Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.


6 kommenttia

Loppuseurakunta

Oli alkuseurakunta, joka rakasti Jeesusta ja jossa rakastettiin toisia, joka toimi Pyhän Hengen ohjauksessa, käytti saamiaan armolahjoja rohkeasti ja vei Jumalan valtakuntaa eteenpäin. Jos on ollut alkuseurakunta, niin onko myös loppuseurakunta?

Loppuseurakunnalla tarkoitan kaiken sen loppumista, mikä oli leimallista apostolien aikaan, heti Helluntain jälkeen ja josta Apostolien teot antavat meille selkeän, historiallisen kuvauksen.

Moni sanoo, ihmeet jäivät apostolien aikaan. Vastakysyn, eihän vain ihmeitten loppuminen johda kapeaan evankeliumiin ja seurakunnan näivettymiseen. Pyhän Hengen roolin väheksyminen tekee seurakunnasta uskonnollisen harrastelijateatterin: jäljellä menoja ja muotoja, rakennuksia ja rakennelmia, jotka ulospäin ovat näyttäviä ja ihasteltuja, mutta joista puuttuu elämä ja voima. Komea kirkko voi olla sisältä kylmä kuin hauta, hienot menot kalseita kuin käärinliinat.

Alkuseurakunta, siis se Helluntain Hengen inspiroima muodostui ihmisistä, jotka ottivat Jumalan tosissaan ja todesta. He olivat joukko Jumalan mobiilitemppeleitä, jotka veivät Kristuksen tuoksua, valoa ja suolaa kaikkialle, minne tahansa menivätkin. Kyllä kai joukossa oli erimielisyyksiäkin, ihmisiä kun olivat, mutta yhteys toimi, niin että he olivat koko kansan suosiossa.

Loppuseurakunta voi olla myös se lopun ajan seurakunta, joka elää Herraansa lähellä, elää rukouksessa ja Raamatun sanasta, julistaa täyttä evankeliumia ja jonka kautta Jumalan todellisuus eli hyvyys murtautuu tähän maailmaan. Ilmassa on nyt sellaista väreilyä, että tällainen seurakunta on kasvamassa ympäri maailmaa; se ylittelee rajoja ennakkoluulottomasti ja verkostoituu kaikkialle, mahdottomiinkin paikkoihin. Niin kuin alkuseurakuntakin.