On oikeasti olemassa tuollaisen nimen omaava tie. Nimi on aina kiehtonut ja inspiroinut minua. Kun menen kiertotietä mökille, näen tuon kyltin. Nyt, kun nuori tuttavaperhe havittelee siellä myynnissä olevaa taloa, tuo Laitamaantie alkoi inspiroida. Vaikka suunnitelmat olivatkin tälle päivälle toiset, lähdin kiertotielle. Monta muutakin aihetta on pyörinyt mielessä menneellä viikolla, mutta kun elämä joskus vie ja tuo yllätyksiä, kaikesta huolimatta, niin katsotaan mitä otsikosta syntyy.

Tilanteeni on jälleen kerran aika hankala. Vakituinen avustajani on kuuden viikon harjoitusjaksollaan, liittyen opiskeluihinsa. Sijaista on ollut vaikea löytää. Sain tarjouksen syntyperältään somalialaisesta naisesta jonka vastaanotin. Vaativaksi, tässä suhteessa, on käynyt osittainen erikielisyys ja kulttuurien ja uskon erilaisuus. Ei se aivan poikkeuksellista ole eikä kävisi niin raskaaksikaan, kuin on osoittautunut, ellei aiemmin olisi ollut kokemusta niin Jehovan todistajista, itämaisia uskontoja harrastavista, erilaisien henkisien ongelmien kanssa kipuilevista ja ”tietynlaisen” taustan omaavista henkilöistä. Meillä, jotka julkisella haulla avustajia joudumme hakemaan ei ole oikeutta, missään tapauksissa, tutkia kenenkään taustoja, ainoastaan haastatella ihmisiä ja uskoa mitä kukin itsestään kertoo.

Aina kun olen tilanteissa joissa tarvitsen erityistä voimaa, rauhaa, lohtua ja viisautta, luen Raamatustani psalmeja tai uuden testamentin kirjeitä, rukoilemisen lisäksi. Onneksi seurakunnassa on myös sisarten rukouspiiri. Kesän kaikenlaisten ikävien yllätysten lisäksi nykyinen tilanteeni on alkanut tuntua kuormana ja käännyin heidän puoleensa kysyen, voisivatko muistaa minuakin rukouksin.?

Muutama aamu sitten tullessani koneelle postia lukemaan, täällä odotti pieni viesti. Rakkaiden toivotusten lisäksi oli kohta psalmista 34 jae 8:”Herran enkeli on asettunut vartioon. Hän suojaa niitä, jotka palvelevat Herraa, ja pelastaa heidät”. Kuinka hyvältä se tuntuikaan.  – Varsinkin kun olin itkien katsellut TV kuvista Aleppon tilannetta ja niitä pieniä viattomia, kärsiviä lapsia joita kaivettiin raunioista haavoittuneina, pölyisinä ja kärsivinä. Hengessäni huusin Herran puoleen, Herra armahda ja auta!

Avasin aamulla rakkaan Kirjani ja aloin lukea psalmeja. Ensimmäisenä katseeni osui psalmiin 94 jakeeseen 18 ja 19:” Aina kun olin vähällä kaatua, sinun armosi Herra, oli minun tukenani. Kun huolet painavat mieltäni, saan sinulta lohdun ja ilon”.
Luin lisäksi ympäröiviäkin psalmeja kuten, 91,92,93 jne. Panin merkille tekstien samankaltaisen sisällön ja usein toistuvan ajatuksen.” Herra on minun linnani, Jumala turvakallioni. – Sinä, Herra, olet linnani ja turvapaikkani. Jumalani, sinuun minä turvaan. Sinä Herra, olet iäti korkein jne…”

Tosiasia on kaiken kaikkiaan, ja joka tapauksessa, huomata ja ymmärtää ettei minulla ole mitään hätää siihen verrattuna mitä Aleppossa ja kaikkialla muuallakin tapahtuu. Siellä, missä viattomia surmataan kaiken päivää, sairaaloita tuhotaan ja avustuskuljetuksia estetään.

Olen lähinnä huolissani siitä kuinka voisin auttaa, mitä voisin tehdä maailmassa hätää kärsivien hyväksi omalla mitättömän pienellä paikallani. Mitä Jumala minulta odottaisi?

Joudun tässä ihanassa ja jotenkin vielä vapaassa maassa, toteamaan kuinka etuoikeutettuja me olemmekaan. Täällä, vielä, saa julistaa ja kertoa Jeesuksesta Kristuksesta. Niillekin joilla ei ole oikeaa, Jumalan Sanan, mukaista tietoa eikä ymmärrystä iankaikkisesta ihmisen osastaan. Tosin lähes kolmisenkymmentä vuotta vihaa uskovia kohtaan sisällään kantaneen, jumalattoman aviomiehen kanssa eläneenä, tiedän myös ettei sanoin ole aina mahdollista kertoa sielujen pelastumisesta Jeesuksessa Kristuksessa. Eikä iankaikkisesta elämästä Hänen, Kristuksen, ansiosta ja Jumalan Pyhän ja armollisen suunnitelman toteutumisesta, uskon kautta.

Rukoilen että Jumala, antaisi jokaiselle päivälleni, jona lähimmäisiäni kohtaan, ennen kaikkea viisautta, voimia ja rakkautta, tai ainakin myötätuntoa toisin ajattelevia kohtaan jotta Kaikkivaltias Jumala, kirkkauden ja Valon Herra voisi heidät sanoittakin herätellä. –  Että niin osaisin vaeltaa!

Herra on kuningas!
 Mahti on hänen viittanaan, hän on vyöttäytynyt, kietonut vyötäisilleen voiman! Maanpiiri on lujalla perustalla, se ei horju. Sinun valtaistuimesi on luja, se on ollut luja halki aikojen. Sinä olet ollut iäti.
Virrat pauhaavat, Herra, virrat pauhaavat kohisten, virrat pauhaavat ja jylisevät. Mahtava on meren aallokko, mahtavampi vaahtopäinen myrsky, Mahtavin on korkeuden Herra!

Sinun säädöksesi, Herra ovat lujat ja varmat, pyhänä hohtaa sinun temppelisi ajasta aikaan! Ps. 93: 1-5