Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Olemisen sietämätön keveys.

Jätä kommentti

Efesolaiskirje on hyvä tiivistelmä siitä mitä usko on. Kirjeen alussa on merkillinen toteamus miten Jumala on ennalta määrännyt meidät omiksi lapsikseen. Itseäni on tuo kohta hieränyt, koska en ole ymmärtänyt sitä oikein. Vasta muutaman viikon takainen hätkädyttävä uni herätti minut pohtimaan asiaa. Uni oli lyhyt, melkein kuin häivähdys, joka katosi nopeasti. Siinä Jeesus sanoi minulle, että en tunne sinua. Uneen heijastui oma kipuiluni omien syntieni kanssa. Sen kanssa millainen ihmisenä olen ja mitä olen elämässäni käynyt läpi. Tuntuu siltä, että jotkin helmasynnit kulkevat mukanani hautaan saakka vaikka kuinka yritän karistaa niitä pois. Olen miettinyt että eikö minua olekaan valittu ennalta tai enkö olekaan Jumalan lapsi.

Pikku-Tapio

Kun ihminen kulkee oman kipunsa kanssa ja etsii siihen Jumalalta lohdutusta, lähtee helposti ansaitsemaan Jumalan hyväksyntää. Silloin haluaa päästä eroon omista kipua tuottavista asioista. Kuitenkin tuo kipu pitää meidät kiinni Jeesuksessa. Ilman omien varjojen ja kipujen tunnistamista emme löydä syytä tulla Jumalan eteen. Kivut ja varjot saavat meidät etsimmään toivoa, joka on Jeesus Kristus. Ja Jeesus Kristus on se toivo, joka on ennalta määrätty pelastaan ihmiset Jumalan lapsiksi. Ennalta määräminen tarkoittaa siis sitä että Jumala piti jo ennalta tietää ja määrätä oma poikansa pelastamaan ihmiset, koska he tulevat lankeamaan syntiin ja he tuhoutuisivat ellei joku sovita sitä välirikkoa joka on synnin seuraus.

Olen ollut aina kovapäinen ihminen ja Jumala on ennenkin unessa ravistellut minua hereille. Seuraavaana päivänä olin unen takia melko säikähtynyt, mutta Jumala lähetti tielleni useita ihmisiä joiden kanssa olisi ollut mahdollisuus puhua asiasta. Jokainen tapaaminen päättyi siihen, että huomasin siunaavani heitä ääneen, mutta en ottanut untani puheeksi. Lopulta illalla sain evankelistakurssikaveriltani viestin, jossa hän halusi puhua juuri noista kivuista ja niiden merkityksistä ja lopulta tajusin että Jumala halusi puhua minulle. Ymmärsin että minua ei pelasta mikään mitä minussa on. Olen läpeensä syntinen vaikka kuinka yrittäsin pyristellä niistä irti. Minut pelastukseni on Jeesus Kristus joka haluaa että tulen hänen eteensä ilman yrityksiä ja pyristelyitä kaikkine synteineni tajuten ettei synti minusta katoa niin kauan kuin elän ja siksi tarvitsen Jeesusta. Jeesus tuntee vain syntisen Tapsan, ei sitä joka kuvittelee itse pesevänsä synnit pois elämällä jotain sellaista elämää johon ei edes kykene.

Kirjoittaja: Tapio Laakso

Lapsenuskoinen sen tien kulkija

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.