki.”
Kävelin. Urheilukeskus jäi taakse. Mietin asiaa hengelliseltä näkökantilta. Millaisia ovat kristityt, jotka menevät hassua latua pelikentän ympärillä. Entäs ne, jotka huhkivat pururadan päälle vedettyä vauhtirataa. Ja millaisia ovat ne oikeat umpihankikristityt.
Hetken käveltyäni oivalsin katsahtaa ajatuksiani vähän kauempaa. Milloin minä edes olen viimeksi yli päänsä hiihtänyt? On siitä aikaa, toissa talvena ehkä.
Siinä minä kävelin.
Sauvat kädessä tietä myöten.
Suksista ei tietoakaan.
Blogitaivas 
30/01/2019 08:53
hanki ummessa
lähimmäisen odotus
Jeesus jumissa
usko rotkon rauhassa
unten kukkea kunnas
TykkääTykkää
30/01/2019 09:00
Kiva kun ”hiihtelit” tännepäinkin pitkästä aikaa 🙂 🙂 🙂 ! Kyllä sitä umpihankea nyt riittääkin. Pääasia että yrittää ja kohenee se kuntokin, kai?
Hyviä kelejä sinulle Juha!
TykkääTykkää
30/01/2019 17:11
Mukava postaus, josta lähtee latuja moneen suuntaan. Ilo lukea, kiitos.
TykkääTykkää
01/02/2019 12:27
Saanko alittaa riman siellä missä se on ylimmillään? Pururatahiihtokristitty on sellainen, jolla ei ole mitään ihmeteltävää. Hänelle kaikki on valmista. Raamatusta löytyy jae joka ainoaan asiaan, ja jos hetken tuntuu siltä, ettei löydy, niin tehdään aasinsilta. Näin toimitaan joskus jopa omien asenteiden puolustamiseksi, vaikka se johtaa Kirjan lukemiseen vihtahousun tavoin.
En taida enää pitää itseäni kristittynä. Ja varmaankaan pururatakristyt eivät pidä minua sellaisena. Minä taannoin pohdin, että kertooko syntiinlankeemustarina myös tietoisuuden synnystä. Ei kuulemma. Se on tarina seksuaalisuuden ja moraalin synnystä, ja sillä selvä. Älä ajattele mitään muuta! Myönnän kaataneeni vettä myllyyn ja kysyneeni, missä kohtaa Pyhää Kirjaa kielletään lesbous. Paavali sen kuulemma kieltää. Sitä äijää kun lukee, pururataa taidetaan suksia jalat kainaloita myöden ristissä. Paavali puhuu luonnonvastaisesta touhusta, mutta sekin nyt jää jossain määrin avoimeksi. Täsmälleen ottaen paavali ei puhu seksuaali-identiteetistä mitään.
Kai minun pitää tyytyä näiden vuosikymmenten latteuteen ihmisten erilaisuudesta: joillekin usko on tien tasoittamista, toisille ihmettelyn lähtökohta. Minulla on sukset vähintään †-selkää myöden †:ssä tasamaan sivakoitsijoiden kanssa. Kun nyt kaivoin seksuaalisuusteeman esiin, niin miten ihmeessä esimerkiksi mainittu lesbous on väärin, mutta ahneus näemmä hyvinkin sallittua. Jälkimmäisen seurauksiista me tiemmä kärsimme kaikki, ja lujasti! Lesboja lienee joka ruuhkabussissa ainakin yksi, mutta me emme häntä tunnista emmekä tajua. Mutta minullakin siis on täysin tarpeetonta omaisuutta. On toki velkaakin, mutta veljenpoikaa tässä kuukausittain maksellaan, enkä sen takia vielä ole joutunut hankeen koisimaan. Nälkäkään ei ole vaivannut kuin satunnaisesti. Varmaan on ihan hyvä, että jotkut sanelevat selvät ladut sillä aikaa kun toiset pohtivat olaitten suoruutta ajatustensa takaa-ajossa. Kumpaakin tarvitaan. Vaikka itse olen tutkistelijatyyppi, minullakaan ei ole rahkeita pohtia joka ainoata ratkaisuani erikseen. Kun harva varmaan on puhtaasti kumpaakaan, niin eiköhän jonkinlaista vuoropuhelua eri hiihtolajien edustajien välillä ilmene – joskus jopa muuta kuin porkan kiskontaa eri suuntiin.
TykkääTykkää
01/02/2019 13:42
Näinhän se on. Kun Raamatussa on jae elämän joka ainoaan asiaan, kaikki on valmista. Hiihteli sitten umpihangessa tai pururadalla. Napanuoran kautta saa elämäänsä kaiken minkä tarvitsee. Jotkut pitävät tätä elämisenä pyhässä hengessä. Kukin tulkoon autuaaksi omalla uskollaan.
TykkääTykkää
04/02/2019 21:08
Minä en halua tulla autuaaksi omalla uskollani. Olen aivan liian tyhmä ja mitätön hankkimaan omaa uskoa, joka antaisi sen lohdun, turvan, opastuksen ja viisauden, jota täällä elämässäni kaipaan – erityisesti niinä hetkinä, kun luulen olevani fiksumpi kuin oikeasti olen. Haluan sallia itselleni luvan tehdä hyviä ja huonoja kysymyksiä, jopa säädyttömiä ja asiattomia. Haluan, koska en voi torjua niiden pulpahtamista mieleeni. Voin torjua vain sellaiset ajatukset, jotka ovat jo ilmenneet, koska jos yritän torjua ajatusta, joka ei vielä ole mielessäni, joudun kuitenkin muodostamaan kyseisen ajatuksen.
Minä kyseenalaistan kristillisiä oppeja, koska se tuntuu olevan (mahdollisesta) vapaasta tahdostani riippumaton ominaisuus. Minä en halua loukata ketään tieten tahtoen, vaikka joskus näen arvon pienellä ravistelulla. Luulisin, että kyselemättömän pururatahiihtäjän tie on helppo hamaan siihen asti, kunnes Raamatusta tai pikemminkin sen tulkinnasta tulee vastaan joko kaksi ristiriitaista kantaa tai tulee vastaan ihmisille tarkoitettu ohje, jota on mahdoton täyttää.
Kuitenkin kantani on se, että usko ja oppi ovat asioita, joita minä voin pohtia ja rajallisessa määrin soveltaa. Kuitenkin ne ovat jotakin suurempaa kuin mihin minä järkineni pystyn. Minun ajukopallani voidaan ehkä laatia poliittinen ideologia – kuitenkin tietoisena siitä, että ne pakkaavat olemaan vaillinaisia. Usko ja siihen liittyvä uskon oppi ovat asioita, joihin minä haluaisin turvata. Olen kyllä tavattoman huono etsimään sitä turvaa, mutta varmaa on, että jos etsin turvakseni oman rakennelmani, oman uskoni (merkityksessä ”oma ajatusmallini”), on varma, että enne pitkää lankean.
Tästä syystä en usko siihen, että kukaan tulee autuaaksi omalla uskollaan. Joskus oma usko voi tehdä iloiseksi pieneksi aikaa, mutta silloinkin kyse taitaa olla vain oman luovuutensa tuloksen ihailusta.
TykkääTykkää
04/02/2019 22:10
Niinpä. Vaikka toivoisi jokaisen tulevan autuaaksi omalla uskollaan, eihän se välttämättä näin mene elävässä elämässä. Syitä tähän voi olla monia. Voi olla niinkin, ettei se oma usko ole sittenkään oma, vaan riippuvainen jostakin toisesta ( =muiden ) uskosta.
Taidat, Tero olla vapaa uskosta – tai ainakin pyrit olemaan. Muistaakseni Aaro Hellaakoski runoili ”teitä käyden tien on vanki. Vapaa on vain umpihanki”. Uskossa tämä tie on se oikea usko. Oikeaan uskoon voi kuulua yhtä sun toista. Pyhä henkikin siihen voi vangita. Sen pitemmälle asiaa pyörittelemättä. Vapaa usko voi olla umpihanki – tai ainakin umpihangessa se on.
TykkääTykkää