Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.


1 kommentti

Moni odotti valkoista savua, itse odotan tulta

Se tuli piipusta viimein se valkoinen savu: Vatikaani saa alkaa kirjoittaa uutta historiaa uuden paavin myötä. Pietarin aukiolla kansa on riemuissaan. Siunausta paaville, Francis I:lle ja kirkolle. Sitä tarvitaan, sillä vaatimustason rima on korkealla.

Omassa pienessä elämässäni juuri nyt kaipaan kuitenkin tulta, tulenpunaista, lämmintä tulta: tule Pyhä Henki ja täytä uudelleen ja uudella, raikkaalla voimalla. Elämme sellaista aikaa, että ilman Pyhän Hengen jatkuvasti uudistavaa voimaa en jaksa. Hän, maailmankaikkeuden historian tekijä, ei vain kirjoittaja voi vaikuttaa myös minun pienessä elämässäni Jumalan tekoja.

Ja sitten taas katse vähän suurempiin ympyröihin, suuriin kirkkoihin, Vatikaanin ja Lutherin ja Helluntain ja kaikkiin: onhan Pyhä Henki tervetullut niihin ei vain savumerkkinä, vaan todellisena tulena, joka uudistaa, muuttaa ja tekee kirkoista Kristuksen tulen kantajia.

Uskonpuhdistajia taitaa tarvita jokainen kirkko ja sukupolvi. Pietari oli vain kalastaja, nyt hänen kirkossaan juhlitaan uutta paavia ja aukiolla kansa tungeksii nähdäkseen uuden paavin kasvot. Ei siis pidä aliarvioida yhden ihmisen merkitystä silloin kun Pyhä Henki pääsee vapaasti toimimaan ja puhaltamaan.

Tuli on irti, ovathan alttarit valmiit: paavit, lutherit ja kaikki kristityt, olettehan valmiit. Savu tulee ja menee, tuli jää ja se etsii sydämiä. Minuakin!

Tule, Pyhä Henki, puhalla talven kinokset ja pölyt ja valtuuta meidät toimaan Jumalan valtakunnan edistämiseksi. Sotien savua maailmassa jo on, nyt tarvitaan sellaista tulta, joka sytyttää sydämet palamaan Jumalan rakkauden tulta.

Mainokset