Eräänä päivänä noin parisen viikkoa sitten tytär huomasi kylpyhuoneen seinässä halkeaman. Hän on muuttanut asuntoonsa joka on valmistunut kesäkuussa 20017. Uusi ns. luhtitalo ja hän asuu pihatasossa. Noin 2 km. päässä siitä kodista jossa asuimme kun hän syntyi.! Hänen nykyisen kotinsa vieressä on suojelumetsä jossa elää liito-oravia. Hänellä on omaa pihaa ja hän on ollut onnellinen kodistaan vaikka maksaneekin siitä koko loppuelämänsä.

Tuon halkeaman ei pitänyt olla vaikeasti korjattavissa, luvattiin reilussa viikossa. Talon perustuksissa ei pitänyt olla vikaa. Näin hengellisesti ajatellen sen uskoikin koska talo on rakennettu kalliolle! Kun seinää alettiin purkaa huomattiin sen olevan ”säpäleinä” päällimmäisen kerroksen alta ja uudellen katsottiin perustuksetkin.

Perustukset pettävät ja tyttäreni yläkerrassa asuu perhe. Rakennuttaja tarjosi muuttoa lähihotelliin vajaaksi puoleksitoista viikoksi, jolloin voisi palata korjattuun asuntoon. Huone jonka hän sai oli siivoamaton. Se piti tehdä perusteellisesti ensin, voidakseen asettua. Eilen perjantaina 29.3 hän kävi katsomassa pääseekö alkavalla viikolla takaisin kotiin. Kaikki oli levällään! Kylpyhuoneen katto täysin auki ja kaikki muu toisin kuin oli sovittu.

Jotain hyötyä on kännyköistäkin, tytär otti kuvia ja uskomattomalta näytti työmaa. Onneksi hän on tottunut hoitamaan toisten aiheuttamia ongelmia ja vahinkoja, tekee sitä työkseen. On määrätietoinen ja lahjakas, vie asiansa päätökseen. Minun kaltaiselleni ihmiselle sellainen ei olisi mitenkään onnistunut.

Istuin juuri jonkinlaisessa ”flunssassa” sänkyni reunalla ja katselin tyttäreni valokuvaa ja itkin, (mistähän tätä vettä oikein aina riittääkään) !?
Kuvaa katsellen ajattelin sydän säröillä, kuinka kova voikaan ihmisen elämä olla lapsuudesta saakka. Sitä se on ollut rakkaalla ainoalla lapsellanikin.

Ilman sitä perustusta jonka Jumala on meille Jeesuksessa Kristuksessa taannut, ei elämässä olisi mitään mieltä.

Aluksi tytär kysyi voiko muuttaa luokseni asumaan niiksi muutamiksi päiviksi jotka remontti kestää. Kyllä muuten, mutta pyörätuoli ja kaksi kissaa ovat huono yhdistelmä ja onneksi emme tähän edes ryhtyneet. Sitäpaitsi minullakin alkoi, nyt jo toista viikkoa kestänyt patteriremontti ja joka päivä miehiä milloin mitäkin tekemässä. Myös ilmoitus kohta alkavasta keittiöremontista, joka tehdään kaikkiin näihin vuokrataloihin jotka täyttävät ensi kesänä 29 vuotta. Minun on asuttava tässä senkin ajan, mietin kun olen niin uupunut kuinka jaksan, mutta jaksettava on.

Lainasin taas kirjastosta kirjoja, aika montaa en saanut koska ne olivat jo lainassa, mutta yllätyksiäkin tuli. Aivan mahtavia tekstejä Lassi Nummelta, Leonid Bashmakovin REQUIEMiin! Tämä musiikkiteos on esitetty Tampereen tuomiokirkossa ensi kerran 4.6 1989. –  Kuinka tekisikään mieleni kirjoittaa nämä kaikki tähän kaikkien luettavaksi! Ei ole mahdollista, mutta jotain tähän loppuun. Muistuttaen ensin kuitenkin mitä Raamatussa puhutaan talojen rakentamisesta.

Meidän perustuksemme on Kristuskallio! Eikä parempaa, kestävämpää eikä luotettavampaa olekaan. Kaikki mitä tässä elämässä kohtaamme on Hänen varassaan, vaikka meistä näyttäisi ja tuntuisi miltä. Rakastan Pietarin ensimmäistä kirjettä, se on ihana! Minua se aina virvoittaa ja vahvistaa perustuksiani. Mutta koska teksti jo nyt on liian pitkä, lyhyet säkeet Lassi Nummelta:

Mutta ensin, Kiitos Jumalalle siitä ettei Hänen rakentamansa perustus sorru!

Agnus Dei!

Hän joka tuli etsimään meitä
sanoi:
Taivasten valtakunta on tullut lähelle,
se on sisäisesti teissä.
Hän joka vaelsi maan päällä
ihmisten keskellä
sanoi:
”Se on sisäisesti teissä”

Hän joka otti orjan muodon,
jota pilkattiin, joka surmattiin:
sanoi:
-Rauhani minä annan teille.

Me seisomme tässä ja toistamme
hänen sanojensa kaikuna:
-Rauhasi -anna meille.