Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.


3 kommenttia

Menestysteologia ja menetysteologia

Noita sanoja yhdistää se, että niistä nousee teologinen riita ja väittely. Yhden kirjaimen ero saa aikaan kokonaisia koulukuntia. Minäpä kerron yhden totuuden lisää:

Kumpikin on oikein ja väärin!

Elämä on! Välillä menestytään, välillä menetetään. Eivät kaikki menestyneet ole onnellisia. Eivätkä kaikki menettäneet ole onnettomia. Menestymistä voidaan mitata niin monella tavalla ja tasolla. Rikas pönöttää yksinäisyydessään. Hän on menettänyt ystävänsä. Köyhälla voi olla sosiaalisesti rikas yhteisöelämä. Esimerkiksi!

Mutta teologisesti: äärimmilleen viety menestysteologia ja myös menetysteologia ovat irti Jumalasta, teologian Logoksesta, Sanasta, joka luopui oikeudesta olla Jumalan kaltainen ja tuli ihmiseksi, pelastamaan kadotetun ihmisen.

Jeesus menetti, jotta me menestyisimme.
Me menetämme, jotta lähimmäisemme menestyisivät.

On kyse jakamisesta, tasaamisesta, yhteydestä, rakkaudesta! Menestyneet ja menettäneet löytävät yhteyden, jossa rakastetaan jakamalla.

Jumala jakaa monenlaista menestystä, jotta me voimme jakaa sitä eteenpäin. Tämä on oikeaa menestystä, jakamisen menestysteologiaa.

Olemme valmiit evankeliumin tähden menettämään kasvomme, maineemme, varallisuuttamme, aikaamme, voimiamme, koko elämämme. Tämä on oikeaa menetystä, tasaamisen menetysteologiaa.

Menestykää, mutta älkää syntiä tehkö ahneudessanne!
Menettäkää, mutta älkäö syntiä tehkö katkeruudessanne!

Iltanuotio tuhansien tähtien alla nauttien kalaa, matkalla hapantunutta viiniä ja kuivunutta leipää Jeesuksen ja kavereitten kanssa päihittää mennen tullen viiden tähden juhlapäivällisen yksin.

Mainokset


1 kommentti

Kovanaamat naamakirjassa

Ihana kamala naamakirja. Mikä mahdollisuus saada äänensä kuuluville. Ja naamansa myös, joko pikkuisena kuvana tai symbolina. Tai…uskallanko sanoa menettämättä kasvojani, että saa purettua mielipahansa. Olla kovanaama!

Naamakirjasta on tullut aikamme yleisönosasto. Muistathan sen palstan, johon sai purkaa kiukkuaan suurelle yleisölle ihan omalla nimellään.

Some- keskustelut voivat olla parhaimmillaan viihdyttäviä ja rakentavia. Tai pahimmillaan riitaisaa väittelyä, joka alkaa ties mistä: sanasta, sivulauseesta, väärinkäsityksestä, opista jne. Keskustelu polveilee kaikkiin ilmansuuntiin maan ja Taivaan välillä. Rajatta. Ilman kunnioitusta. Ilman kohteliaisuuksia.

Herkimmät hermostuu. Lempeimmät lannistuu. Röyhkeimmät raaistuu. Peli on kovaa. Naamakirjassa ei punastuta.

Joskus tuntuu, että face- keskusteluissa sivistystaso taantuu, koska on niin helppoa ja nopeaa näppäillä pari virkettä ja purkaa tuntonsa kasvottomalle koneelle. Näppäimillä ei saa esiin kasvonilmeitä, äänensävyjä eikä kehonkieltä.
Naamatusten ollessa tilanne olisi ihan toinen ja sanavalinta sävyineen myös toinen. Naamatusten hillitsee ja hallitsee mielensä, useimmiten.

Uskovaisuus ei liennä kovuutta. Joskus tuntuu, että päinvastoin. Liekit on lähellä.

Miten saadaan kovanaamat kivanaamoiksi?

Tällaisessa pikkupakinassa en edes yritä vastata näin vaikeaan kysymykseen. Paitsi, kun tiedostamme vaaran ja muistamme toistemme ihmisyyden kunnioittamisen, silloin alkaa toivo sarastaa naamakirjan horisontissa.


3 kommenttia

Kiltin miehen syndrooma

Hän oli herttaisen kiltti. Niin kiltti, että pyysi anteeksi olemassaoloaankin. Hän yritti olla kaikille kiltti, siis mieliksi. Hän väistyi ja teki tilaa muille, häipyi tapettiin, taka-alalle, verhoihin. Hän kyllä yritti sanoa mielipiteitään, mutta perui pyhätkin puheensa, ettei loukkaisi muita. Kiltti mies ei halunnut loukata ketään. Ei siis ketään!

Hän luuli tekevänsä hyvää häipymällä maan rakoon. Hän luuli saavansa ystäviä antamalla kaikille periksi ja vaikenemalla silloinkin, kun jonkun olisi pitänyt puhua ääneen. Hän kyllä korotti ääntään, mutta vain sekunniksi, ettei kukaan ehtisi ärsyyntyä.

Hän luuli, että kiltteys pelastaa maailman. Tai hänen oman nahkansa.

Hän luuli. Ja tuo luulo sokeutti hänet.

Hän ei nähnyt, eikä tajunnut, että kiltteys ajoi hänet paitsioon ja karkoitti ihmisiä luotaan. Kiltteys luo ilmapiiriin epäilyttäviä asioita, kuten epävarmuutta, epäuskoa, epäselvyyttä, epäsitä ja epätätä. Kiltillä ihmisellä voi olla kontakteja. Mutta onko hänellä luottokavereita, se on eri juttu, sillä liian kiltti antaa periksi joka suuntaan ja sellaisen varassa on paljon riskejä.

Miksi otsikkona on kiltin miehen, ei naisen, syndrooma. No, kun tunnistan tuon syndrooman oireita itsessäni ja satun olemaan mies. Miehisyydessä kiltteys saattaa, siis saattaa, korostua näkyvällä tavalla. Puhun nyt vain omasta kokemuksestani.

Kiltti mies! Onkohan sellainen pahempi tapaus kuin kiltti nainen? Sitä saapi vapaasti pohti, ken uskaltaa. Mutta kiltteyden syndroomaan on syytä löytää lääke. Katson Jeesukseen, Hänen tyyliinsä puhua ja toimia. Hänestä löytyy huikea malli elää nöyränä ja silti rohkeana vaikuttajana. Jeesus ristillä ei ole kiltti näky. Verinen uhri huutaa: se on täytetty!

Ristillä on rohkea, ei röyhkeä Jeesus!


6 kommenttia

Kun presidentti toivotti Jumalan siunausta

Se on enemmän kuin korulause. Sillä on painoarvoa. Sitä odotetaan, osa kansalaisista ilolla, osa jännityksellä, osa harmilla. Mutta se on kuin aamen tai erittäin painava piste viestin lopuksi. Se on enemmän kuin pari sanaa. Se on kannanotto: olemme kansa, jolle Jumala on edelleen osa elämää. Ja kun toivotuksen sanoo kansan päämies vuoden pääpäivänä, se kolahtaa, vaikkakin eri ihmisiin eri tavoin.

Tänä päivänä Jumalan siunauksen toivotuksella on myös riskinsä. Kyllähän jokainen siunausta, siis hyvää ja menestystä kaipaa. Mutta että ihan Jumalan siunausta. Voisihan se olla suurimman puolueen siunausta. Tai kansan johtajan, eduskunnan tai muuten tunnetun ihmisen siunausta. Mutta ei, se on Jumalan siunausta. Ja siinähän se riski piileekin. Pitääkö Jumala sotkea joka paikkaan, jopa julkiseen vuositervehdykseen, kansakunnan vuoden tärkeimpään puheeseen?

Pitää!

Kiitos Herralle, että vuosien tauon jälkeen meillä on presidentti, joka toivottaa uskollisesti vuosittain kansakunnalleen Jumalan siunausta! Herran siunaus tekee rikkaaksi. Monin tavoin rikkaaksi. Myös moraalisesti rikkaaksi. Tänä päivänä korostuu siunaamisen arvo. Varsinkin korkeimman mahdollisen tahon, Jumalan siunausten merkitys.

Herra maata, sen johtajia ja kansaa siunatkoon!
Olkoon vuotemme 2018 Jumalan siunaama!


13 kommenttia

Itsetunto seimen äärellä

Siinäkö sinä nyt makaat, kapaloissa, Jumalan Poika. Minä katselen sinua varjoissa, härkien selän takaa. En tohdi tulla lähemmäksi, olenhan paimenista se pienin, mitättömin. Muut ovat kokeneita ja vahvoja ammatti- ihmisiä. Minä tuskin erotan lammasta vuohesta.

Maria näkee minut, varjoissa olevan miehen, joka hämmentyneenä seuraa tapahtumaa ikään kuin se olisi pelkkää satua. Mutta se ei ole satua. Varjotkin ovat käsinkosketeltavaa todellisuutta, niin kuin se arvottomuuden tunnekin, joka pitää minut syrjässä. Maria näkee minut ja tunteeni, katsoo minua ja hänen silmänsä puhuvat: tule lähemmäs, tule kosketa lasta, tunne pikkuisen tuoksu!

Miten Maria näki juuri minut? Ja vaikka näkikin, niin miksi hänen silmänsä jopa puhuivat minulle? Miksi niiden silmien katse oli niin voimakas ja kutsuva?

En voinut vastustaa, vaan hiivin hiljaa seimen äärelle. Kosketin lapsen pieniä sormia, suutelin pehmeää poskea. Lapsi avasi silmänsä ja katsoi suoraan minun silmiini. Se ei ollut vain tyhjä katse. Taivas katsoi hänen silmiensä läpi. Ja niin kuin Marian silmät puhuivat, niin puhuivat seimessä makaavan silmät: olet Jumalalle rakas ja arvokas, se riittää!

Nämä sanat olivat väkevä siemen, joka alkoi kasvaa ensin orasta, sitten hyvää viljaa. Vuosien päästä istuin vuorenrinteellä. Siellä sama lapsi, nyt jo aikuinen mies puhui. Olin kaukana, puitten varjoissa. Tuskin kuulin, mitä hän sanoi, mutta tunsin hänen katseensa, joka julisti samaa viestiä, kuin aikoinaan Beetlehemin tallissa: olet Jumalalle rakas ja arvokas, se riittää!

Sanan siemen sydämessäni kasvoi. Se kasvoi voimakasta evästä minun elämääni. Kului taas vuosia ja löysin itseni ihmeellisen puun, ristin varjosta. En nähnyt ristillä riippuvaa, mutta kuulin äänen, joka huusi: se on täytetty! Tunsin äänen, tunsin tutun tunteen. Näin seimenlapsen viattomat silmät, puhtaan pehmeät posket, joita sain suudella. Näin vuorisaarnan miehen. Nyt ristin varjossa kuulin vain hänen tuskan täyteisen ja silti ikuista voittovoimaa täynnä olevan äänensä. En tohtinut mennä lähemmäs, mutta tiesin sydämessäni, että olen Jumalalle rakas ja arvokas, se riittää elämän evääksi. Kaikki on täytetty, minut on sovitettu, mitättömyyteni on viety ristille.

Olen paimen, jonka itsetuntoa on kasvatettu Jumalatuntoon. Seimen lapsi,vuorisaarnan opettaja, ristin mies alkoi eheyttämisen. Saan kasvaa Jumalalle rakkaana ja arvokkaana, jonka puolesta Jumalan Poika kulki tien seimeltä Golgatalle, haudasta Taivaaseen…ja mikä ihmeellistä, myös minun sydämeeni Pyhässä Hengessä.

Kuljetaan yhdessä tätä kasvun matkaa Jumalalle rakkaina ja arvokkaina toisiamme tukien.

Hyvää joulua ja uuden elämän vuosia!


2 kommenttia

Jumalan ruoska

Jos Suomi ei tee parannusta, niin Jumalan ruoska viuhuu sen selkään! Aika ajoin kuulemme tällaista profetiaa. Ja monet uskovat innostuvat huutamaan aamenta. Minä en! Silti kirjoitan tämän blogin kieli keskellä suuta, sillä tiedän saavani tästä muutamat uskovat niskaani. Mutta tiedän myös jotain Jumalan Sanasta.

Tuo Jumalan vihan julistaminen herättää kysymyksiä:
– millaisen kuvan annamme Jumalasta
– millaisen kuvan Jeesus antoi Isästään
– kuinka moni tekee parannuksen ja tulee uskoon kuultuaan nuo uhkaukset
– millainen maailmankuva on noiden uhkien taustalla
– millaiset ihmiset yleensä innostuvat noista uhkailuista
– kuinka monta syytöntä joutuisi kärsimään, jos uhat todella toteutuisivat
– onko Suomi maailman pahis
– entä terroristit ja heidän alueensa
– miksi Jeesus nuhteli opetuslapsiaan, kun he toivottivat tulta ja tulikiveä Samarian epäuskoisten kylien päälle
– entä Aabrahamin vetoomukset Sodoman puolesta
– mitä pelottelulla saadaan aikaan
– onko Kristuksen kirkko paikka, jossa eletään koko ajan pelon alla

Tässäpä muutamia!
Silti minäkin uskon tuomioon, synnin seurauksiin, parannussaarnaan, katumukseen. Uskon, että synnistä pitää varoittaa. Oikeudenmukaisuus, rakkaus ja hyvät teot palkitaan. Mutta Jumalan vihalla uhkaaminen ei ehkä ole paras keino saada kansan tilaa muttumaan. On eri asia varoittaa synnin seurauksista niin yksilö- kuin yhteisötasolla kuin uhata koko kansaa Jumalan ruoskalla, ellei…

Myös Jumalan hyvyys vetää parannukseen eli mielenmuutokseen. Myös armo kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maalliset himot. Myös Jeesuksen opetukset ja teot huutavat elämää muuttavan rakkauden ja koko ihnisen tervehtymisen puolesta.

Jumala on hyvä kaiken aikaa! Jeesuksen risti huutaa Jumalan hyvyyttä ja muutosta kovemmin kuin meidän uhkailumme. Parannuksen tekemiseen kuuluu evankeliumin uskominen. Ja sen tiedostaminen, että Jumalan valtakunta ihmeineen ja muutosvoimineen on tullut lähelle. Iholle asti, ei ruoskana, vaan öljynä. Jeesuksen haavojen hinnalla olemme parannetut. Uskothan!


11 kommenttia

Pirullinen suunnitelma- sukupuolineutraali ihminen

Sukupuolineutraali! Koko sana on kaikkea muuta kuin neutraali. Se on ovela suunnitelma, jonka juuret ovat syvyydessä ja joka tähtää suurempaan, kuin vain ihmisen seksuaalisen elämän spekulointiin. Väitän, että se on pirullinen suunnitelma tuhota ihmisyys ja myös ihmisen ja Luojan välinen suhde.

Jumala loi ihmisen kuvakseen. Tuo kuva muodostuu miehestä ja naisesta, siis kahdesta eri sukupuolesta. Näistä kahdesta syntyy lisää elämää. Jos Jumala olisi luonut vain kaksi miestä tai kaksi naista, niin meitä ei olisi, olisi vain nuo kaksi. Ja Jumala!

Jumalan kuva siis muodostuu kahdesta erilaisesta, mutta samanarvoisesta ihmisestä. Sukupuolten eriarvoisuus tuli vasta syntiinlankeemuksen jälkeen. Erilaisuuden rikkaus ja rakkaus kuvaavat Jumalan luonnetta. Sekä miehessä että naisessa on myös suuri määrä hienosäätöistä erilaisuutta ja samanlaisuutta; emme ole toistemme täysiä vastakohtia. Miehekäs nainen on silti nainen ja naisellinen mies on mies! Mies ja naismaisuus ovat eriasteisia korostuksia, eivät vielä sukupuolen määritteitä. Sukupuolineutraalius nihiloi tämän peruserilaisuuden ja mielestäni tekee väkivaltaa kummallekin sukupuolelle sekä särkee Jumalan kuvan. Tähän tuo pirullinen suunnitelma pyrkiikin.

Kristuksen ja seurakunnan välistä suhdetta kuvataan avioliittosuhteena. Kristus on sulhanen ja seurakunta on morsian. Häitä Taivaassa jo valmistellaan. Ja ne häät ovat suuret. Ei ihme, että häät, varsinkin juutalaisessa kulttuurissa ovat suuri ja tärkeä tapahtuma. Avioliitto ja jo kihlaus ovat kahden ihmisen sopimus, sitoutuminen ja liitto, jossa syntyy seuraava sukupolvi. Se on siis elämän liitto, miehen ja naisen välillä. Erilaisuuden liitossa ihminen täydentyy, kumpikin osapuoli täydentää toistaan. Sukupuolineutraalissa maailmankuvassa tämä liitto hämärtyy: Kristuksen ja seurakunnan välinen yhteys poistuu, ja tähänkin tuo pirullinen suunnitelma tähtää.

Elämä voidaan tuhota monella tavalla. Ei kaikkia ihmisiä tarvitse tappaa. Tehdään seksistä sukupuolineutraalia ja avioliitosta kahden saman sukupuolen välistä kanssakäymistä. Näin ei tule lapsia. Seuraava sukupolvi jää tulematta. Pirullinen suunnitelma alkaa vähitellen toteutua.

– Jumalan kuva on mies+nainen.
– Kristuksella on morsian: se on seurakunta, joka tuntee Kristus- sulhasensa; Raamatun kielissä tuo tunteminen= intiimi suhde.
– Hedelmällisyys on yksi Raamatun avainasioita. Miehen ja naisen välinen liitto takaa elämän jatkumon.
– Tytöistä tulee naisia, pojista miehiä. Tämän kuvan tuhoaminen on pirullinen tapa tuhota Jumalan maailma.

Satan, bite the dust!