Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Kunnioituksen kulttuuri

1 kommentti

Mitä tarkoittaa oikeasti toisen kunnioittaminen. Uutisissa haastateltiin joku aika sitten päiväkodin opettajaa, joka kertoi pienten lasten väkivaltaisesta käyttäytymisestä ja miten se on lisääntynyt. Lapset eivät osaa kunnioittaa toisten lasten ja aikuisten koskemattomuutta ja aikuisten laittamia rajoja. Kun tällaisia lapsia kielletään on seurauksena kiukuttelua ja väkivaltaista käyttäytymistä.

Ei varmaan ole olemassa mitään yksiselitteistä syytä mistä muutos johtuu. Mutta eikö tämä sama ole näkyvissä läpi koko yhteiskunnan. Lapset heijastavat suoraan sitä mitä tässä maassa tapahtuu. Lapsi vaistomaisesti puolustaa sitä mitä hänellä on ja surutta pyrkii saamaan sen, mikä hänestä tuntuu kivalta ja hyvältä. Ihminen pyrkii tyydyttämään tarpeitaan pienestä pitäen ja nautinnot ovat yksi tarpeistamme. Jos pieni lapsi haluaa jotain eikä heti saa sitä on seurauksena kiukkua. Jos lapsi ei ole tottunut, että häntä on rajoitettu ja asetettu rajoja, niin kiukunpurkaukset voivat muuttua väkivaltaisiksi. Kodeissa, joissa on ajateltu, että lapsi ansaitsee vain parasta ja siksi hänen tahtonsa on aina toteutettu, niin ensimmäiset tilanteet ja tarpeet rajoittaa lapsen toimintaa voivat aiheuttaa melkoisen yllätyksen. Kun pieni kullannuppu alkaakin raivota ja silloin huoltajien sormi menee helposti suuhun. Silloin ollaan jo myöhässä ja siksi  kiukun edessä annetaan usein periksi ja lapsi saa haluamansa. Näitä virheitä on vanhempien vaikea myöntää ja silloin myös yhteistyö päiväkotien ja koulujen kanssa on vaikeaa kun opettajat ja ohjaajat yrittävät ohjata lasta ja perhettä asettamaan rajoja.

Aikuisten maailmassa tämä trendi näkyy parhaiten sosiaalisessa mediassa eri väittelyiden ja keskustelupalstojen vääntöjen kielenkäytössä. Jokaisella on oikeuksia, mutta velvollisuuksia ja vastuuta ei tunnu olevan kenelläkään. Asioista nähdään  vain oma näkökulma. Yksilökeskeisyys murentaa vähitellen kunnioituksen kulttuurin kun vain oma näkökulma oikea ja oikeutettu. Sitä tuodaan esille vähättelemällä toisia ja nauramalla eri tavalla ajatteleville. Absurdilla tavalla ajattelun vapautta vangitaan ”tietynlaiseen vapauteen”. Toisin ajattelevien käsitykset esitetään naurettavina ja omat esitetään terveenjärjen äänenä. Suvaitsevaisuutta riittää vain niille jotka ajattelevat samalla tavalla.

Tutustuin Eila Kärjen parantumiskertomukseen viime syksynä. Sen ympärillä oleva keskustelu kertoo paljon missä mennään. Pauli Kärki, hänen miehensä, on Siilinjärven Vapaaseurakunnan pastori ja on useissa eri tilanteissa kertonut tästä parantumisihmeestä. Törmäsin vapaa-ajattelijoiden sivustolla artikkeliin, jossa aika värikkäällä kielenkäytöllä arvioitiin Kärjen persoonaa ja kyseistä tapausta.

Olin yllättynyt tekstin kirjoittajan, ”päivystävän dosentin” kielenkäytöstä. Kirjoittaja ei kyennyt lainkaan toista kunnioittavaan argumentointiin, vaan antoi kuvan, että  vapaa-ajattelijat ovat kirkkaasti toisten yläpuolella niin älyllisesti kuin myös moraalisesti. Kristityt jotka uskovat ihmeisiin, ovat sen sijaan  naurettavia ja moraalisesti epäilyttäviä kertoessaan ihmeistä, jotka heidän uskonsa mukaan ovat Jumalan työtä. Kärki kuvattiin patologisena valehtelijana ja huijarina. Kun tutkin lisää, kyseinen päivystävä dosentti käy taistoon kaikenlaista puoskarointia vastaan eikä häntä näytä lainkaan häiritsevän se, että hän niputtaa yhteen niin vaihtoehtolääketieteen että uskonnot. Pöntöstä menee alas lähes koko ihmiskunta, joka uskoo johonkin Jumalaan tai yliluonnolliseen.

En lähde pohtimaan tässä teismiä ja ateismia, vaan sitä miten eri vakaumusten äärikannattajat, fundamentalistit vaikuttavat yleiseen mielipiteeseen siten, että älyllinen ja toisia kunnioittava argumentointi ja keskustelukulttuuri on vaipunut lasten kiukuttelun tasolle. Olen aikaisemminkin verrannut maatamme murrosiässä olevaan nuoreen. Kun yksilönvapaudesta on tullut ainoa oikea  suunta, pitää kapinoida kaikkia vanhoja normeja ja hyveitä vastaan ja toisten kunnioittaminen on yksi tappion kärsineistä hyveistä. Hengellisellä puolella osa kiukuttelusta on siirtynyt ja kanavoitunut jopa äärioikeistoon ja nationalismiin  mikä on mielestäni kaukana Kristinuskon ytimestä. Ainoa oikea normi on se mikä minusta tuntuu oikealta ja hyvältä.

Itseäni harrmittaa kaikkein eniten se, että nykykulttuurin tuomat hyvät asiat jäävät varjoon ääripäiden viedessä kaiken huomion. Niin kuin Lutherin aikana raamatun käännös äidinkielelle vapautti uskon, niin uusi teknologia ja raamatun tutkimus on vapauttamassa myös ihmiset myös lakihenkisyydestä ja hengellisestä väkivallasta. Moni piilossa ollut asia on päässyt internetin ansioista päivänvaloon ja sitä kautta moni on päässyt vapaaksi vääristyneen hengellisyyden aiheuttamasta ahdistuksesta.

Parhaimmillaan ihmiskunta on silloin kun eri aatteet saavat käydä vapaata dialogia siitä kuka ihminen on ja mistä me tulemme muistaen Konsta Pylkkäsen viisauden ” Ihmisellä on tässä avaruudessa kusiaisen oikeudet”

Kirjoittaja: Tapio Laakso

Lapsenuskoinen sen tien kulkija

One thought on “Kunnioituksen kulttuuri

  1. Äärimmaisen hyvän ja ajankohtaisen asian olet ottanut esiin!
    Ylellä on melko usein sellaisia ajankohtaisia tekstejä sivullaan joihin voi kirjoittaa asiasta oman mielipiteensäkin. Viimeksi oli vihapuheesta.
    Minäkin siellä käyn kirjoittelemassa aina kun asia minua kiinnostaa ja tuon katsomukseni esiin, mutta rakentavasti koska liitän teksteihini, jos mahdollista, myös viestiä paremmasta ;)!

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.