Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.


3 kommenttia

Naismaista uskonnollisuutta

Älä hyvä veli kirjoita halaistua sanaa tuosta aiheesta, varoittaa mystinen alitajunta. Kirjoitanpas, vastaa itsepäinen itsetunto.

Taustaa: kävin kirkossa messussa. Toimitsijoina saarnaaja, liturgi, kaksi avustajaa, kanttori ja kaksi suntiota. Kaikki naisia! Mitä sitten, sanot sinä, eihän siinä ole mitään ihmeellistä, naisiahan kirkkoväki muutenkin on enimmäkseen.

Siinäpä se, kirkkoväki on enimmäkseen naisia. Miksi näin? Ja siksi toisekseen, jos messun hoitajat olisivat olleet kaikki miehiä, siitä olisi noussut iso poru. Harvalukuisten miesten edustajana tätä tilannetta ihmettelen nyt ääneen.

Onko kirkko naisellinen? Sanoma itsessään ei ole sen sen enempää naisellinen kuin miehellinenkään. Evankeliumi sopii ja kuuluu kaikille. Sen ilmenemis- ja julistustavat voivat olla naisellisia tai miehekkäitä tai jopa neutraaleja. Kirkkojen ja seurakuntien täytyy huolehtia siitä, että sanoma ei yksipuolistu. Uskaltaisin sanoa, että ripaus miehisyyttä menoihin ei tekisi pahaa.

Liturgiat, liturgiset värit, vaatteet ja kaavat ovat myös asia, johon tekisi mieleni sanoa pari sanaa, mutta tämä on sen verran herkkä alue, että on viisaampi olla vaiti. Eihän maskuliinisuus ole ulkonaisista tekijöistä kiinni. Vai onko sittenkin? Ainakin on oikeus ja kohtuus kysyä ja pohtia asiaa.

Jeesus ja opetuslapset konkreettisesti ulkoistivat evankeliumin: se kuului kujilla ja pelloilla. Me olemme vieneet ja jättäneet ilosanoman sisätiloihin, komeisiin kirkkoihimme. Kyllähän seurakunta toimitilat tarvitsee. Tietysti! En toki sitä vastusta. Mutta Herramme Jeesuksen evankeliumi kuuluu kaikille. Sitä tulee siis kuuluttaa kaikkialla, että kaikki, miehetkin ja naiset, todella kuulisivat ja ymmärtäisivät, että Jeesus antaa Elämän.

Mainokset


1 kommentti

En aio tehdä uudenvuoden lupauksia

Se on ajan hukkaa. Ne lupaukset tuskin kestäisivät kovin pitkään. Sen verran tunnen itseäni. Tunnen myös sen puolen itsessäni, että petetyt lupaukset jäytäisivät omaatuntoani koko vuoden. Siis ei omille lupauksille!

Mutta sen sijaan aion edelleen lukea niitä lupauksia, jotka ovat aina voimassa ja jotka on antanut uskollinen Jumala. Hän satavarmasti pitää, mitä on luvannut. Raamattu on suuri lupausten kirja. Siis kyllä Raamatun lupauksille!

Jeesuksen lupaus Pyhästä Hengestä ei ole uskonnollista sanahelinää, harrasta teoriaa, vaan todellisuutta arjessa ja pyhässä. Kirkkauden ja Jumalan Henki lepää eli asuu meidän päällämme sanoo Pietari (1.Piet.4:14). Hän neuvoo, ohjaa, varustaa, kirkastaa Jeesusta, jakaa armolahjoja, voimaannuttaa, yllättää ihmeellisyydellään. Hän on universumin paras Valmentaja. Siis kyllä Pyhälle Hengelle!

Kyllä- lupauksia olisi niin paljon. Tässä blogissa vsin muutama näin aluksi. Näiden varassa uskaltaa rohkeasti ja iloisin odotuksin lähteä uuteen vuoteen ilman omia lupauksia.

Siunausta Uuteen Vuoteen 2019!


4 kommenttia

Syö Sanaa

On hyvä lukea ja kuunnella Jumalan Sanaa. Vielä parempi on syödä sitä. Siis maistella, pureskella, nielaista ja sulatella. Niin se muuttuu ravinnoksi koko kropalle.

Älä tyydy välipaloihin, vaan nauti koko kattaus. Kiireinen Raamatun selaaminen antaa kyllä pikaravintoa sekin. Mutta kun varaat aikaa ja nautit kaikessa rauhassa kunnon gourmet- aterian, niin koko olemuksesi saa ravintoa ja jaksat paremmin.

Kiireisen ajan kiireiset ihmiset tyytyvät pikaisiin välipaloihin. Ihmekö sitten, että tulee puutostauteja ja heikkoutta. Ja se vaikuttaa koko elämään. Ei kannata olla niin kiireinen kristitty, että tyytyy parin jakeen Päivän tunnussanaan, mikä sekin on kyllä parempi kuin ei mitään.

Jos teet uudenvuoden lupauksia, niin älä tee sellaista Sanan lukemisen suhteen. Nuo lupaukset näet eivät yleensä toimi viikkoa pidempään. Istu alas ja rauhassa mieti, pärjäätkö ilman Jumalan Sanan ravintoa ja herkkupaloja. Ja sitten ala toimia, siis lukea eli syödä Sanaa, Taivaan limppua, pohtien ja rukoillen ja kiittäen tuoreesta ravinnosta.

Jeesus on Jumalan Sana, joka syntyi Beetlehemissä eli Leivänhuoneessa. Ei sattumaa! Jeesus on jokapäiväinen leipämme. Kun Jeesus puhuu, niin Jumala puhuu. Kun Jeesus toimii, niin Jumala toimii. Tämän leivän varassa jaksamme!

Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, kirjoittaa Johannes. Raamatun kautta tuo Sana on edelleen keskellämme. Kun luemme sitä rukoillen, silloin Sana muuttuu meissä lihaksi, elämäksi, iloksi ja voimaksi.

Siunattuja ateriahetkiä Jumalan Sanan pitopöydässä!


1 kommentti

Jumala loi kauniin maailman, me teimme siitä helvetin

Älä kirjoita kielteisiä, tulee paha mieli. On parempi, että emme tiedä ihan kaikkea. Tietämättömyys luo turvallisuuden tunnetta.

Tietämättömyys ei vähennä vastuutamme!

Meidät luotiin viljelemään ja varjelemaan maailmaa. Tätä toimeksiantoa ei ole peruttu. Tieto lisää tuskaa. Ei, ei, vaan tieto lisää vastuuta!

Orjakauppa ei suinkaan ole loppunut maailmassa. Ihmis-, nais- ja elinkauppa kukoistavat. Lapsetkaan eivät ole turvassa. Kuka oikeastaan on enää turvassa?

Kuka! Lapset abortoidaan, tytöt silvotaan, nuoret sortuvat huumeisiin, naiset raiskataan, miehet värvätään sotiin ja terroristiorganisaatioihin, jäljelle jääneet vanhukset sinnittelevät raunioissa.

Liioittelet! No, näin sanoo se, joka tyytyy katsomaan tv:n pehmopornoa. Toki maailmassa löytyy paratiisirantoja, kunnes muovisaasteet pian pilaavat nekin. Niin ja löytyy rauhaisa autiotupa tunturin kurussa, jossa vain kännykän kautta kuuluu mielenosoitusten huudot ja ruokakauppareissuilla huutavat lehtien lööpit ihmisten vihaa ja tuskaa.

Kuvittelemme, että sulkemalla kännykät saamme olla rauhassa.

Kuvittelemme, että vetäytymällä yksinäisyyteen saavutamme autuaan nirvanan.

Kuvittelemme, että vaikenemalla voimme välttää vastuumme.

Emme voi elää mielikuvitusten maailmassa. Naapurissa tuhotaan ihmiselämää jossain muodossa, samalla kun katsot tv:n kisailua kymppitonnin voitosta. Liian moni on jo itkunsa itkenyt, kyyneleitä ei enää heru, keho elää, mutta tunteet ovat kuolleet…kunnes kehokin muuttuu ruuniiksi ja ruumis maaksi. Ilman hautajaisia.

Tämä ei ole helppo blogi. Elämä ei ole helppoa. Joillekin se on, yhä useammalle ei. Siksi kirjoitin, että reagoisimme. Kristityn vastuu on reagoida. Jumala reagoi ristillä, että meillä rauha ja elämä olisi. Kristus meissä on kirkkauden toivo. Maailmalle!


4 kommenttia

Menestysteologia ja menetysteologia

Noita sanoja yhdistää se, että niistä nousee teologinen riita ja väittely. Yhden kirjaimen ero saa aikaan kokonaisia koulukuntia. Minäpä kerron yhden totuuden lisää:

Kumpikin on oikein ja väärin!

Elämä on! Välillä menestytään, välillä menetetään. Eivät kaikki menestyneet ole onnellisia. Eivätkä kaikki menettäneet ole onnettomia. Menestymistä voidaan mitata niin monella tavalla ja tasolla. Rikas pönöttää yksinäisyydessään. Hän on menettänyt ystävänsä. Köyhälla voi olla sosiaalisesti rikas yhteisöelämä. Esimerkiksi!

Mutta teologisesti: äärimmilleen viety menestysteologia ja myös menetysteologia ovat irti Jumalasta, teologian Logoksesta, Sanasta, joka luopui oikeudesta olla Jumalan kaltainen ja tuli ihmiseksi, pelastamaan kadotetun ihmisen.

Jeesus menetti, jotta me menestyisimme.
Me menetämme, jotta lähimmäisemme menestyisivät.

On kyse jakamisesta, tasaamisesta, yhteydestä, rakkaudesta! Menestyneet ja menettäneet löytävät yhteyden, jossa rakastetaan jakamalla.

Jumala jakaa monenlaista menestystä, jotta me voimme jakaa sitä eteenpäin. Tämä on oikeaa menestystä, jakamisen menestysteologiaa.

Olemme valmiit evankeliumin tähden menettämään kasvomme, maineemme, varallisuuttamme, aikaamme, voimiamme, koko elämämme. Tämä on oikeaa menetystä, tasaamisen menetysteologiaa.

Menestykää, mutta älkää syntiä tehkö ahneudessanne!
Menettäkää, mutta älkäö syntiä tehkö katkeruudessanne!

Iltanuotio tuhansien tähtien alla nauttien kalaa, matkalla hapantunutta viiniä ja kuivunutta leipää Jeesuksen ja kavereitten kanssa päihittää mennen tullen viiden tähden juhlapäivällisen yksin.


1 kommentti

Kovanaamat naamakirjassa

Ihana kamala naamakirja. Mikä mahdollisuus saada äänensä kuuluville. Ja naamansa myös, joko pikkuisena kuvana tai symbolina. Tai…uskallanko sanoa menettämättä kasvojani, että saa purettua mielipahansa. Olla kovanaama!

Naamakirjasta on tullut aikamme yleisönosasto. Muistathan sen palstan, johon sai purkaa kiukkuaan suurelle yleisölle ihan omalla nimellään.

Some- keskustelut voivat olla parhaimmillaan viihdyttäviä ja rakentavia. Tai pahimmillaan riitaisaa väittelyä, joka alkaa ties mistä: sanasta, sivulauseesta, väärinkäsityksestä, opista jne. Keskustelu polveilee kaikkiin ilmansuuntiin maan ja Taivaan välillä. Rajatta. Ilman kunnioitusta. Ilman kohteliaisuuksia.

Herkimmät hermostuu. Lempeimmät lannistuu. Röyhkeimmät raaistuu. Peli on kovaa. Naamakirjassa ei punastuta.

Joskus tuntuu, että face- keskusteluissa sivistystaso taantuu, koska on niin helppoa ja nopeaa näppäillä pari virkettä ja purkaa tuntonsa kasvottomalle koneelle. Näppäimillä ei saa esiin kasvonilmeitä, äänensävyjä eikä kehonkieltä.
Naamatusten ollessa tilanne olisi ihan toinen ja sanavalinta sävyineen myös toinen. Naamatusten hillitsee ja hallitsee mielensä, useimmiten.

Uskovaisuus ei liennä kovuutta. Joskus tuntuu, että päinvastoin. Liekit on lähellä.

Miten saadaan kovanaamat kivanaamoiksi?

Tällaisessa pikkupakinassa en edes yritä vastata näin vaikeaan kysymykseen. Paitsi, kun tiedostamme vaaran ja muistamme toistemme ihmisyyden kunnioittamisen, silloin alkaa toivo sarastaa naamakirjan horisontissa.


3 kommenttia

Kiltin miehen syndrooma

Hän oli herttaisen kiltti. Niin kiltti, että pyysi anteeksi olemassaoloaankin. Hän yritti olla kaikille kiltti, siis mieliksi. Hän väistyi ja teki tilaa muille, häipyi tapettiin, taka-alalle, verhoihin. Hän kyllä yritti sanoa mielipiteitään, mutta perui pyhätkin puheensa, ettei loukkaisi muita. Kiltti mies ei halunnut loukata ketään. Ei siis ketään!

Hän luuli tekevänsä hyvää häipymällä maan rakoon. Hän luuli saavansa ystäviä antamalla kaikille periksi ja vaikenemalla silloinkin, kun jonkun olisi pitänyt puhua ääneen. Hän kyllä korotti ääntään, mutta vain sekunniksi, ettei kukaan ehtisi ärsyyntyä.

Hän luuli, että kiltteys pelastaa maailman. Tai hänen oman nahkansa.

Hän luuli. Ja tuo luulo sokeutti hänet.

Hän ei nähnyt, eikä tajunnut, että kiltteys ajoi hänet paitsioon ja karkoitti ihmisiä luotaan. Kiltteys luo ilmapiiriin epäilyttäviä asioita, kuten epävarmuutta, epäuskoa, epäselvyyttä, epäsitä ja epätätä. Kiltillä ihmisellä voi olla kontakteja. Mutta onko hänellä luottokavereita, se on eri juttu, sillä liian kiltti antaa periksi joka suuntaan ja sellaisen varassa on paljon riskejä.

Miksi otsikkona on kiltin miehen, ei naisen, syndrooma. No, kun tunnistan tuon syndrooman oireita itsessäni ja satun olemaan mies. Miehisyydessä kiltteys saattaa, siis saattaa, korostua näkyvällä tavalla. Puhun nyt vain omasta kokemuksestani.

Kiltti mies! Onkohan sellainen pahempi tapaus kuin kiltti nainen? Sitä saapi vapaasti pohti, ken uskaltaa. Mutta kiltteyden syndroomaan on syytä löytää lääke. Katson Jeesukseen, Hänen tyyliinsä puhua ja toimia. Hänestä löytyy huikea malli elää nöyränä ja silti rohkeana vaikuttajana. Jeesus ristillä ei ole kiltti näky. Verinen uhri huutaa: se on täytetty!

Ristillä on rohkea, ei röyhkeä Jeesus!