Minulla ei tällä kertaa ole mitään selkeää ajatusta siitä mitä kirjoittaisin. Mutta aamulla herätessäni oli mielessäni, jo pyhäkoulussa oppimani ns. ”muistolause”. Lause joka piti opetella ulkoa ja muistaa seuraavana sunnuntaina. Aamun muistolause kuuluu:” Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa”! Aika moniin elämäntilanteisiin ja syvempäänkin mietiskelyyn kehoittava lause. Luin oikein sisälukuna kuitenkin sen vielä Raamatusta, mihin kohtaan ja kontekstiin se on kirjoitettu?

Nyt on uudempi käännös edessäni ja siinä se löytyy Matteuksen mukaan luvusta 10. Siinä Jeesus valitsee ts. nimeää 12 opetuslastaan, antaa heille ns. matkaohjeet, rohkaisee kestämään vainoa ja kertoo mitä Hänen, Jeesuksen tunnustaminen merkitsee. Näin sanoen:”Joka tunnustautuu minun omakseni ihmisten edessä, sen minäkin tunnustan omakseni Isäni edessä taivaissa. Mutta joka ihmisten edessä kieltää minut, sen minäkin kiellän Isäni edessä taivaissa”

Sitten Jeesus alkaa kertoa mikä opetuslapsia maailmassa odottaa. Kaikenlainen kärsimys, ahdistukset ja rauhattomuus yms. Mutta antaa myös lohdun sanoen:” Joka varjelee elämäänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni kadottaa on sen löytävä”. Ja lupaa:” Joka ottaa vastaan teidät, ottaa vastaan minut,  ja joka ottaa minut vastaan, ottaa vastaan myös sen, joka on minut lähettänyt”. jne..

”Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa”! Kaikki se hyvä, puhdas ja ihana mikä meillä vähänkään on, on Jumalan armolahjaa!

Siksi meidän tulee olla oikealla tavalla nöyriä, emme voi pitää itseämme parempina kuin muita, niin vaikeaa kuin se tässä maailmassa ja kaikkien vaikeuksien keskellä onkin. Viimepäivinä olen kohdannut asian joka on aiheuttanut minulle häpeää. Olen hävennyt joidenkin ihmisten käyttäytymistä, koska heidän tilansa on tavallaan heittänyt varjoaan minunkin ylleni.

Olen ajatellut että otan heihin etäisyyttä etten ”leimautuisi”. Mutta mitä teki Jeesus!? Miksi Hän tuli tähän maailmaan! Kärsiäkseen meidän puolestamme. Ja me jotka olemme saaneet tulla tuntemaan Hänet omana Vapahtajanamme, olemme saaneet muuttua sisäisesti ja ulkoisesti. Mutta ilman Jeesuksen ristinkuolemaa ja ylösnousemusta me olisimme aivan samanlaiset kuin ne jotka eivät häntä vielä tunne.

Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa! Jeesuksen matkaohjeissa on juuri tämä esim. Matt.10: luvut 7 ja 8. Kuinka suuri onkaan Jumalan Armo! Me olemme saaneet lahjan, suurenmoisen lahjan saada seurata Herramme ja Vapahtajamme jälkiä ja ohjeita ja ne koskevat myös sitä millä tavalla me kohtelemme niitä jotka eivät vielä Herraansa tunne. Vaikka he saattavat ”kaljoitella, puhua rumia, kiroilla” jne, jopa pilkata Jumalaa niin me emme saa toimia tuomareina, ja kirjoitan nyt itselleni, minä en saa vaikka kuinka sattuisi!

On vain yksi Tuomari. Hän joka istuu iankaikkisella Valtaistuimellaan ja joka lähetti ainoan Poikansa meidän syntisten pelastajaksi tähän maailmaan! ”Lahjaksi olette saaneet”!!! Emme omilla ansioillamme! Tästä meitä nyt muistutetaan!

On pääsiäisen aika. Suuren kärsimyksen ja tuskan, mutta myös ylösnousemuksen aika! Emme koskaan täällä alhaalla voi kyllin kiittää, mutta Ilmestyskirjassa luvataan että me kerran ylistämme Jumalaa kaikesta sydämestämme ja laulamme uutta virttä, sellaista jota ei täällä koskaan ole kuultu eikä laulettu! Ylistetty ja kiitetty olkoon Herramme ja Vapahtajamme Jeesus Kristus Kaikkivaltiaan Jumalan Ainoa Poika!  Ylistetty Isä, Poika ja Pyhä Henki! Siunattua Pääsiäistä!

”Oi Jumala nyt iloitsen Sinulta puvun sain. Mä kelpaan siinä taivaaseen; se lahja autuain. En taida kyllin katsella ja siitä iloita! Jos milloin siihen katsahdan SE ain on uutena. Ei siinä löydy ryppyä, ei mitään saastaista. Mä vaikka olen musta vain Oon siinä puhtaana. Se kylliksi on autuuteen en muusta huolikaan Se Vanhurskaus on Jeesuksen ostettu kuolollaan! Ah kuinka kerran seisoisin edessä Herrani Jos Tämä Armo Autuain ei oisi omani?”