Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.


Jätä kommentti

Jeesus muuttaa meille

Siis?
Eikös se riitä, että Hän poikkeaa kylässä. Sovittuna aikana, että ehtii leipoa ja siivota sitä ennen. Tai, että me käydään sen Jeesuksen luona, vaikka kerran kuussa tai viikottain, jos vain ehdimme. Eihän meillä ole sille omaa huonetta, sitten menee kaikki yksityisyys, mitä se syö, juoko se kahvia, mitä se tekee, kun me katsotaan telkkaria, entäs kun tulee kavereita kylään, mihin me laitetaan Jeesus siksi aikaa, pukeutuukohan se edes länsimaisiin vaatteisiin…ja herttainen sentään, meillähän on vain yksi kylppäri!

Sitä yliminän kysymysten tulvaa vain siksi, että Jeesus muuttaa meille asumaan!

Mietipä asiaa ihan arkisesti ja käytännöllisesti vaikkapa em kysymysten avulla. Kun Jeesus tulee elämääsi ja jää olemaan kanssasi, mitä se vaikuttaa kohdallasi. Mitä Hänen läsnäolonsa sinussa 24/7 merkitsee?!

Hän on lähellä, kun rukoilen, veisaan, käyn seurakunnassa, puhun Hänestä, luen Raamattua ja teen muita hurskaita asioita. Fine!

Hän on kanssani, missä tahansa kuljen ja mitä tahansa teen. Siis ihan missä ja mitä tahansa. Not so fine, sanoo yliminä. Joskus toki tekee mieli sanoa: Jeesus sulje silmäsi, katso muualle, keskity hyvään romaaniin, ajattele jotain muuta! Mutta ei, siinä Hän on, minussa, minun kanssani. Hän tosiaan muuttaa tyköni asumaan ja minä saan/ joudun jakamaan kaiken Hänen kanssaan.

Saan vai joudun? Riippuu, miten asennoidun Häneen! Ensinnäkään, Hän ei tule väkisin, vaan kolkuttaa ovella. Minä itse päästän Hänet sisään. Minä toivotan Hänet tervetulleeksi. En tiedä etukäteen, mihin kaikkeen joudun tai pääsen Hänen kanssaan, mutta luotan Häneen niin paljon, että annan avaimet Hänelle ja Hänellä on jääkaappioikeudet ja kaikki muutkin oikeudet minun tykönäni.

En siis joudukaan mihinkään, vaan saan huikean etuoikeuden kokea elämäni seikkailun Jeesuksen kanssa. Ihmeet, merkit, merkillisyydet, vapaus, ilo ja rauha kulkevat kintereillämme. Elämän viidakko koko kirjossaan avautuu edessämme. Saan myös kerrankin olla täysin vapaasti oma itseni, rehellinen ja avoin. Saan sanoa kaikkea kontrolloivalle yliminälle: suu kiinni, sinä et enää hallitse ja kahlitse minua. Kun Kristus elää minussa, silloin olen astunut sisään Jumalan valtakuntaan. Olen päässyt kokemaan Isän rakkautta ja se rakkaus vahvistuu päivä päivältä.

Niin, että kiitti Jeesus, kun muutit tyköni asumaan! All joy!


2 kommenttia

Daavid ja Jonatan suutelivat toisiaan

Miesten välistä rakkauttako? Kyllä! Kiintymystä ja ystävyyttä syvällä tasolla. Veljeyttä ja yhteyttä, joka näkyi fyysisenä läheisyytenä, suudelmana. Se ei ollut Juudaksen petossuudelma. Se ei ollut myöskään homosuudelma.

Miesten välinen yhteys näkyi myös Jeesuksen ja opetuslasten suhteessa. Hehän jakoivat vuosien ajan samat matkat maalla ja merellä, päivin ja öin. He jakoivat samat pölyt, matkaväsymykset ja iltanuotiot iloineen ja suruineen.

Voin hyvin kuvitella, mistä nuo jätkät puhuivat istuessaan Jeesuksen kanssa nuotion ympärillä, päivän hommista väsyneinä. Voi olla, että ne jutut ei kestäisi uskonnollisia korviamme. Voi olla, että minä vain kuvittelen, mutta miehet on aina miehiä, kaikkialla ja meidän jutut ei aina kestä julkisuutta. Ja siitä olen varma, että Jeesus ei punastele, eikä kauhistele, eikä nolostu ja mikä hienoa, ei nolaa ketään.

Veljien pyhissä suudelmissa ei ole kyse uskonnollisesta liturgiasta, eikä eroottisesta flirttailusta. Ollaan veljeydessä, uskon yhteydessä, rinnallakulkemisessa, jopa taistelussa, jossa veljeä ei jätetä. Aikamme steriili pinnallisuus vääristää asioita. Raamatun kertomukset vievät meidät takaisin iltanuotiolle paistamaan kalaa, nojaamaan toistemme kylkiin ja haisemaan samalle hielle, lopulta matkasta väsyneinä nukahtamaan…Jeesus jää vielä valvomaan tulta.

Kuulen Hänen ajatuksensa: jätkät, mä rakastan teitä!

Ps.
Sorry, siskot, jäitte nyt tästä jutusta pois, mutta ette tekään ole kaukana Herrastamme. Samoilla tulilla istutaan ja samaa tulta Jeesus sytyttelee meidän sydämissämme.


2 kommenttia

Jumala, kysymysmerkki vai huutomerkki

Koska emme näe Jumalaa, niin mielikuvituksemme tuuppaa Hänet jonnekin: Taivaaseen, tuonpuoleisuuteen, kaukaisuuteen, avaruuksien taa, mielikuviin ja lopulta kauas olemattomuuteen ja arvaamattomuuteen. Hänet on tehty mystiseksi kysymysmerkiksi. Ei ihme, että ateistit tai uskonnottomat eivät korviaan lutkauta kirkkojen yritykselle palauttaa heidät uskonnolliseen ruotuun.

Uskomme ei saa jäädä pelkäksi kysymysmerkiksi, vaikka kysymyksiä onkin paljon. Usko on huutomerkki. Jumalakin on huutomerkki. Hänen Sanansa huutaa meitä puoleensa monin tavoin, jopa kuiskauksin. Hänen Sanansa on Jeesus!

Mitä Jeesus sanoi ja teki ja oli, kaikki se kertoo Jumalasta. Joka on nähnyt Hänet, on nähnyt Isän, Jumalan. Jeesuksen kautta Jumala ja Hänen valtakuntansa tuli lähelle, iholle, kuulo ja kosketusetäisyyden päähän.

”Joo, joo, se oli 2000 vuotta sitten. Uskoo, kuka uskoo! Kristittyjen elämä ei houkuttele.” Tätä virttä veisataan hartaasti ja kuuluvasti.

On aika muuttaa tuota virttä. Jeesus valtuutti seuraajansa jatkamaan Jumalan tunnetuksi tekemistä. Seurakunta on Jumalan temppeli eli Jumalan ilmestymisen paikka. Kristitty on Pyhän Hengen temppeli eli kristityn kautta Jumalan Henki toimii ja tuo Jumalan valtakunnan lähelle. Jumala ei olekaan jossain muualla, pilvien pimennossa, vaan tässä ja nyt. Jumalan todellisuus ihmeineen ja merkkeineen on täällä ja tänään.

Kristus meissä on kirkkauden toivo, maailmalle ilmoitettava Jumalan salaisuus. Eli Jumala ei olekaan salaisuus. Hän asuu lapsissaan, seuraajissaan, työtovereissaan, edustajissaan. Huutomerkkeinä vastaamme maailman kysymyksiin elämän mielekkyydestä ja tarkoituksesta. Huudamme kaikkialle elämää Jeesuksen yhteydessä.


12 kommenttia

Liian moni…

…on rauhoittunut,sammunut, hiiltynyt, muuttunut muistomerkiksi. Kynttilöitä käydään sytyttämässä menneen herätyksen haudoilla, sen sijaan, että tuli sytytettäisiin omaan sydämeen.

Missä ovat herätyssaarnaajat?
Missä tulen kantajat?
Missä uudisraivaajat?
Eihän tuli sinänsä ole sammunut!

Sana on vielä keskellämme. Pyhä Henki ei ole jättänyt maailmaa. Tulen tarpeet ovat mitä ilmeisimmät. Jeesus tuli tuomaan tulta maan päälle ja kuinka Hän toivookaan sen syttyvän ja jatkavan palamista ja muiden sytyttämistä.

On niin surullista nähdä, miten innoissaan moni alkaa seurata Jeesusta ja miten sydämen palossa moni alkaa julistaa täyttä evankeliumia, ja sitten, jotain kylmenee, into sammuu ja Hengen nuotio hiipuu. Liian usein!

Kyllä se ikääntyessä rauhoittuu, sanotaan nuoresta ja palavasta julistajasta. Ja ennustus toteutuu. Liian mo nen kohdalla. Liian surullista.

Herra, en halua rauhoittua, en halua olla sammunut tulivuori tai hiipunut nuotio tai savua kytevä kynttilä. Tervetuloa Pyhä Henki, Tulena ja tulisena kielenä. Maailmassa on pimeää ja kylmää. Tule valoksi ja lämmöksi minussa ja minun kauttani. Että ihmiset löytäisivät valon ja elämän lähteen, Jeesuksen!

Sydämeni parkaisu Juhannuksen jälkeen, kun kokoista on enää hiilet jäljellä.


5 kommenttia

Son korkeemman käres

Jokin tuossa ajatuksessa tökkii. Tiedän, että noin usein sanotaan ja sen varaan heittäydytään ja eletään siinä uskossa, että kaikki, mitä tapahtuu, on Jumalan johdattamaa tai sallimaa.

Uskallan ääneen epäillä tuon lauseen paikkansapitävyyttä.

Se näet johtaa fatalismiin, kohtalouskoon, jossa ihminen on pelkkä pelinappula. Monet voimat liikuttavat nappulaa. Hyvät ja pahat. Ja ihminen on voimaton, avuton…ja lopulta edesvastuuton.

Ei kai!

– Entä valinnanvapaus ja vastuu valinnoista. Kenellä se on?
– Mitä merkitsee Jumalan työtoveruus ja ystävyys Hänen kanssaan? Onko se peliä, jossa Jumala yksin tekee päätökset ja muilla ei ole siihen mitään sanomista. Mitä työtoveruutta se on? Missä on ihmisen vastuu tehdä oikeita valintoja? Kuka korjaa virheet, kun niitä kuitenkin tulee?
– Onko ihmiset ennaltamäärätty ja ohjelmoitu uskoviksi tai ei- uskoviksi? Oliko Pietarilla oikeus ja mahdollisuus heittää verkot uudelleen veteen? Olisiko hän voinut olla heittämättä? Entä olisiko hän voinut olla lähtemättä myrskyiseen veteen veneestä, kun Jeesus antoi hänelle siihen kutsun? Ja oliko Pietarilla ja sen kavereilla mahdollisuus olla lähtemättä Jeesusta seuraamaan?
– Miksi Raamattu käskee vastustamaan Perkelettä? Jos eletään fatalismissa, silloin on turha mitään vastustella.

Tässä vain muutama ajatus. Jumalalla on toki kaikki valta Taivaassa ja maan päällä. Mutta Hän delegoi valtaa ihmiselle. Ihminen tekee valintoja. Ja usein vääriä, ikävä kyllä. Emme voi syyttää Jumalaa maailman tilasta. Syömme istuttamiamme hedelmiä, hyvässä ja pahassa.

Jeesuksen seuraaminen ei ole pakkopaita. Ihminen joutuu tai saa itse valita. Me valitsemme, luemmeko Raamattua, rukoilemmeko, käymmekö kirkossa, todistammeko, annammeko elämämme Jumalalle. Meillä on paljon valintoja edessämme. Toki saamme pyytää kaikkeen viisautta ja johdatusta. Senkin pyytäminen on valintaa.

Lyhyeen blogiin ei mahdu kuitenkaan koko teologia. Tämä vain pohjaksi sen miettimiselle, onko Jumalamme nimeltään Kohtalo, vai Taivaan Isä, jonka kanssa me, Hänen lapsensa elämää elämme. Siis elämme, emme vain ole hihnan varassa, orjina.

Hänen käsissään ollessamme opettelemme elämää. Saamme Isän kädestä hyviä asioita. Ja kasvaessamme myös vastuumme elää ihmisiksi kasvaa. Silti Isä on aina lähellä.


19 kommenttia

Menestykää, mutta älkää syntiä tehkö

Ihminen on luotu menestymään.
Menestyminen ei ole syntiä.
Ihminen luonnostaan haluaa menestyä.
Menestystekijät ovat Taivaan lahja.

Ja silti meitä varoitetaan menestysteologiasta. Julistajat, jotka opettavat menestyksestä joutuvat helposti ajojahdin kohteeksi ja heidän opetuksensa leimataan surutta harhaopiksi.

Miksiköhän?

Kateudestako, vaiko vääristyneestä ihmiskuvasta, kieroutuneesta jumalakuvasta, huonoista kokemuksista, epäselvästä opetuksesta, synnin pelosta….Synnin pelosta!?

Tottahan se on, että raha ja valta saattavat sokeuttaa ja johtaa moneen pahaan. Itse asiassa se on rahanhimo ja vallanhalu sekä niiden väärinkäyttö, jotka tuhoavat maailmaa ja ihmissuhteita, ei raha ja valta sinänsä. Väärinkäyttöön ja ahneuteen liittyy mm seuraavia seurauksia: riisto, hyväksikäyttö, manipulointi, alistaminen. Tässä sitä syntiä riittää!

Mutta on myönteistä menestystä ja onnistumista, josta seuraa siunausta, jakamista ja tasaamista, yhteisen elämän hyvinvointia. Johannes toivottaa kirjessään, että kaikessa menestyisimme ja pysyisimme terveinä, niin kuin sielummekin menestyy. Ei mikään turha toivotus!

Oliko Jeesus rikas?

Turha kysymys. Hän kyllä luopui Taivaan rikkauksista ja tuli köyhään talliin ja sieltä arkitavalliseen Nasaretin puuseppäkotiin. Mutta elikö Hän puutteessa, nälässä, kadulla,katuojassa, siis tosi köyhyydessä? Idän tietäjät toivat Hänelle hulppeita lahjoja Beetlehemiin. Muistathan!

Jeesus ruokki tuhansia viidellä leivällä ja kahdella kalalla. Hän maksoi veronsa kalansuusta saadulla rahalla. Hän aterioi välillä rikkaiden luona. Hän neuvoi Pietarille, mistä saisi runsaasti kalaa. Taisi muuten Hänen seurueessaan kulkea muutamia varakkaita naisia,jotka varoillaan palvelivat.

Pietarilla ei ollut kultaa eikä hopeaa, mutta oli jotain parempaa: Jeesuksen voimallinen ja parantava nimi. Alkuseurakunta piti kaikkea yhteisenä. Köyhille annettiin avustuksia. Varat tasattiin. Tasaus olikin yhteisen menestyksen perusta.

Usein löydämme Raamatusta menestyviä ihmisiä, eikä heitä oteta varoittavisi esimerkeiksi. Päinvastoin! Jopa Jobin elämä päättyy menestykseen.

Jeesuksen ihmeissä ja muuallakin Sanassa löytyy merkkejä runsaudesta: ylitsevuotava malja, viini Kaanaan häissä, ruuantähteet vuoriniityllä, puheet yltäkylläisestä elämästä.

Menestysteologian tuomitseminen sellaisenaan on yksipuolista. On toki liian pitkälle vietyä opetusta tästä aiheesta, mutta se vaatisi oman bloginsa. On oikeaakin menestystä. Sellaista, johon kuuluu onnistuminen, terveys, myös itsetunnon terveys, hyvinvointi, halu ja kyky jakaa omastaan ja tasata. Jumalan valtakunnan työ tarvitsee varoja, siis kolehteja, uhreja, puhdasta rahaa!

Varas on tullut varastamaan,tappamaan ja tuhoamaan. Jeesus on tullut antamaan elämän ja yltäkylläisyyden. Tämä Joh.10:10 kolahtaa minuun ja usein siitä puhunkin. Se sopivasti söhäisee köyhäily ja surkeiluajatteluamme.

Älä anna sielunvihollisen sotkea elämääsi ja sinulle annettuja lahjoja ja menestystekijöitä. Jumala on rikas antaja kaikille, jotka Häntä avuksi huutavat. Olemme rikkaan Isän lapsia. Tuhlaapoika sai uudet vaatteet, sandaalit ja sormuksen…ja kunnon pidot kaiken kukkuraksi.

Menestykää, onnistukaa, eläkää täysillä ja tuhlatkaa Jumalan hyvyyttä kaikkialle. Se ei jakamalla lopu!


Parantakaa

En keksinyt iskevämpää otsikkoa. Sitä paitsi tuo sana löytyy Raamatusta, vaikkapa Luuk.10:9:”Parantakaa kaupungin sairaat ja kertokaa kaikille:’Jumalan valtakunta on tullut lähelle.” Näin Jeesus käski opetuslapsiaan. Lyhyesti ja ytimekkäästi. Ja ne 72 lähtivät ja palasivat iloisina, kun näkivät pahojen henkienkin heitä tottelevan.

Jeesus paransi. Paljon. Usein. Mennentullen. Kaikkinaista sairautta ja raihnaisuutta. Erittäin suuri osa evankeliumeista sisältää nimenomaan parantumisihmeitä. Leikkaa ne pois, niin Raamattu ohenee ja kevenee tuntuvasti. Ihmeet ja merkit seurasivat kaikkialle Jeesuksen mukana. Hänestä suorastaan tarttui terveyttä ja muutakin hyvyyttä ihmisten elämään.

Opetuslapset jatkoivat samalla linjalla. Apostolien teot ovat täynnä ihmeitä. Siellä etsitään jopa Pietarin varjoa, jotta tultaisiin terveeksi (Apt.5:15). Ja myös Paavalin vaatteita vietiin sairaitten päälle ja taudit kaikkosivat (Apt.19:11-12). Jeesus lupasi, että Häneen uskovat tekisivät samoja tekoja, jopa suurempia, kuin Hän (Joh.14:12).

Entä Vanha Testamentti? Psalmi 103, Jesaja 53, Job.42! Niissä on väkeviä lupauksia. Muuallakin on. Kannattaa lukea koko Raamattu läpi, niin löytää Jumalan, joka on Herra, sinun parantajasi. Löytää myös Jeesus- sovittajan, joka vei ristille syntiinlankeemuksen kirouksen (Gal.3:13-14, vrt 5.Moos.28)

Miksi kaikki eivät silti parane? Miksi minun sydämeni pysähtyi mennessäni kirkkoon puhumaan kolme vuotta sitten? Miksi syyllistetään niitä, jotka eivät parane? 1000 X miksi!

Ei minulla ole kaikenkattavia vastauksia, mutta tahdon oppia ja tahdon löytää vastauksia ja tahdon julistaa terveyttä Jeesuksen ninessä ja Hänen käskynsä mukaan (esim. Mark.16:15-20). Raamattu on standardi, ei kokemukseni. Haluan nostaa kokemuksiani Raamatun tasolle, en pudottaa Jumalan Sanaa kokemusteni tasolle. Ja tämä onkin seikkailua, kasvattavaa ja haastavaa elämää.

Miksi kysymyksiä on syytä esittää. Niihin haetaan vastauksia. Ohessa ranskalaisin viivoin jotain:
– yleinen epäuskon ilmapiiri
– saatanan ovelat valheet mielen alueella ja suoranaiset hyökkäykset
– väärä opetus seurakunnissa
– virheellinen Jumala- kuva (vihainen Jumala!)
– väärä käsitys kurista ja kasvatuksesta
– Raamatullisen tiedon puute
– epäselvä opetus sovituksen koko paketista
– ihmisten kirjavat ja epäselvät tulkinnat: esim. Paavalin pistin, Job
– ihmisen arvoa vähättelevä ajatusmalli
– kristityn identiteetin, aseman ja auktoriteetin aliarvioiminen
– yleinen mielipide
– kielteiset kokemukset
– elämäntapa, epäterveet tottumukset
– epäluulo, ennakkoluulo
– kaikista edellämainituista seuraava epäusko

Varmasti on muitakin tekijöitä. Jatka itse listaa omista kokemuksistasi käsin, niin yllätyt. On ihme, että joku vielä paranee! Ja hei, sehän on ihme, Jumalan rakkauden ihme!

Älä silti syyllisty, äläkä syyllistä, kun ihmettä ei tapahdu, ei sitten millään. Mutta älä anna myöskään periksi. Minäkään en anna. Ja pitkin elämää on ihmeitäkin tapahtunut elämässäni: kuivat silmät, reflux, selkäkipu, allergia…ai niin, jopa jalat ensi maratonilla…parantuneet! Ja kyllä lääkäritkin ja hyvät lääkkeet ovat kiitoksen aihe.
Ja se terve liikunta, elämäntapa, ruokavalio, asenne, mieli, ihmissuhdeverkosto, Jumala- suhde…tämäkin terveen elämäntavan lista on pitkä.

Olet rakastettu ja arvokas Jumalan silmissä kaiken kivunkin keskellä!

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

Liity 966 muun seuraajan joukkoon