Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.


Jätä kommentti

Suu puhtaaksi verbaalisonnallako

Puhua suu puhtaaksi on väärinymmärretty sanonta! Useinhan sillä tarkoitetaan sitä, että sanoo julki ajatuksensa, mielipiteensä, tunteensa…itse asiassa ulostaa suustaan koko sanallisen mielipidemaailmansa sellaisenaan ilman kontrollia. Se on kuin piste kaikkien kirjaimien päälle ja pisteen tarkka isku kuulijan herkkään kohtaan.

No, tuleeko siitä suu puhtaaksi? Pysyykö suu puhtaana, kun kaikenmaailman verbaalisonta syydetään suusta ulos toisen niskaan?

Eppäilen! Ja nyt sanon suoraan: epäilen suuresti tuollaista suunpesua.

Se, jolle sanotaan ns suupuhtaaksi, saa useimmiten törkyä päälleen. No, se voi olla perusteltua jonkun näkökulmasta, mutta haisee se silti. Se, joka sanoo kaiken, mitä sylki suuhun tuo, joutuu myös maistamaan omaa lääkettään. Suu ja mieli jäävät likaisiksi pitkäksi aikaa.

On parempi tie!

Puhua rehellisiä mielipiteitä kunnioituksen asenteella, joka ottaa huomioon kuulijan. Vastapuolellakin on tunteensa, taustansa, ilmaisutapansa, oikeutensa mielipiteeseen ja ylipäätään olemassaoloon.

Keskustelukulttuurimme on välillä hyvä laittaa syyniin. Minä- viesti voidaan pukea sanoihin, jotka rakentavat silloinkin, kun ollaan eri mieltä. Some- viestintä on lyhyttä, keskitettyä, nasevaa, usein yhtä asiaa korostavaa. Ei siinä avata koko universumia. Hengellisissä viesteissä ei avata koko Raamattua. Aina jää jotain sanomatta.

Emme voi viestinnässä miellyttää kaikkia. Tämäkin blogi nostaa joidenkin niskakarvat pystyyn. Voimme lähteä tästä faktasta. Siitä ei silti tarvitse seurata se, että joutuu pelkäämään toisin ajattelevien hyökkääviä, vähätteleviä, mollaavia, ylimielisiä tai muuten negatiivisia kommentti- iskuja.

Kunnioituksen kulttuuri kuultaa sanojemme läpi. Puheessa se kuuluu äänenpainossa, mutta myös kirjoitettu viestintä sen olemassaolon tai puutteen paljastaa.

Sanat rakentavat ja purkavat. Sanasota, somesota, verbaalitaistelut, niiden keskellä elämme. Ne, jotka säilyvät hengissä voivat vielä vaikuttaa rauhaan, joka rakentaa silloinkin, kun keskinäiset mielipiteet ovat täysin eri planeetoilta.


1 kommentti

Jumalan ruoska

Jos Suomi ei tee parannusta, niin Jumalan ruoska viuhuu sen selkään! Aika ajoin kuulemme tällaista profetiaa. Ja monet uskovat innostuvat huutamaan aamenta. Minä en! Silti kirjoitan tämän blogin kieli keskellä suuta, sillä tiedän saavani tästä muutamat uskovat niskaani. Mutta tiedän myös jotain Jumalan Sanasta.

Tuo Jumalan vihan julistaminen herättää kysymyksiä:
– millaisen kuvan annamme Jumalasta
– millaisen kuvan Jeesus antoi Isästään
– kuinka moni tekee parannuksen ja tulee uskoon kuultuaan nuo uhkaukset
– millainen maailmankuva on noiden uhkien taustalla
– millaiset ihmiset yleensä innostuvat noista uhkailuista
– kuinka monta syytöntä joutuisi kärsimään, jos uhat todella toteutuisivat
– onko Suomi maailman pahis
– entä terroristit ja heidän alueensa
– miksi Jeesus nuhteli opetuslapsiaan, kun he toivottivat tulta ja tulikiveä Samarian epäuskoisten kylien päälle
– entä Aabrahamin vetoomukset Sodoman puolesta
– mitä pelottelulla saadaan aikaan
– onko Kristuksen kirkko paikka, jossa eletään koko ajan pelon alla

Tässäpä muutamia!
Silti minäkin uskon tuomioon, synnin seurauksiin, parannussaarnaan, katumukseen. Uskon, että synnistä pitää varoittaa. Oikeudenmukaisuus, rakkaus ja hyvät teot palkitaan. Mutta Jumalan vihalla uhkaaminen ei ehkä ole paras keino saada kansan tilaa muttumaan. On eri asia varoittaa synnin seurauksista niin yksilö- kuin yhteisötasolla kuin uhata koko kansaa Jumalan ruoskalla, ellei…

Myös Jumalan hyvyys vetää parannukseen eli mielenmuutokseen. Myös armo kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maalliset himot. Myös Jeesuksen opetukset ja teot huutavat elämää muuttavan rakkauden ja koko ihnisen tervehtymisen puolesta.

Jumala on hyvä kaiken aikaa! Jeesuksen risti huutaa Jumalan hyvyyttä ja muutosta kovemmin kuin meidän uhkailumme. Parannuksen tekemiseen kuuluu evankeliumin uskominen. Ja sen tiedostaminen, että Jumalan valtakunta ihmeineen ja muutosvoimineen on tullut lähelle. Iholle asti, ei ruoskana, vaan öljynä. Jeesuksen haavojen hinnalla olemme parannetut. Uskothan!


4 kommenttia

Pirullinen suunnitelma- sukupuolineutraali ihminen

Sukupuolineutraali! Koko sana on kaikkea muuta kuin neutraali. Se on ovela suunnitelma, jonka juuret ovat syvyydessä ja joka tähtää suurempaan, kuin vain ihmisen seksuaalisen elämän spekulointiin. Väitän, että se on pirullinen suunnitelma tuhota ihmisyys ja myös ihmisen ja Luojan välinen suhde.

Jumala loi ihmisen kuvakseen. Tuo kuva muodostuu miehestä ja naisesta, siis kahdesta eri sukupuolesta. Näistä kahdesta syntyy lisää elämää. Jos Jumala olisi luonut vain kaksi miestä tai kaksi naista, niin meitä ei olisi, olisi vain nuo kaksi. Ja Jumala!

Jumalan kuva siis muodostuu kahdesta erilaisesta, mutta samanarvoisesta ihmisestä. Sukupuolten eriarvoisuus tuli vasta syntiinlankeemuksen jälkeen. Erilaisuuden rikkaus ja rakkaus kuvaavat Jumalan luonnetta. Sekä miehessä että naisessa on myös suuri määrä hienosäätöistä erilaisuutta ja samanlaisuutta; emme ole toistemme täysiä vastakohtia. Miehekäs nainen on silti nainen ja naisellinen mies on mies! Mies ja naismaisuus ovat eriasteisia korostuksia, eivät vielä sukupuolen määritteitä. Sukupuolineutraalius nihiloi tämän peruserilaisuuden ja mielestäni tekee väkivaltaa kummallekin sukupuolelle sekä särkee Jumalan kuvan. Tähän tuo pirullinen suunnitelma pyrkiikin.

Kristuksen ja seurakunnan välistä suhdetta kuvataan avioliittosuhteena. Kristus on sulhanen ja seurakunta on morsian. Häitä Taivaassa jo valmistellaan. Ja ne häät ovat suuret. Ei ihme, että häät, varsinkin juutalaisessa kulttuurissa ovat suuri ja tärkeä tapahtuma. Avioliitto ja jo kihlaus ovat kahden ihmisen sopimus, sitoutuminen ja liitto, jossa syntyy seuraava sukupolvi. Se on siis elämän liitto, miehen ja naisen välillä. Erilaisuuden liitossa ihminen täydentyy, kumpikin osapuoli täydentää toistaan. Sukupuolineutraalissa maailmankuvassa tämä liitto hämärtyy: Kristuksen ja seurakunnan välinen yhteys poistuu, ja tähänkin tuo pirullinen suunnitelma tähtää.

Elämä voidaan tuhota monella tavalla. Ei kaikkia ihmisiä tarvitse tappaa. Tehdään seksistä sukupuolineutraalia ja avioliitosta kahden saman sukupuolen välistä kanssakäymistä. Näin ei tule lapsia. Seuraava sukupolvi jää tulematta. Pirullinen suunnitelma alkaa vähitellen toteutua.

– Jumalan kuva on mies+nainen.
– Kristuksella on morsian: se on seurakunta, joka tuntee Kristus- sulhasensa; Raamatun kielissä tuo tunteminen= intiimi suhde.
– Hedelmällisyys on yksi Raamatun avainasioita. Miehen ja naisen välinen liitto takaa elämän jatkumon.
– Tytöistä tulee naisia, pojista miehiä. Tämän kuvan tuhoaminen on pirullinen tapa tuhota Jumalan maailma.

Satan, bite the dust!


2 kommenttia

Miksi Jumala on hiljaa?

– Miksi Hänen edustustonsa on hiljaa? Jumala on valtuuttanut kirkkonsa puhumaan ja toimimaan Hänen nimissään ja auktoriteetillaan. Mutta joko se ei tajua tehtäväksiantoa tai ei muuten viitsi hoitaa tehtäväänsä.

– Miksi Hänen seuraajansa eivät seuraa saamansa käsikirjan eli Raamatun ohjeita? Tuskin edes lukevat niitä! Ja jos lukevatkin, niin vesittävät sanoman. He kyllä lukevat ihmeistä, mutta pitävät niitä menneisyyteen kuuluvina, ehkä jopa satuina. He muistelevat historiaa, eivät luo historiaa.

– Miksi Jumalaan uskovat ovat kuin kerjäläisiä rikkaan isänsä takapihalla? He eivät uskalla mennä aittoihin noutamaan heille tarkoitettuja tavaroita, eivätkä he siten myöskään kykene jakamaan niitä muillekaan. Sen sijaan he kuorossa huutavat, missä olet Jumala, voitko auttaa meitä!

– Miksi Jumalan omat riitelevät keskenään niin kovalla äänellä, että se peittää rakkauden äänet? Johtajan paikoille on tungosta, kontrolli toimii ja elävän uskon ilmaisumuotoja rajoitetaan milloin mistäkin pelosta. Keskinäinen kateus vie kalat kaikkien Pietareitten verkoista.

– Miksi uskovaiset eivät pysähdy miettimään, miksi heidän Mestarinsa ääni ei kuulu, vaikka itse asiassa Hän puhuu kaiken aikaa: Sanassaan,luonnossa, profetioissa, rukouksissa, unissa, näyissä, ihmisten kautta…Hän on puhelias Jumala ja kaipaa omiensa seuraa.

Miksi me emme keskustele Hänen kanssaan? Silloin kuulisimme, miten paljon asioita Hänellä on sydämellään.


Jätä kommentti

Jeesus piipahtaa vapaa- ajattelijoiden Petri Karisman luona

– Son moro, aattelin poiketa, vaikket uskokaan minun olemassaolooni.
– Siis, mikä ihmeen jeesustelija sinä olet?

– En jeesustelija, vaan Jeesus, johon sinä et mukamas usko, vaikka…
– Hetkinen, tarkennetaanpas yks juttu heti alkuun: minä uskon, että Jeesus niminen henkilö on joskus varmaankin ollut, mutta se mies on kuollut. Hyvä se oli se Jeesus, olis saanu kyllä elää pidempäänkin, sääli että tapettiin niin nuorena. Hyviä juttujahan se teki, mutta ne sen seuraajat, oh boy!

– Mitä niistä?
– Riitelevät keskenään, käyvät uskonsotia, pelottelevat, syyllistävät ja tuomitsevat ihmisiä, käännyttävät, levittävät taikauskoa, kerjäävät veroa, jonka käyttävät komeisiin kirkkoihinsa…uskonnot ovat niin vaarallisia…Mutta miksi ylipäätään puhun sinulle, joka kuvittelet olevasi joku jeesus, minua et hämää. Oliko sinulla jotain todellista asiaa?

– Ajattelin liittyä vapaa- ajattelijoihin. Tuota kirkosta eroamista täytyy vielä pohtia.
– Enpä tiedä, haluanko minä sinunkaltaistasi tyyppiä meidän riveihin, jotain rotia.

– Mutta ettekös te ole vapaa- ajattelijoita? On siis vapaus ajatella omilla aivoillaan. Eikö? Ja sanoa vapaasti ääneen, mitä ajattelee. Eikö? Lisäksi, minä pidän monista mielipiteistäsi. Esim. ajatuksesi uskontojen vaaroista kannattaa ottaa todesta. Samoin naisten alistaminen joissain uskonnoissa ja yhteisöissä on tosi pimeää touhua. Olen minäkin huolissani naisten asemasta ja siitä, että maailmaa viedään lujaa kyytiä kohti keskiaikaa. Yllättyisit, jos tietäisit, kuinka usein luen face- päivityksiäsi tyytyväisesti mutisten, että kerrankin joku uskaltaa puhua suoraan ongelmista. Kirkollisen valta-monopolin suhteen aattelen pitkälti samoin, kuten tuo kirkon ja valtion avoliitto. Se ei tiedä hyvää. Yhteiskunnallisista ongelmista olemme usein samaa mieltä. Ja mieltähän saa olla, kas kun ajatellaan vapaasti. Olen tanakasti vapauden ja totuuden mies.
– Hm…mitähän tuohon enää voin sanoa, vähän kyllä epäilyttää, nimi ja kaikki…

– Älä nyt hyvä mies nimiin kompastu. Anna se hakemusplanketti, niin täytetään se.
– No, jos nyt koeajaksi.

Ja niin Jeesus liittyi vapaa-ajattelijoihin. Syntymäaika ja osoite vain teettivät pieniä ongelmia, kun niihin kirjattiin: ennen aikojen alkua ja Taivas. Mutta Petri Karisma oli rohkea mies ja päätti ottaa riskin. ”Olikohan se sittenkään pelkkä jeesustelija, jos se olikin…”, mietti Petri ja miettii vieläkin, sillä aina, kun hän tapaa miehen, niin ilmaan tulee sähköä. Positiivistako, sitä Petri ei sano ääneen, mutta…


Jätä kommentti

Vanha pieru

Se vanha pieru hävisi Saharan erämaahan, älä hyvä ihminen hae sitä takaisin pilaamaan ilmaa!

Mitä luulet ihmisten sanovan, jos tämän laukaisee saarnassa? Voiko tällaista kieltä käyttää kirkossa tai seurakunnassa? Loukkaako sanavalinta?

Minulle sanat ovat tärkeitä. Pelaan ja leikin niillä. Nautin yllättävistä sanavalinnoista. Niillä voi pysähdyttää ihmiset ajattelemaan asioita uudesta vinkkelistä. Toisaalta ne saattavat ärsyttää, jolloin sanoma ei ehkä mene perille.

Mutta, mutta…jos jokin asia valkenee tälläkin keinolla, niin haittaako se, jos joku loukkaantuu. Hm…mielestäni ei haittaa. Enempi haittaa se, jos sanani eivät liikauta, kosketa tai muuta mitään.

Vanha pieru kuvaa saatanaa. Se on jo hävinnyt sodan ja vienyt hajut mennessään. Mutta silti se ilmaantuu paikalle, kun ihmiset sitä kutsuvat tai antavat sille luvan tulla takaisin ihmisten ilmoille. Ja silloin ilma pilaantuu, lemu alkaa, kuoleman haju alkaa leijua ilmassa. Vanha pieru aina haisee, happi loppuu.

Kristityt ovat Kristuksen tuoksu ja kirkkauden toivo tässä maailmassa! Halleluja, sanon minä. On toivoa raikkaudesta! Älä siis anna tuolle vanhalle pierulle lupaa tulla pilaamaan elämää. Uskovilla on auktoriteetti Jeesuksen nimessä karkottaa se hajuineen kauas autiomaahan. Käytetään sitä auktoriteettia ja annetaan valon ja tuoksun tulvia tähän maailmaan.


5 kommenttia

Lintu vai kala? (Kyselyä kirkosta)

Tätä joskus nuorena kyselimme, kun emme olleet varmoja jonkun uskosta. Nyt kyselen tätä itseltäni. En niinkään kysele, olenko uskossa vai en, sillä tiedän, kehen uskon, kuka on Herrani ja mistä kirjasta löydän totuuden.

Kyselen, mikä on minun kirkkoni!

Ehkä tätä ei kannattaisi julkisesti pohtia, olenhan ollut kirkon pappina jo yli 40 vuotta. Mitä sitä nyt kyselemään!

Tällä hetkellä kirkkoni antaa moniulotteisen äänen. Avioliitosta. Uskosta. Raamatusta. Humanismi nostaa päätään yli Jeesuksen opetusten. Kirkkoon kuuluminen on kuin Taivas- takuu: kerran kastettu, aina pelastettu.

Missä parannussaarna, opetus Jeesuksesta ainoana tienä Taivaaseen, Isän Jumalan yhteyteen? Missä Pyhän Hengen armolahjat? No, onhan niitä. Ja on herätysliikkeitä. Ja on Raamattukursseja ja Alfaa. En niitä aliarvosta. Silti kaipaan lisää dynaamisuutta, Hengen paloa, selkeitä eettisiä kannanottoja sekä julistukseen, että toimintaan. Haluaisin nähdä kirkkoni yhteiskunnan ja maailman rajuna muutosvoimana. Haluaisin kokea Pyhän Hengen läsnäolon perustamansa kirkon elämässä.

Mistä kirkosta puhun?

Siinäpä se! Suomessa kirkko = ev.lut.kirkko, kansankirkko, johon enemmistö suomalaisista kuuluu. Muut ovat jotain muuta! Siis jo kielemme, käsitteemme on ominut kirkko sanan yhdelle kristilliselle suunnalle. Sekin hämää.

Olenko siis lintu vai kala?

Kuulun ev.lut.kirkkoon, käyn sen seurakunnissa puhujana, minut vihittiin juuri ko kirkon papiksi Oulun tuomiokirkossa vuosikymmeniä sitten. Olen saanut piispalta aikoinaan rovastin tittelin, jota minun kaverini rakastavat käyttää. So far so good!

Mutta kuljen myös hyvin paljon ns vapaissa suunnissa, nautin niiden vapaasta tavasta ylistää, rukoilla, julistaa ja käyttää armolahjoja. Monet minun rakkaista ystävistäni olisivat tosi iloisia, jos kävisin kasteella. No, en ole käynyt, mutta…kryptiset pisteet jätän lukijan harkittavaksi.

Tällä hetkellä koen ennen kaikkea olevani Kristuksen kirkon jäsen. Siihen kuuluminen on vapauttava asia. Tiedän, kuka ja mikä olen Jeesuksessa. Siinä kirkossa on lintuja ja kaloja.